Cecilia Samartin: Señor Peregrino

Ensimmäiseksi hiukan hehkutusta: Jos et vielä ole lukenut Señor Peregrinoa, hanki se heti käsiisi. Kirja on nimittäin todella ihana ja siitä jää valtavan hyvä mieli. En olisi voinut keksiä parempaa luettavaa joulunpyhiksi, sillä kirja oikein henkii sellaista pientä iloa, joka ei synny mistään suurista linjoista vaan lämpöisestä tunnelmasta.

Cecilia Samartinin Señor Peregrino kertoo kauniista meksikolaisesta Jamiletista, jonka elämä pyörii hänen selässään olevan hirvittävän ruman ja valtavan syntymämerkin ympärillä. Merkki on estänyt tytön koulunkäynnin ja varjostanut koko hänen perheensä elämää. Lopilta Jamilet pakenee rajan yli Yhdysvaltoihin toiveissaan pääsy paremmalle lääkärille. Saadakseen rahaa lääkärille nuori nainen menee töihin psykiatriseen laitokseen ja päätyy erikoisen potilaan hoitajaksi. Potilas alkaa kertoa Jamiletille tarinaa nuoruudestaan. Pian hoitaja ja potilas alkavat viihtyä yhdessä enemmän ja enemmän.

Kirjan juoni tuntuu aika mitättömältä, mutta kirjan taika ei sijaitsekaan siinä, vaan inhimillisessä kerronnassa ja elävissä henkilöhahmoissa. Señor Peregrino on tarina tavallisista ihmisistä, joiden elämä ei mene toiveiden mukaan. Jonkun elämää varjostaa syntymämerkki, toisen taas rakastuminen naimisissa olevaan mieheen ja kolmas kokee joutuneensa ansaan. Tästä huolimatta kirjan henkilöt eivät ole tuomittuja loputtomaan epäonneen, vaan he selviävät elämästä jokainen omalla tavallaan ja parhaan kykynsä mukaan.

Minua kyllä vähän harmittaa, että luin kirjan vasta nyt, sillä Cecilia Samartin vieraili tänä syksynä Helsingin kirjamessuilla. Olisi ollut mahtava tavata näin sympaattisen kirjan kirjoittaja. Onneksi tammikuun puolivälissä julkaistaan Samartinilta uusi kirja, Nora & Alicia. Kirja on Samartinin esikoinen, joka kertoo kahden tytön ystävyydestä, vaikka toinen muuttaa Kuubasta Yhdysvaltoihin. Kirja sisältää kirjailijan perheen historiaa, sillä hänen perheensä pakeni Kuubasta Yhdysvaltoihin Samartinin ollessa pieni tyttö.  

Nora & Alicia -kirjan esittelyyn voi tutustua Bazarin sivuilla. Löysin myös tällaisen mielenkiintoisen sivun, jossa Cecilia Samartin kertoo lyhyesti elämästään amerikankuubalaisena.

Lukunäyte sivulta 88:
Kylpyhuoneessa oli valtava amme ja hohtavat vaaleat kaakelit. Se oli talon miellyttävin huone. Siellä Jamilet löysi rauhan ja lohdun kaikista murheistaan, vaikka käyttikin osan ajasta syntymämerkin tarkasteluun. Merkin saattoi nähdä lähes kokonaan, jos pesualtaan yläpuolella olevat kaksi peliä asetti vastatusten ja kääntyi samalla puolittain ympäri ja vilkaisi olan yli. Kun Jamilet teki näin ensimmäisen kerran, hänen henkensä oli salpautua. Kirkkaassa valossa merkki muistutti ajan myötä jähmettynyttä punaista laavakerrosta, joka oli levittäytynyt olkapäiden ja selän yli aina takapuoleen saakka ja siitä paksuina kaistaleina reisiä pitkin alas polviin. Se näytti hirvittävämmältä kuin Jamilet muistikaan. Ympäröivää kylmää valkeutta vasten se näytti entistä vieraammalta.

Samartin, Cecilia: Señor Peregrino (Tarnished Beauty, 2008). Suomentanut Tiina Sjelvgren, Bazar 2010.

PS: Tämä oli muuten Kirjamielellä-blogin 200. blogimerkintä! Juhlat pystyyn!