tiistai 7. joulukuuta 2010

Pierre Pevel: Kardinaalin miekat


Pierre Pevelin Kardinaalin miekat sijoittuu 1600-luvun Ranskaan, jota kardinaali Richelieu käytännössä hallitsee. Hovi on täynnä juonittelijoita ja vakoilijoita, joista suurimpana uhkana ovat Ranskan verivihollisen Espanjan kätyrit. Kaiken lisäksi ikivanhat ja äärimmäisen vaaralliset lohikäärmeet yrittävät aiheuttaa sekaannusta molempien maiden hoveissa. Lohikäärmeet ovat verhoutuneet ihmisten hahmoon ja niillä on omat tarkoitusperänsä.

Yhtä tällaista hovin juonta ratkomaan kootaan uudestaan Kardinaalin miekat -niminen taistelijajoukko, joka hajosi muutamia vuosia aikaisemmin sisäisen petoksen takia. Joukkueen johtajana toimii luotettava ja paljon kokenut kapteeni La Fargue. Kapteenillakin on kuitenkin menneisyydessään asioita, joista eivät tiedä edes hänen omat joukkonsa.

Kirjan rakenne hämmensi minua varsinkin aluksi. Kardinaalin miekat lähti hitaasti liikkeelle ja keskittyi esittelemään tarinan henkilöitä. Yleensä tällainen rakenne on yleistä sarjoissa, mutta ei yksittäisissä teoksissa. Jonkin aikaa asiaa ihmeteltyäni minun oli pakko tarkistaa, onko kyseessä useampiosainen sarja, vaikka siitä ei löytynyt tietoa kirjan esittelyssä. Pienen googlettelun jälkeen selvisikin, että Kardinaalin miekat on kolmiosaisen sarjan ensimmäinen osa.

Tarinassa on paljon ihmisiä ja paikkoja, mikä tuntui aluksi vähän turhan suurelta tietomäärältä sulatettavaksi kerralla. Alun jälkeen henkilöiden määrä ei kuitenkaan enää häirinnyt, mutta välillä pitkät lauseet pakottivat keskittymään liikaakin tekstiin. Kirjasta saisi varmaan paljon enemmän irti, jos Pariisi olisi tuttu. Kyllä minäkin silti välillä sieltä löysin tuttuja paikannimiä, mutta karttaan en oikein jaksanut paneutua.

Kardinaalin miekkojen rakenne muistuttaa spiraalia, jonka kehillä siirrytään koko ajan lähemmäs keskustaa. Aina tällainen ei toimi, mutta mielestäni tähän kirjaan sopii juuri sellainen yksi kerrallaan salaisuuksia paljastava ote. Asiat kääntyvät välillä päälaelleen ja ystävästä tuleekin vihollinen, kun juonen kudelma muodostuu. Se lisää kirjaan salaperäisyyttä. Kirja päättyi yllättävään juonenkäänteeseen, joka lupaa kiinnostavia aikoja kirjan henkilöille sarjan seuraavissa osissa.

Lukunäyte sivulta 62–63:
Kaikki toki tiesivät että lohikäärmeitä oli olemassa ja oli aina ollut, että inhimillisestä asusta oli tullut niille jo täysin luonteva olomuoto ja että niitä oli elänyt joukossamme jo vuosisatoja. Euroopan onnettomuudeksi niillä oli ollut jo pitkään valtaa Espanjan kuninkaallisessa hovissa. Ja niiden kaukaisia serkkuja, draakkeja, käytettiin lentävinä ratsuina kun taas pienet lohikäärmeet olivat arvostettuja seuraeläimiä. Sekaveriset onnistuivat silti tekemään melkoisen vaikutuksen.

Pevel, Pierre: Kardinaalin miekat (Les lames du Cardinal, 2007). Suomentanut Taina Helkamo. Gummerus, 2010.

2 kommenttia:

  1. Musketöörejä siis! Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselle sarjalle..

    VastaaPoista
  2. Musketöörejä mutta miekkojen kanssa. :D

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...