Grazia Deledda: Pako Egyptiin

Kuva: Wikipedia

Maailmassa on paljon kirjoja ja kirjailijoita, joista ei tiedä mitään. Minulle yksi tällainen kirjailija oli Grazia Deledda, sardinialainen Nobel-palkittu naiskirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1926. Deledda taitaa olla Suomessa lähes unohdettu, sillä pääkaupunkiseudun kirjastoista hänen kirjojaan kyllä löytyi, tosin suomennoksia oli vain yksi tai kaksi kappaletta kutakin kirjaa ja nekin Pasilan kirjavarastossa.

Olin varannut Sardiniaan mukaan kaksi Deleddan kirjaa, mutta päädyin lukemaan niistä vain toisen, Pako Egyptiin. Se kertoo vanhasta opettajasta, joka muuttaa poikansa luokse rannikolle ja tutustuu tämän perheeseen. Perhe ei olekaan niin onnellinen kuin aluksi näyttää ja opettaja joutuu tekemään tärkeitä päätöksiä perheen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Samalla opettaja käy läpi menneisyyttään ja tekemiänsä ratkaisuja. Hän katuu monia päätöksiään ja lopulta tarttuu mahdollisuuteen aloittaa asiat alusta ja tällä kertaa paremmin.

Kirja muistuttaa minusta todella paljon Niko Kazantzakisin Kerro minulle, Zorbas -kirjaa. Siinä on samanlaista pohdintaa elämästä ja uskonnosta sekä runsasta luonnon kuvausta. Tällaiset kirjat ovat omiaan luettavaksi juuri siellä, missä ne on kirjoitettu. On niin helppo pysähtyä tällaiseen luontokuvaukseen, kun voi vain kohottaa katseensa ja nähdä maiseman siinä edessään.

Parasta kirjassa oli sen rakentama hienoinen jännite, joka loksahtaa paikoilleen vasta kirjan lopussa. Vaikka kirja ei muuten ollut mielestäni erityisen mieleen jäävä, sen luoma helpotuksen tunne ympyrän sulkeutuessa nosti kirjan kuitenkin ihan eri tasolle. Kirjan suomennos oli selvästi vanhentunut, mutta toimi erittäin hyvin varsikin runollisimmissa kohdissa. Jos matkustatte Sardiniaan, suosittelen ottamaan jonkun Deleddan kirjan mukaan matkaoppaaksi menneisyyteen.

Lukunäyte sivulta 55–56:
Ola puristi isoisänsä kättä, ja hekin poistuivat kulkien sen merituoksun vanavedessä, jota roteva kalamyyjätär levitti jälkeensä. He astuivat kanavan laitaa pitkin kiemurtelevaa tietä, joka imi väriä ja eloisuutta veneiden purjeista ja niiden vihreään veteen heijastuvasta kuvaimesta. Kanavan toisella puolella kohosi harmaana pilvenä tamariskijono, ja etäisyydessä hohti taivas kirkkaana piinioiden takana. Sitten tie teki mutkan, minkäjälkeen se suorana ja kiiltävänä kuin miekka upposi maiseman sydämeen.

Deledda, Grazia: Pako Egyptiin (La fuga in Egitto, 1925). Suomentanut Jalmari Hahl. WSOY/Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1928.