Aakkoshaasteen ensimmäinen kirja on luettu! A-kirjaimeksi valitsin Margaret Atwoodin Oryx ja Crake -kirjan. Olin lykännyt kirjan lukemista, koska se vaikutti niin paksulta, mutta lopulta kirjan luki kuitenkin todella nopeasti.
Oryx ja Crake kertoo ihmiskunnan lopusta ja geeniteknologian houkutuksista ja vaaroista. Kirja sijoittuu määrittelemättömään tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on lähes kokonaan tuhoutunut. Päähenkilö, Lumimies, käy läpi tapahtumia tuhoa ennen aikana, jolloin maailma oli jakaantunut kahtia. Koulutetut ja älykkäät ihmiset elivät suojassa rahvaalta. He leikittelivät geenitekniikalla ja kehittelivät paranneltuja eläimiä, lääkkeitä, sairauksia ja elintarvikkeita. Lopulta sairaudet tuhosivat lähes koko ihmiskunnan ja jäljelle jää vain pieni ryhmä geenitekniikalla paranneltuja ihmisiä - ja Lumimies.
Tämä ei ole ehkä Atwoodin parhaita kirjoja, mutta herättää silti monia ajatuksia. Ihmiskunta on kirjassa ajautunut niin pitkälle keinotekoisuuteen, että koko elämä näyttää kammottavalta. Geenitekniikalla luodut uudet parannellut ihmiset ovat epäinhimillisiä, mutta toisaalta heistä on poistettu myös kaikki ihmiskunnan paheet. He elävät toistensa ja luonnon kanssa täydellisessä harmoniassa ilman sotaa, riistämistä ja hyväksikäyttöä. Lukija alkaa pohtia, kumman ihmisrodun selviämistä toivoo. Kun entiset ihmiset ovat epäonnistuneet elämään maapallolla, on ehkä näiden uusien ihmisten aika.
Lukunäyte sivulta 136:
Väki siirtyi lähemmäs, sekä miehet että naiset, he kerääntyivät hänen ympärilleen, ja heidän vihreät silmänsä hohtavat hämärässä kuin äskeinen kani: samaa meduusan geeniä. Kun he istuivat kaikki näin lähekkäin, he tuoksuivat kuin korillinen sitrushedelmiä - Craken keksimä lisäominaisuus, hän nimittäin arveli, että kyseiset kemikaalit karkottaisivat hyttysiä. Ehkä hän oli oikeassa, sillä kaikki hyttyset monen kilometrin säteellä tuntuvat pistävän Lumimiestä. Hän hillitsee halunsa läimäyttää niitä - tuore veri houkuttelisi niitä vain lisää. Hän siirtyy hiukan vasemmalle, jotta olisi paremmin soihduista nousevan savun piirissä.
Margaret Atwood: Oryx ja Crake (Oryx and Crake). Suomentanut Kristiina Drews. Otava, 2003.
Aika samaa mieltä Oryxista. Mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä ja sikäli tärkeä kirja, hyväkin muttei mikään huipputason lukunautinto. Minulla jäi kirjasta niin monta ällöttävää kohtaa ja asiaa mieleen, etten kyllä lukisi tätä uudelleen - enkä vähään aikaan halua lukea maailmanloppukirjallisuutta; kun on muutaman lukenut, asia on kyllä tullut toistaiseksi selväksi.
VastaaPoistaMulla on aakkoshaaste vielä aloittamatta, vaikka olen jo päättänyt A- ja B-kirjat ja juuri eilen mietin, että aakkospostaukset pitää sitten otsikoida juuri tuolla tyylillä. :)
Kauheinta mun mielestä kirjassa oli se ihmiskunnan rappeutuneisuus ja välinpitämättömyys. Tuli sellainen olo, että tuho oli ihan ansaittua. Pidin kyllä kirjasta. :)
VastaaPoistaEn tiedä vielä ollenkaan, minkä B-kirjaimen valitsen. Pitää illalla tutkailla kirjahyllyä paremmin.
Mullekin jäi mieleen yleisesti se kauhea maailmanlopun tilanne ja ihmisten ankeus, sitten vielä kummallisia yksityiskohtia mm. geenimanipuloiduista eläimistä sekä tautien levittämisestä. Kuten itse syksyllä kirjoitin, luin kirjaa vielä sikainfluenssassa, mikä ei ollenkaan auttanut suhtautumaan asiaan coolisti tyyliin "tää on vain kirja, ei ihmiset oikeasti voisi joukkosairastua". ;)
VastaaPoista