Kun kirjabloggari erehtyy...

Onneksi otsikon mukaisessa tapauksessa ei ole kyse mistään sen vaarallisemmasta kuin henkilökohtaisesta harmistuksesta. Kirjoja ilmestyy vuosittain niin paljon, että jopa runsaasti lukevan ihmisen pitää tehdä valintoja luettavien kirjojen suhteen. Monissa tapauksissa se on helppoa ja onnistuu aika hyvin. Tähän ikään mennessä olen oppinut jo melko hyvin arvioimaan, mistä kirjosta pidän ja mistä en.

Ongelmatapauksia ovat kiinnostavilta vaikuttavat kirjat kirjailijoilta, joilta en ole ennen lukenut mitään. Lukeako esimerkiksi juuri ilmestynyt uutuuskirja vai ei? Tällaisessa tapauksessa yritän muodostaa mielipiteeni kirjasta kustantamon esittelyn perusteella, ja joskus luen varovaisesti kirjan mahdollisia arvosteluja. Niidenkään perusteella lukupäätös ei silti aina osu oikeaan. No, eihän se olekaan vaarallista silloin, jos poimii luettavakseen kirjan, josta ei sitten pidäkkään. Minua kuitenkin kaihertaa jatkuvasti tieto siitä, että jokin lukematta jäänyt kirja voisikin paljastua mahtavaksi, jopa ehkä vuoden parhaaksi. Jos siis olisin valinnut sen luettavaksen.

Yksi tällainen lukematta jäänyt, mutta myöhemmin lupaavaksi osoittautunut kirja on Hanna van der Steenin Ennustus. Se vaikutti kiinnostavalta, mutta ei kuitenkaan ylittänyt lukemiskynnystä. Muutama viikko sitten satuin kirjakaupassa Ennustuksen kanssa vastakkain ja aikani kuluksi aloin silmäillä sitä. Ja hmph, satuin avaaman kirjan sellaisesta kohdasta, että en voinut olla ihastelematta rikasta kielenkäyttöä. Vahinko tuli korjattua osittain ainakin sillä, että kävelin kirjan kanssa kassalle. Nyt pitää lukea se ennen kuin sarjan uusin osa, Kirous, ilmestyy.

Toinen harmistuskirja on minulla juuri kesken. Fantasiaa ja scifiä rakastavaa ihmistä kyllä korpeaa, jos lukematta jäänyt kirja kipuaa sekä Tähtifantasia- että Tähtivaeltaja-palkintoehdokkaiden listalle. Harvoin yksi kirja sentään on ehdokkaana molemmissa kisoissa, eli sekä fantasia- että scifipalkinnon saajaksi. Kyseessä on China Miévillen Toiset, joka nyt ensimmäisten 50 sivun perusteella onkin ihan tuplaehdokkuustasoa. Pakko siis tunnustaa, että vikaan meni alkuperäinen ajatukseni tästäkin kirjasta. Mutta lukemalla tämänkin virheen voi onneksi korjata.

Vastaavia harmistuskirjoja on paljon muitakin, mutta nämä kaksi ovat nyt ajatuksissani päällimmäisinä. Kaikkea ei voi lukea, mutta ei ole myöskään aina helppoa löytää niitä parhaita kaikkien vuodessa julkaistavien kirjojen joukosta. Millaisia erehdyksiä sinulle on käynyt? Harmittaako jonkun kirjan meneminen ohi kirjatutkasta? Tunnustakaa ihmeessä – ja tarjotkaa minulle vertaistukea.