Täällä Helsingissä tähtien katselu ei onnistu aivan yhtä helposti, sillä valosaastetta on ihan liikaa. Onneksi ne kaikkein kirkkaimmat tähdet näkyvät myös kaupunkialueilla. Jos olet miettinyt, mitä kaikkea tähtitaivaalla liikkuu, kannattaa tutustua Markus Hotakaisen kirjaan Pohjoinen tähtitaivas.
Se on helppotajuinen ohjekirja, jonka avulla voi tutustua tähtitaivaaseen myös ilman aiempaa tietoa. Pohjoinen tähtitaivas opastaa lähes kädestä pitäen taivaalle tähyilyn salaisuudet. Kirjan alussa on perustietoa avaruudesta, tähdistä ja tähtikarttojen lukemisesta. Sen jälkeen paneudutaan tähdistöihin, planeettoihin ja lopuksi vielä kerrotaan tähtien tarkkailuun tarvittavista välineistä.
Minua viehättää Pohjoinen tähtitaivas -kirjassa erityisesti seikkaperäiset tiedot eri tähdistöistä. Kirja esittelee kaikki Suomessa kohtalaisesti näkyvät tähdistöt. Niiden paikantaminen taivaalta on kuvattu käytännönläheisesti, mutta silti kirjassa ei olla kokonaan unohdettu tähtiin liittyviä mysteereitä. Jokaiseen tähdistöön on liitetty pätkä tekstiä, jossa kerrotaan muinaisten kulttuureiden uskomuksia tai tähdistön löytämiseen liittyvää tietoa. Se keventää kirjaa mukavasti ja antaa kiinnostavaa syvyyttä kirjaan.
Taskuun mahtuva pokkari on kätevä ottaa mukaan reissuun, eli nyt on helppo ottaa kaikki ilo irti pimeästä syksystä. Pohjoinen tähtitaivas on hyvä idea myös lahjaksi sellaiselle ihmiselle, joka viihtyy luonnossa, mutta ei ole tottunut tähtitarkkailija. Tästä saa vaikka uuden harrastuksen, jos pakettiin sujauttaa myös tähtien tarkkailuun sopivat kiikarit.
Lukunäyte sivulta 37:
Ilves on pitkänomainen, himmeä ja hyvin vaatimaton tähdistö Ison karhun etutassujen ja Ajomiehen välissä. Sitä on vaikea hahmottaa minkäänlaisena varsinaisena kuviona. Mutkittelevan viivan muodostavat kirkkaimmat tähdet ovat Ison karhun ja Kravun välimaastossa, lähellä yhtä vaatimattoman Pienen leijonan tähdistön rajaa.
Pohjoinen tähtitaivas Moreenin sivuilla ja Adlibriksessä.
Hotakainen, Markus: Pohjoinen tähtitaivas. 125 sivua. Moreeni, 2011.
Minäkin rakastan tähtitaivaan katselua ja meillä (Vantaalla!) se on oman talomme kohdalla helppoa, koska meillä ei katuvaloja.
VastaaPoistaIhastuin kovasti Markus Hotakaisen lasten tähtitiedekirjaan Tildan tähdet, josta kirjoitin tammikuussa. Sen asioita voisi varmasti syventää upeasti Pohjoisen tähtitaivaan myötä. Tämä voisi muuten olla oiva joululahja miehelleni (ja samalla minullekin). :)
Mahtavankuuloinen opus! Ja ihanaa ettei mystiikkaakaan ole täysin unohdettu. :)
VastaaPoistaMeidänkin (tulevan) talon pihalta pystyy ihan kohtalaisesti tiirailemaan tähtiä jos sammuttaa kaikki valot sisältä. Tämä voisi olla kiva harrastus ensi syksynä, pistän ehdottomasti muistiin. Kiitos!
Meillä Espoossakin tähdet näkyvät aivan hyvin, toimivat ainoina katuvaloina. :)
VastaaPoistaMutta minusta tähtiä ei ole kiinnostava katsella. Nyttemmin olen vähän kiinnostunut, mutta lapsena tähdet olivat minusta pelottavia. Johtui varmaan siitä, että paras kaverini oli totaalisen tähtihullu poika ja hän paasasi aina avaruudesta (ja sotki piirtämäni auringot auringonpilkuilla, tästä olen ikikatkera), enkä minä ymmärtänyt mitään, kaikki tuntui vain suurelta ja pelottavalta... Tiedän kyllä, kenelle pelottomalle tähtien ystävälle voisin antaa tämän kirjan joskus lahjaksi, joten kiitos kirjavinkistä!
löysin sun blogin vähän aika sitten (äikän tunnilla) ja mietin, että uskaltaisko sitä liittyy lukijaks, vaikka en itse ole mikään kauhee kirjaihminen. sitten luin näitä sun kirja-arvosteluja ja innostuin kirjoista! langennut enkeli oli ensimmäinen kirja, jonka arvostelu bongas silleen ja uskalsin jopa ostaa tämän kirjan heti omaks. ja sitä rataa oon alkanu lukee monia sun arvostelemia kirjoja, koska niistä on todella helppo päätellä että mitkä kirjat kiinnostaa ja mitkä ei. ennen mulla meni kirjan lukemisessa semmoset 2kk:tta ja nytten luen kirjan helposti kahdessa- yhdessä päivässä. oon muutenki ihan positiivisesti yllättyny, että sun blogi anto mulle tälläsen "ilon" alkaa lukea kirjoja :) muutenkin sun blogi on todella hyvä. ihanan pitkä tästä taas tuli , mutta joo kiitos ^^'
VastaaPoistaKatja, pitääpä tulla vielä katsastamaan tuo juttusi. Katselin Hotakaisen muita kirjoja, ja tuo Tildan tähdet kuulosti tosi tutulta, mutta en muistnaut mistä. Varmaan sun blogissa olen siitä lukenut. :)
VastaaPoistaLinnea, hyvä harrastus myös talveksi! :D Kunhan vain pukeutuu lämpimästi.
Jenni, minä en pelännyt tähtiä, mutta sen sijään pelkäsin pilviä. Minun serkkuni nimittäin kertoi, että jos taivaalla näkee sienen muotoisen pilven, se tarkoittaa, että on syttynyt tähtien sota (!). Kerran näin sienen muotoisen poutapilven ja pelotti kauheasti. :D Mutta mukavaa, jos kirjasta voisi olla iloa jollekin pelottomammalle.
ellie, voi kiitos kiitos kiitos kommentista! Ihanaa, että uskaltauduit lukijaksi ja vielä ihanampaa, että olet ryhtynyt kirjojen lukijaksi. Näköjään äikäntunneistakin on jotain hyötyä! XD Toivotavasti löydät jatkossakin hyvää luettavaa täältä. :)
Tähitieteilijä en ole, mutta Orionista muistan 80-lukulaisen musiikkikappaleen, jossa ei ole sanoja lainkaan.
VastaaPoistaatronii, hauskaa! :) Mä en musita tuollaista ollenkaan, mutta Orion on kyllä aika käytetty viihteessä, se esiintyy myös MIB-leffassa. :D
VastaaPoista