Kari Uusitalo ja Sakari Toiviainen: Valkokankaan Waltariana – Mika Waltarin elokuvat

Jos etsit joululahjaa isälle, aviomiehelle tai jollekulle leffafanille, voit nyt huokaista helpotuksesta. Tässä on nimittäin aivan mahtava kirjavinkki joululahjaksi. Kari Uusitalon ja Sakari Toiviaisen Valkokankaan Waltariana on upea paketti tietoa Mika Waltarin elokuvista ja niiden ympäriltäkin.

Valkokankaan Waltarianassa on esitelty kaikki Mika Waltarin teksteistä tehdyt elokuvat Sinisestä varjosta (1933) aina Suuri illusioni -elokuvaan (1985). Kirjassa on elokuvien tietojen lisäksi myös elokuvien juonikuvaus ja leffojen tekemiseen liittyviä seikkoja sekä niiden saamaa aikalaiskritiikkiä. Kaikkea tätä maustavat vielä Mika Waltarin haastattelut ja upeat mustavalkoiset valokuvat elokuvien tekemisestä.

Tunnen näköjään aika huonosti suomalaisia elokuvia, sillä joukossa oli monia minulle täysin tuntemattomia leffoja. Toisaalta mukana oli myös sellaisia, joiden en tiennytkään olevan Waltarin kynäilemiä. Kirjassa esitellään 36 leffaa, joten Waltari on ollut todella tuottelias elokuvien saralla. Ainoa, mitä en kirjassa oikein ymmärrä on se, että Sinuhe egyptiläisen juoniselostus on englanniksi ja Ingen morgondag -leffan ruotsiksi. Olisin kaivannut niitäkin suomeksi, mutta eipä sekään nyt kovin suuri ongelma ole.

Kirjassa on sellaista vanhojen elokuvien tunnelmaa ja lumoa. Siihen vaikuttaa tietysti suurelta osin kaikki hienot valokuvat, joiden draamaa on pakko ihastella. Kyllä mustavalkokuvissa vain on jotain taikaa – ja vaikuttaahan kuviin myös se näyttelijöiden charmi. Valkokankaan Waltariana on hieno nostalgiamatka elokuvien historiaan. Tästä kirjasta ilahtuu sekä Waltarin kirjojen ystävä että leffafani.

Lukunäyte sivulta  23:
Sinisen varjon ensi-ilta oli yhtaikaa Helsingissä, Pietarsaaressa, Rovaniemellä ja Turussa. Turun esityskopio valmistui niin myöhään, että kuvausvaiheessa äänittäjän apulaisena toiminut ja sittemmin kuvaajana tunnettu Kalle Peronkoski (Kalle Perón) joutui junassa Helsingin ja Turun välillä kokoamaan esityskelpoisen kopion laboratorion jäljiltä olevasta yhdeksästä kymmenminuuttisesta rullasta. Hermostuksissaan ja kiireessä hän sotki nämä rullat niin, että kolmas ja neljäs rulla vaihtoivat paikkaa keskenään. "Mutta filmin juoni oli sitä maata, ettei turkulaisella ensi-iltayleisöllä ollut aavistustakaan tapahtuneesta." (Peronkoski Elokuva-aitassa 1949:3.)

Uusitalo, Kari ja Toiviainen, Sakari: Valkokankaan Waltariana – Mika Waltarin elokuvat. WSOY, 2010.