Siirry pääsisältöön

Syksyn kirjoja

Helsingin Sanomat julkaisi tänään listan syksyn kaunokirjallisuudesta. Tässä pikaisella luvulla minua eniten kiinnostaneet kirjat sekä itselleni muistutukseksi että muiden ihmeteltäväksi.

Matti Larjavaara: Ketunmorsian
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Margaret Atwood: Herran tarhurit
Jane Austen ja Seth Grahame-Smith: Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit
Hal Duncan: Muste. Kaikkeuden kirja II
Dmitri Gluhovski: Metro 2033
John Ajvide Lindqvist: Kuinka kuolleita käsitellään
Dieter Wellershoff: Seireeni & Kaskaan huuto

Myös ennen näitä syksyn kirjoja on tulossa/tullut muutamia kiinnostavia kirjoja.

Ursula K. Le Guin: Rocannonin maailma
Patrick Rothfuss: Tuulen nimi

Mitä lukemista sinä löysit syksyn kirjoista? Onko joku blogin lukijoista lukenut näitä edellä mainittuja ennen suomentamista? Ainakin tuo Jane Austenin mukaelma on ollut esillä paljon myös suomalaisissa blogeissa. On siis ainakin yksi hyvä syy odottaa syksyä.

Kommentit

  1. Minä luin nuo Jane Austen väännökset englanniksi - ihan luettavaa. Jos lukeutuu Austen faneihin, niin pitää ihan oikeasti asennoitua avoimin mielin kestämään jopa hiukan epäloogisia muutoksia...

    VastaaPoista
  2. Joo, sun blogista ainakin luin siitä. :) Idea on aika hauska, joten ehkä ne epäloogisuudet kestää.

    VastaaPoista
  3. Hauskoja olivat, juu... ei voi ottaa liian tosissaan eikä se kai ole ollut kirjoittajan tarkoituskaan :-)

    VastaaPoista
  4. Taas minä, piti vaan sanoa kiitos tuosta Library Thing linkistä - minäkin innostuin aloittamaan kirjalistausta sinne ja sain jopa toimimaan ikkunan omassa blogissakin :-)

    VastaaPoista
  5. Tuon Lindqvistin romaanin olen lukenut, huikean hyytävä, suosittelen. Suomennoksen nimessä tuo "Kuinka" ohjaa jotenkin osuvammin teoksen teemaan kuin alkuperäinen Hanteringen av odöda, jossa ongelma ei kysymys-muodossa nouse niin selkeästi esille.

    Ajatus siitä, että kaikki kolmen viime kuukauden aikana kuolleet yhtäkkiä heräisivät henkiin (tosin rajatulla alueella) aiheuttaisi todella suuren ongelman. Varsinkin kun kirjassa he ovat jossain määrin "sieluttomia", persoonattomia, tyhjiä. Ja mitä enemmän aikaa kuolemasta on kulunut, sitä etäisempiä ylösnousseet kuolleet ovat.

    Ja lisäksi ongelmana on vielä se, että tietenkin myös ruumis on ehtinyt vaurioitua/muuttua siinä ajassa.

    Kuulostaa ehkä hieman inhottavalta, mutta tunne, joka syntyy siitä, kun lukijana oikeasti asettautuu asemaan, jossa jokin aika sitten kuollut lapsi/lapsenlapsi yhtäkkiä herää henkiin haudassaan, on todella hämmentävä.

    Miten tällaista "kuollutta" pitäisi käsitellä? Koskettavasti kirjassa on kuvattu mm. problematiikkaa siitä, miten pitäisi suhtautua pieneen poikaan, jota rakastaa ja jonka on kertaalleen menettänyt, ja joka onkin nyt yhtäkkiä taas läsnä mutta silti vain pelkkä kuori.

    Kauhukirja, mutta ei siinä mielessä, että jotkut zombit jahtaisivat ihmisiä - niin halpaa ratkaisua Lindqvist ei ole lähtenyt kehittelemään. Hurjan fiiliksen kirjaan saa, jos alkaa miettiä niitä läheisiä, jotka ovat kuolleet ja joita on surrut/kaivannut/suree ja kaipaa yhä. Mitä jos joku heístä "heräisi" ja palaisi kotiin, mutta ei kuitenkaan olisi aivan sama? Mitä pitäisi tehdä?

    VastaaPoista
  6. Hmm, kyllä tuo Kuinka kuolleita käsitellään menee tällä perusteella myös "luetaan" -kategoriaan.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommenteista! :) Lindqvistillä on hieno taito sitoa yliluonnollisia asioita ihan luonnollisiin pelkoihin. Oli kiva kuulla Penjamin ajatuksia kirjasta.

    Eriqou, pitääpä tulla heti katsomaan. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti