torstai 29. maaliskuuta 2012

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus

Jostain kumman syystä tämä dekkariongelmainen kirjabloggari on nyt ihan lyhyen ajan sisällä lukenut yhden trilleriksi luokiteltavan kirjan,  yhden dekkarien ja maagisen realismin välillä seilaavan kirjan ja sitten yhden tällaisen ihan puhdasverisen dekkarin, Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus -kirjan. Yllätysten aika ei ole ohi.

Päätin jo viime syksynä, että aion lukea loppuvuonna yhden dekkarin. Se kuitenkin siirtyi, sillä kuten olen jo aiemminkin todennut, dekkarit eivät ole suosikkejani, vaikka välillä yritän käydä niissäkin pienillä vierailuilla. Tilaisuus tämän kirjan lukemiseen tuli, kun käväisimme avomiehen kanssa Tallinnassa viime viikonloppuna. Mukaan pakkasin tietysti yhden lomakirjan. Ja kuinkas sattuikaan – hotellimme olikin aivan kirjan tapahtumapaikoilla!

Olevisten kirkon torni kohoaa kaukaisuuteen.
Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus tapahtuu siis 1400-luvun Tallinassa. Toompean linnoituksessa tapahtuu raaka murha, jonka tekijän epäillään paenneen alas kaupunkiin. Murhaa ryhtyy tutkimaan myös paikallinen apteekkari. Pian tapahtuu lisää outoja kuolemia, ja apteekkarilla on kädet täynnä työtä. Samassa sopassa tuntuvat olevan niin kirkonmiehet kuin kauppiaatkin ja Olevisten kirkon rakentaminenkin on sotkettu kuvioon mukaan.

Juonellisesti Olevisten kirkon arvoitus ei minua suoraan sanottuna ihmeemmin innostanut, koska tällainen dekkariongelmainen olen. Itse ratkaisu kerrottiin varsin poirotmaisessa hengessä ja Melchior piti lukijan tietämättömänä ratkaisusta yhtä kauan kuin kaupungin väenkin. Kirjassa pidinkin eniten elävästä historian kuvauksesta. Taikausko ja tiede vetävät kirjassa mukavasti eri suuntiin. Myös kirjan henkilögalleria oli mitä mainioin. Äkäinen vanha kauppias, apteekkarin viisas vaimo ja elostelevat ritarit toivat kirjaan väriä ja inhimillisyyttä.

Portti Toompealle, katso lukunäyte.
Kirja oli oiva matkakumppani Tallinnan vanhassa kaupungissa, sillä historia on molemmissa läsnä hyvin voimakkaasti. Suosittelenkin kirjaa mukaan reissuun, jos dekkarit kiinnostavat. Ja kuten tuli todistetuksi, kirjasta saa mukavasti irti myös sellainen lukija, joka ei dekkareista niin piittaa. Tallinna-fanit ja historiallisten kirjojen ystävät varmasti pitävät kirjasta myös.

Olisi muuten hyvä idea laittaa tällaisiin historiallisiin kirjoihin kartta mukaan. Minulla sattui olemaan mukana turistikartta, josta olikin yllättävän paljon iloa kirjaa lukiessa.

Olevisten kirkon arvoituksesta on pidetty Nenä kirjassa -blogissa ja Harglan haastattelu puolestaan löytyy Dekkariseuran sivuilta. Seuraava apteekkari Melchiorista kertova kirja ilmestyy syksyllä.

Lukunäyte sivulta 60:
Melchior odotti jonkin aikaa raatihuoneen edessä, kun Dorn etsi oikeudenpalvelijoita, apukirjuria ja juristia, haukkui heidät pataluhaksi ja komensi kohti Toompeaa. Alakaupungista johti Toompealle kaksi tietä. Isompaa ja komeampaa tietä, jota pitkin kuormahevosetkin pääsivät ylös ja jota pitkin ajettiin karjaa, kutsuttiin Pitkäksijalaksi. Se alkoi Rataskaivonkadun raatihuoneen puoleisesta päästä uudelta porttitornilta, joka oli rakennettu Melchiorin nuoruudessa.

Olevisten kirkon arvoitus Moreenin ja Adlibriksen sivuilla.

Hargla, Indrek: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus (Apteeker Melchior ja Oleviste mõistatus, 2010). 349 sivua. Suomennos: Jouko Vanhanen, ulkoasu: Mikko Rantanen. Moreeni, 2011. ISBN: 9789522540904

8 kommenttia:

  1. Rakastan vanhaa Tallinnaa sekä historiaa, ja dekkaritkin ovat sydäntäni lähellä. Tämä kirja onkin jo hyllyssäni odottamassa, ja uskon että tulen pitämään tästä kovasti.

    Tosi kiva arvio kuvineen, kiitos Marjis! Ja etpä olisi voinut tätä kirjaa enää sopivammassa paikassa lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, Sara! :) Kiva kuulla sitten, mitä dekkarifani pitää kirjasta. Paikan päällä lukeminen toi kirjaan kyllä ihan oman lisänsä. :)

      Poista
  2. On se varmaan hyväksi laajentaa näköalojaan ja lukea muutakin kuin mitä yleensä lukee. Minä joskus kiipesin tuon Olevisten kirkon torniin (rappusia pitkin) ja kai sekin vähäksi aikaa laajensi näkäaloja. Juuri kun olin päässyt tornin ylätasanteelle sain puhelun, jossa minulle kaupattiin uutta puhelinliittymää. Onnekseni se puhelu palautti minut maanpinnalle ainoastaan kuvaannollisesti. Hikeentynyt olin jo pelkästä ylös kapuamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ketjukolaaja, mahtava tarina! :D Olen vähän kade tuosta torniinkapuamisesta. Kuulin, että se on mahdollista, mutta sunnuntaina en ainakaan nähnyt missään sellaista paikkaa, josta olisi päässyt kapuamisen aloittamaan. Mutta pitää seuraavalla reissulla tutkailla, josko se onnistuisi. Mutta puhelin pitää siis laittaa kiinni ennen sitä! :D

      Poista
  3. "Paikanpäällä" lukeminen varmasti toi mukavaa lisäväriä lukemiselle :)

    Loistava termi tuo dekkariongelmainen! Taidamme olla sairasta sakkia, minulla on mainitsemasi ongelman lisäksi novelliallergia ;D Siedätyshoidolla tuo allergia on vähän helpottanut, samaa kokeilen dekkareihinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, minäkin kärsin novelliallergiasta. Se on aina niin harmittavaa, kun pääsee tarinan makuun ja sitten se loppuu. :D Mutta siedättäminen ehkä toimisi... :)

      Poista
  4. Minulla ei ole dekkariallergiaa, ja Tallinna tapahtumapaikkana kiinnostaisi. Pannaanpa muistiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, luin jostain että varsinkin tuota seuraavaksi ilmestyvää kirjaa on kehuttu paljon. Mutta alustahan aina kannattaa aloittaa. :)

      Poista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...