Olen lukenut Howard Waldropin Vain vanhat luut joskus nuorena ja sen tarina jäi silloin mietityttämään minua. Kirjan nimi kuitenkin unohtui, enkä muistanut tarinastakaan kuin jotain epämääräistä. Oikea kirja löytyi vasta, kun ymmärsin kysyä apua Risingshadow-nettisivun keskustelupalstan Kirja kateissa -ketjusta.
Kirja kertoo ryhmästä, joka palaa tulevaisuudesta estämään kolmannen maailmansodan, joka on tuhonnut maailman lähes kokonaan. Jokin siirtymisessä menee kuitenkin pieleen ja kirjan päähenkilö, Madison Yazoo Leake, joutuu erilleen muusta ryhmästä. Myöhemmin paljastuu, että Leake on joutunut rinnakkaistodellisuuteen. Pääryhmä puolestaan pääsee perille oikeaan paikkaan, mutta paljon pidemmälle menneisyyteen kuin oli tarkoitus. Teollistuneen yhteiskunnan sijaan he tapaavat intiaaneja, jotka alkavat pian ryhmän tulon jälkeen sairastua.
Päähenkilön ja muun ryhmän tarinan lisäksi kirjassa on kolmas taso. Se kertoo arkeologeista, jotka tekevät merkillisiä löytöjä 1930-luvun paikkeilla Lousianassa. Ikivanhoilta näyttävien hautojen sisältä alkaa löytyä esineitä, jotka sinne eivät voi kuulua. Arkeologit laittavat oman maineensa vaakalaudalle ja joutuvat samalla taistelemaan luonnonvoimia ja politiikkaa vastaan.
Kirja oli ihan mielenkiintoinen lukukokemus – ei kuitenkaan ihan niin sykähdyttävä kuin teini-ikäisenä. Olen kuitenkin iloinen, että luin tämän uudelleen. Nyt nimittäin tekstistä nousi esiin asioita, joita en silloin ollut ehkä huomannut tai ainakin olin ne unohtanut. Lisäksi on hauska lukea omaaan menneisyyteen sijoituvia tulevaisuudenkuvia. Kirjassa kolmas maailmansota tapahtui nimittäin vuonna 2002. Suomennoksen kieli ei ollut paikoitellen ihan parasta suomea, joten siitä vähän miinuksia.
Lukunäyte sivulta 25:
Kestää kauan ennen kuin vesiväylä muuttaa uomaansa niin monta kilometriä. Olin varmasti joutunut kauas, kauas tämän maan menneisyyteen.
Jos ryhmä on täällä, se saa varautua pitkään retkeen. Historian muuttamiseen ei vaadita vain ihmisiän mittaista työtä. Siihen vaaditaan monen sukupolven työ. He eivät koskaan saa nähdä valmiina sitä minkä he panivat alulle. He eivät koskaan saa tietää.
Jos he ovat täällä kanssani.
Waldrop, Howard: Vain vanhat luut (Them Bones, 1984). Suomentanut Leena Tamminen. WSOY, 1992.
Kommentit
Lähetä kommentti