Giorgio Todden Donna Milenan kuolema päätyi luettavakseni siksi, että sen on kirjoittanut sardinialainen kirjailija. Kesälomamatka suuntautui Sardiniaan, joten paikallista kirjallisuutta oli saatava mukaan. Luin kirjan takakansitekstin todella huolimattomasti, joten odotin tyypillistä rikosromaania, jota ratkotaan lääketieteellisin keinoin. Yllätykseni oli siis suuri, kun tajusin kirjan sijoittuvan 1800-luvun lopulle ja olevan jotain muutakin kuin tyypillinen rikoskirja.
Kirja kertoo pienestä sardinialaisesta kylästä, joka joutuu myllerrykseen, kun vanha leskirouva Milena Arras yllättäen kuolee. Kuolemaa tutkiva lääkäri huomaa pian, että kyse ei olekaan luonnollisesta kuolemasta, vaan nainen on myrkytetty ovelasti. Donna Milenan kuolema ei jää ainoaksi, vaan pian kuolemia tulee lisää. Yhteistä tekijää kuolemille ei kuitenkaan tunnu löytyvän.
Juoni kuulostaa ehkä tavalliselta, mutta kirjaan on upotettu sen lisäksi kummallisia ihmisiä, pysähtyneitä hetkiä, ironiaa, hassun koukeroista kieltä ja makaabereitakin yksityiskohtia. Aluksi meinasin lannistua siitä valtavasta ihmismäärästä ja nimistä, jotka vyörytetään lukijalle heti alkusivuilla, mutta siitä selvittyäni kirja alkoi luistaa oikein hyvin. Ei tämä miksikään suosikiksi noussut, mutta varsin luettava lomakirja kuitenkin.
Lukunäyte sivulta 37:
Olohuoneessa ruoan ja Efision pyytämän valkoviinin tuoksu hälventää pian hajun tuonpuoleisesta, jonne he olivat uskaltautuneet hyvin pitkälle tuntien jokaisen viillon myötä kuoleman voiman ja olonsa käyvän sitä heikommaksi, mitä syvemmälle Milenan ruumiin synkeyteen he Efision veitsenterän johdattamana tunkeutuivat. Mikä pimeys sisällämme vallitseekaan, oli Pescetto ajatellut, ja samat mietteet ruumiin ulkopuolelle jättäytyvästä valosta olivat pyörineet kaikkien muidenkin päässä, kullakin eri muodossa. Siksi siis valkoviiniä.
Todde, Giorgio: Donna Milenan kuolema (Lo stato delle anime, 2002). Suomentanut Helinä Kangas. WSOY, 2007.
Ainakin kansi on kaunis ja kiehtova, näyttää aivan lomakirjalta! :)
VastaaPoista