tiistai 27. maaliskuuta 2012

China Miéville: Toiset

No olipas tämä nyt... varsin jännä kirja. Olen China Miévillen Toisten kanssa vähän jälkijunassa, mutta kirja on keikkunut koko ajan siinä kiinnostaa–eikiinnosta-akselilla. Kun vihdoin sitten päätin lukea kirjan, huomasin, että olisin jäänyt paljosta paitsi, jos en olisi kirjaa lukenut.

Toiset käynnistyy kuin mikä tahansa dekkari: komisario Borlú saa tutkittavakseen nuoren naisen murhan kotikaupungissaan Beszélissä. Tämä peruskuvio tapahtuu kuitenkin kaikkea muuta kuin peruskaupungissa, sillä Beszélin kanssa samaa tilaa jakaa Ul Qoma. Kyseessä on kaksi erilaista mutta erikoisesti lomittunutta, päällekkäistynyttä ja jakautunutta kaupunkia, joiden asukkaat elävät aktiivisesti näkymätöntäen kaikkea toiseen kaupunkiin liittyvää. Rajojen noudattamista valvoo salaperäinen ja kaikkivaltias Rikko.

Tämä on juuri sellainen dekkari, josta minä pidän. Murhan selvittäminen muuttuu yhtäkkiä kiinnostavaksi, kun sitä rajoitetaan oudoilla säännöillä ja eriskummallisella historialla. Tosin minulle tuo itse tutkimus jäi jossain vaiheessa täysin toissijaiseksi, kun enemmän alkoi kiehtoa se mahdollinen verkosto, systeemi tai järjestö kaiken takana. Ja entäs Rikko sitten? Mikä voisi olla jännittävämpi kuin salaperäisesti tyhjästä ilmestyvä poliiseja voimakkaampi viranomainen, joka vie rikkojat mennessään...

Miéville onnistuu asettamaan Toiset siihen outoon tilaan dekkarien ja fantasian välille, jossa kirja ei varsinaisesti ole kummassakaan – tai ehkä se on molemmissa samaan aikaan. Tästä määrittelemättömyydestä kertoo myös se, ettei kukaan oikein tunnu tietävän, onko tämä fantasiaa vai scifiä vai jotain ihan muuta. Mutta eipä sillä mitään väliä ole. Tällaiset rajoja rikkovat kirjat ovat aina tervetulleita.

Toiset saa aikaan halun etsiä allegorioita tietysti ensin todellisista jaetuista kaupungeista, vaikka kirjassa tällaiselle vertailulle nauretaankin. Konkreettisten vertailukohtien sijaan hedelmällisemmältä tuntuu kuitenkin pohdiskelu henkisten ja sosiaalisten rajojen läpäisemättömyydestä. Näkeminen ja näkemättä jättäminen ovat aktiivista tekoja, jotka muuttuvat merkityksellisiksi silloin, kun niiden avulla hahmotetaan ympärillä olevaa maailmaa ja varsinkin sen epäkohtia.

Ajatukseni kirjasta ovat vielä vähän huterat, mutta sen uskallan sanoa, että Toiset on älykäs ja kiinnostava kirja, joka varsinkin lopussa aiheutti aivoille lievää hengästymistä. Keskivaiheilla olisin kaivannut hiukan ripeämpää vauhtia kerrontaan ja päähenkilökin olisi saanut olla vähän syvällisempi hahmo, mutta kokonaisuuden kannalta nuo ovat pikkuseikkoja. Kirjassa on niin paljon omaperäisiä ajatuksia, että vaaka kallistuu pitkälle plussan puolelle.

Haluaisin muuten ehdottomasti matkustaa rähjäiseen Beszéliin paljon mieluummin kuin nousukiidossa olevaan Ul Qomaan. Beszél oli aika symppis.

Lue myös, mitä kirjasta sanoivat Kirjavinkit, Luetut maailmat, Booking it some more ja Taikakirjaimet.

Lukunäyte sivulta 49:
Sellaisena päivänä ei ehkä ollut aivan odottamatonta, että kotimatkalla oli vaikea noudattaa rajoja, nähdä ja olla näkemättä kaikki se mitä piti. Minua ympäröivät ihmiset eivät olleet minun kaupungissani, sillä kävelin hitaasti pitkin ruuhkaisia alueita, jotka eivät olleet ruuhkaisia Beszélissä. Keskityin kiviseiniin, jotka todella olivat ympärilläni – katedraaleihin, baareihin, tiilikoristeluihin rakennuksessa joka oli ollut koulu – ja joiden seurassa olin kasvanut. Jätin huomiotta muun, tai ainakin yritin.

Toiset Kariston ja Adlibriksen sivuilla.

Miéville, China: Toiset (The City & the City, 2009). 365 sivua. Suomennos: J. Pekka Mäkelä, kansi: Ilkka Kukko. Karisto, 2011. ISBN: 9789512352876

10 kommenttia:

  1. Olen tosi hyvilläni että tykkäsit tästä, oli minulle yksi viime vuoden kovia lukukokemuksia... Miéville ei ihan helpolla päästä, mutta ehdottomasti hieno kirja! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, en olisi ehkä uskaltanut lainkaan tunnustaa, jos en olisikaan tykännyt... No, ehkä kuitenkin olisin... Mutta olipa hyvä, ettei tullut sitä paikkaa eteen. ;)

      Poista
  2. Tykkäsin tästä kovasti! Näkemisen ja näkemättä jättämisen kysymykset ovat kiinnostavia, samoin kansallisidentiteetti. Ja olen samaa mieltä, minäkin matkustaisin ehdottomasti mieluummin Beszéliin. (Olen muuten miettinyt, muistuttaako Beszél jonkin kielen ulkomaata tarkoittavaa sanaa. Ainakin se olisi kovin loogista!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, minun oli pakko tarkistaa Ul Quoman alkuperäinen nimi, sillä sana ulquomalainen kalskahti niin vahvasti ulkomaalaiselta. Aika näppärä sana näin suomen kielen kannalta. :D

      Poista
  3. Aa vitsi! Tämä keikkuu yöpöydällä ja on kyllä luen ehdottomasti -kasassa, kunhan ehdin. Jännältä kuulostaa myös sinun mielipiteidesi perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tessa, kirja ei ole kauhena nopealukuinen, mutta alku ja loppu liimasivat kyllä minut kirjaan kiinni. :)

      Poista
  4. Booksyn tavoin tämä oli minulle yksi viime vuoden parhaista kirjoista. Tänä vuonna olisi tavoitteena lukea jokin Miévillen teos alkukielellä, jos ei lisää käännöksiä ole luvassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukutoukka, mä en taida uskaltaa alkukieliseen tarttua. Toivottavasti lisää suomennoksia kuitenki tulisi! :)

      Poista
  5. Tämähän kuulostaa ihan aivojumpalta! Pistetäänpä nimi mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, hyvä! Ehdottomasti mieleen laitettava nimi, jonka voi kaivaa mielestä käytäntöön jo heti pian. :D

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...