B niin kuin Bukowski

Aakkoshaasteen toiseksi kirjaksi valikoitui lopulta siis Charles Bukowskin Postitoimisto. Bukowski on yksi avomieheni suosikkikirjailijoita ja minun on monta kertaa pitänyt lukea joku hänen kirjansa. Olen aiemmin lukenut pätkiä joistain novelleista, ja ne ovat olleet hauskoja ja kummallisia. Postitoimisto ei kuitenkaan ollut mielestäni niin hauska - vaikka siinä olikin kohtia, jotka saivat hymähtämään. Kirja oli mielestäni enemmänkin traaginen kuin huvittava.

Kirja kertoo Henry Chinaskista, Bukowskin alter egosta, joka jumiutuu vihaamaansa työpaikkaan postitoimistoon. Päähenkilön elämään kuuluu työn lisäksi vain juomista, naimista ja pelaamista. Kerronta etenee nopeasti ja se muistuttaa vähän kapakassa kerrottua tarinaa. Postin esimiehet ja pikkupomot ovat uskomattomia tyyppejä ja byrokratia ja aikataulut epäinhimillisiä. Kirja pistää kyllä myös arvostamaan postimiehiä – ja kaikkia asiakaspalveluihmisiä ja ihmisiä, joilla on kauheita esimiehiä.

Postitoimistoa kuvataan usein realistiseksi ja suoraksi kirjaksi. Kiinnostavinta kirjassa ei kuitenkaan ollut tekstin suoruus vaan se, mitä jätettiin sanomatta. Kaiken ryyppäämisen taustalla kirjasta huokui irrallaan olemisen tunnelma. Päähenkilöä ei tunnu koskettavan juuri mikään; hän ei esimerkiksi reagoi juuri mitenkään, kun naiset lähtivät, ei edes silloin kun yksi naisista vei mukanaan hänen tyttärensä. Ainoat asiat, joihin päähenkilö oikeastaan reagoi, olivat postitoimisto ja sen esimiehet. En tunne alkoholistien sielunelämää, mutta voisin kuvitella, että siihen liittyy tuollainen tunne, että mikään ei kosketa eikä mikään tunnu miltään.

Lukunäyte sivulta 16:

»Chinaski! Reitti 539!»
Aseman rankin reitti. Kerrostaloja joiden laatikoissa oli moneen kertaan kummatut nimet tai ei nimiä ollenkaan, pimeissä eteisissä ja pikkuruikkuisten sähkölamppujen valossa. Vanhoja eukkoja seisoskelemassa eteishalleissa ja pitkin kadunvieriä ja tiukkaamassa yhtä ja samaa kysymystä kuin yksi ja sama ihminen yhdellä ja samalla äänellä:
»Postimies, onko teillä mitään minulle?»
Ja mieli teki karjaista: »Kuulkaa rouva, mistä helvetistä minä tiedän kuka te olette tai kuka minä olen tai sen puoleen kuka hyvänsä?»

Charles Bukowski: Postitoimisto (Post Office). Suomentanut Kristiina Rikman. Kolmas painos. WSOY, 1993.