Joe Abercrombien Ase itse -kirjaa on kehuttu ennakkoon todella paljon. Ennakko-odotukseni kirjan suhteen olivat siis todella korkealla. Takakannenkin mukaan odotettavissa oli jotain aivan uudenlaista. Kirja olikin erittäin hyvin kirjoitettu, mutta ei kuitenkaan niin uudenlainen mitä odotin.
En tiedä, voiko fantasiakirjasta sanoa, että se on realistinen, mutta sellainen tämä kirja on. Ei realistinen tarinassa vaan ihmishahmojen kuvauksessa ja tunnelmassa. Sankarit ovat rikkinäisiä ja kamppailevat eri suuntiin vievien mielihalujensa armoilla. Taistelut ovat verisiä ja uuvuttavia, eivätkä sankarit selviä niistä vahingoitta.
Kirja on sarjan ensimmäinen osa ja siitä jääkin hieman keskeneräinen fiilis. Kirja oikeastaan vasta esittelee henkilöt ja tapahtumien taustat mutta ei vielä pääse kunnolla itse asiaan. Kirjan lopussa sekalainen ryhmä päähenkilöitä lähtee suorittamaan tehtävää, jota ei ole paljastettu lukijalle saati sitten kaikille sankareillekaan.
Mielenkiinnolla odotan kirjan seuraavia osia. Ei tämä ehkä suosikkikirjojeni joukkoon pääse, mutta on kuitenkin virkistävä tuulahdus fantasiakirjojen joukossa.
Lukunäyte sivulta 85:
Logan laski vapisevan taakkansa hellästi alas tienvarteen ja venytteli särkevää selkäänsä, raaputti haisevaa sidettä käsivarressaan ja joi vettä pullostaan. Tänään hänen kipeiden huuliensa ohi ei olut kulkenut kuin vettä, ja nälkä jäyti hänen sisuskalujaan. Mutta sade oli sentään loppunut. Piti oppia rakastamaan elämän pieniä asioita, kuten kuivia saappaita. Piti rakastaa pieniä asioita, kun ei ollut muita.
Logan sylkäisi maahan ja hieroi eloa sormiinsa. Paikasta ei voinut erehtyä, se oli selvää. Kaksi kiveä kohosi korkeina tien yläpuolelle, ikivanhoja ja kuoppaisia, alhaalta niitä laikutti vihreä sammal ja ylempänä harmaa jäkälä. Niitä peittivät haalistuneen kaiverrukset, riveittäin kirjoitusmerkkejä, joita Logen ei ymmärtänyt, ei edes tunnistanut. Niissä oli pelottava tuntu, pikemminkin varoitus kuin tervetulotoivotus.
Joe Abercrombie: Ase itse (The Blade Itself). Suomentanut Satu Hlinovsky. Kirjava, 2009.
Kommentit
Lähetä kommentti