Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus

Jostain kumman syystä tämä dekkariongelmainen kirjabloggari on nyt ihan lyhyen ajan sisällä lukenut yhden trilleriksi luokiteltavan kirjan,  yhden dekkarien ja maagisen realismin välillä seilaavan kirjan ja sitten yhden tällaisen ihan puhdasverisen dekkarin, Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus -kirjan. Yllätysten aika ei ole ohi.

Päätin jo viime syksynä, että aion lukea loppuvuonna yhden dekkarin. Se kuitenkin siirtyi, sillä kuten olen jo aiemminkin todennut, dekkarit eivät ole suosikkejani, vaikka välillä yritän käydä niissäkin pienillä vierailuilla. Tilaisuus tämän kirjan lukemiseen tuli, kun käväisimme avomiehen kanssa Tallinnassa viime viikonloppuna. Mukaan pakkasin tietysti yhden lomakirjan. Ja kuinkas sattuikaan – hotellimme olikin aivan kirjan tapahtumapaikoilla!

Olevisten kirkon torni kohoaa kaukaisuuteen.

Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus tapahtuu siis 1400-luvun Tallinassa. Toompean linnoituksessa tapahtuu raaka murha, jonka tekijän epäillään paenneen alas kaupunkiin. Murhaa ryhtyy tutkimaan myös paikallinen apteekkari. Pian tapahtuu lisää outoja kuolemia, ja apteekkarilla on kädet täynnä työtä. Samassa sopassa tuntuvat olevan niin kirkonmiehet kuin kauppiaatkin ja Olevisten kirkon rakentaminenkin on sotkettu kuvioon mukaan.

Juonellisesti Olevisten kirkon arvoitus ei minua suoraan sanottuna ihmeemmin innostanut, koska tällainen dekkariongelmainen olen. Itse ratkaisu kerrottiin varsin poirotmaisessa hengessä ja Melchior piti lukijan tietämättömänä ratkaisusta yhtä kauan kuin kaupungin väenkin. Kirjassa pidinkin eniten elävästä historian kuvauksesta. Taikausko ja tiede vetävät kirjassa mukavasti eri suuntiin. Myös kirjan henkilögalleria oli mitä mainioin. Äkäinen vanha kauppias, apteekkarin viisas vaimo ja elostelevat ritarit toivat kirjaan väriä ja inhimillisyyttä.

Portti Toompealle, katso lukunäyte.

Kirja oli oiva matkakumppani Tallinnan vanhassa kaupungissa, sillä historia on molemmissa läsnä hyvin voimakkaasti. Suosittelenkin kirjaa mukaan reissuun, jos dekkarit kiinnostavat. Ja kuten tuli todistetuksi, kirjasta saa mukavasti irti myös sellainen lukija, joka ei dekkareista niin piittaa. Tallinna-fanit ja historiallisten kirjojen ystävät varmasti pitävät kirjasta myös.

Olisi muuten hyvä idea laittaa tällaisiin historiallisiin kirjoihin kartta mukaan. Minulla sattui olemaan mukana turistikartta, josta olikin yllättävän paljon iloa kirjaa lukiessa.

Olevisten kirkon arvoituksesta on pidetty Nenä kirjassa -blogissa ja Harglan haastattelu puolestaan löytyy Dekkariseuran sivuilta. Seuraava apteekkari Melchiorista kertova kirja ilmestyy syksyllä.

Lukunäyte sivulta 60:
Melchior odotti jonkin aikaa raatihuoneen edessä, kun Dorn etsi oikeudenpalvelijoita, apukirjuria ja juristia, haukkui heidät pataluhaksi ja komensi kohti Toompeaa. Alakaupungista johti Toompealle kaksi tietä. Isompaa ja komeampaa tietä, jota pitkin kuormahevosetkin pääsivät ylös ja jota pitkin ajettiin karjaa, kutsuttiin Pitkäksijalaksi. Se alkoi Rataskaivonkadun raatihuoneen puoleisesta päästä uudelta porttitornilta, joka oli rakennettu Melchiorin nuoruudessa.

Olevisten kirkon arvoitus Moreenin ja Adlibriksen sivuilla.

Hargla, Indrek: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus (Apteeker Melchior ja Oleviste mõistatus, 2010). 349 sivua. Suomennos: Jouko Vanhanen, ulkoasu: Mikko Rantanen. Moreeni, 2011. ISBN: 9789522540904