Yleensä en ole kovinkaan innostunut lukemaan dekkareita ja trillereitä, ellei niissä ole jotain yliluonnollista mukana. Rosamund Luptonin Sisar päätyikin luettavakseni lukupiirin ansiosta. Olin lukenut kirjasta muutamia arvioita, joten tiesin suurin piirtein, mistä kirjassa on kyse.Kirjan kertoja on Beatrice, jonka keskinkertaisen keskionnellinen elämä pysähtyy, kun hänen sisarensa katoaa. Nainen muuttaa sisarensa luo ja alkaa koota pala palalta sisaren katoamiseen liittyviä asioita yhteen. Beatrice ei voi uskoa, ettei tuntenut sisartaan niin hyvin kuin luuli. Hänen mielestään sisar ei ole voinut kadota omasta halustaan, vaan hän uskoo vielä löytävänsä tämän.
Sisar on kirjoitettu jossain määrin kirjeen muotoon, vaikka kirjan alkua ja loppua lukuun ottamatta se näkyykin vain siinä, että kertoja osoittaa tarinan sisarellensa. En muista lukeneeni ennen kirjemuotoista trilleriä, joten se oli ihan virkistävää. Rakenne toimi kirjassa yllättävän hyvin. Lisäksi kirjassa vaihtelee kaksi aikatasoa, kun Beatrice kertaa etsintäänsä lakimiehelle.
Olen varsin helposti koukuttuva lukija, joten jäin heti alussa mukavasti Sisaren imuun, kun kertoja pudotteli pieniä vihjeitä tulevasta. En kuitenkaan ollut kovinkaan innostunut siitä suunnasta, johon kirja sitten kuitenkin lähti. Minusta juonirakennelma oli aika epäuskottava, ja olisin toivonut tarinan paneutuvan enemmän sisaren etsintään ja sisarten väliseen suhteeseen. Ehkä sieltä olisi voinut löytyä jokin yllätys – jotain vähemmän täydellistä?
Kirjan lopun yllätystä oli kehuttu paljon, joten tietysti yritin arvailla, mikä se voisi olla. Minulla olikin hyvä arvaus, mutta se osoittautui vääräksi (ja olisikin ollut paljon oikeaa loppua huonompi). Sisaren loppu todella yllätti ja nosti kirjan uudelle tasolle. Ilman sitä tämä olisi jäänyt yhdeksi jännäriksi muiden joukkoon, mutta nyt ajatukseni ovat palanneet kirjaan useaan otteeseen miettimään asioiden todellista laitaa. Vaikka jossain vaiheessa vähän tylsistyinkin, oli kirja lopulta ihan mukavaa luettavaa.
Sisaresta löytyy paljon blogiarvioita, mutta tässä muutamia: Koko lailla kirjallisesti, Lumiomena ja Luettua.
Lukunäyte sivulta 42:
Ripustaessani vaatteitasi huomasin kaapin alaosassa laatikon ja vedin sen ulos. Laatikossa oli vauvantarvikkeita. Kaikki asunnossasi oli niin nuhruista. Vaatteet oli ostettu kirpputoreilta, huonekalut oli kerätty roskalavoilta, mutta nämä vauvanvaatteet olivat upouusia ja kalliita. Otin laatikosta vaaleansinisen kasmirvillaisen vauvanpeitteen ja pienen hatun; ne olivat niin pehmoisia, että käteni tuntuivat karheilta. Ne olivat kauniita. Tuntui samalta kuin olisi löytänyt Eamesin tuolin pussipysäkiltä. Sinulla ei voinut millään olla varaa niihin, joten mistä olit saanut rahat?
Sisar Gummeruksen ja Adlibriksen sivuilla.
Lupton, Rosamund: Sisar (Sister, 2010). 404 sivua. Suomennos: Anuirmeli Sallamo-Lavi, kansi: Jenni Noponen. Gummerus, 2012. ISBN: 9789512087556
Minustakin kirjan loppu kyllä nosti lukukokemusta reippaasti sinne keskiverron yläpuolelle, oli siinä niin ovelia juttuja kyllä ;)
VastaaPoistaSusa, ihan totta! Mukavaa, kun välillä narutetaan jossain kirjassa ihan kunnolla. :D
PoistaMinulle kirjan loppukaan ei auttanut. Ihan hyvä ja erittäin koukuttava lukuromaani, mutta jo nyt, liki vajaan kuukauden kuluttua lukemisesta, olen unohtanut melkein koko kirjan. Nolottaa. :)
VastaaPoistaLukupiirissä puhuttiin siitä, että lukukokemukseen vaikutti varmasti paljon se, miten kirjan on lukenut. Minä en edes ajatellut kirjaa ns. lukuromaaninan vaan puhtaana trillerinä. Mutta loppua lukuun ottamatta kirja varmaan silti haipuu aika pian pois mielestä. :D
PoistaSuositteletko kirjaa 13 vuotiaalle? Ois kiva jos laittaisit postauksen loppuuun, et minkä ikäsille suosittelet sitä kirjaa!:)
VastaaPoistaKiitos vinkistä, laiiza! :) Olen joskus miettinyt noita suosituksia, mutta sellaisia yleispäteviä suosituksia on minusta aina kovin vaikea antaa. Pelkän iän perusteella on vaikea suositella kirjoja, koska niin monet muutkin asiat vaikuttavat, esimerkiksi se miten paljon ja millaisia kirjoja on ennen lukenut. :D
PoistaTässä kirjassa on muutama vähän väkivaltainen kohta, mutta kyllä se minun mielestäni varmaan sopii ainakin sellaiselle paljon lukeneelle nuorelle. Tosin voi olla että kirja saattaa tuntua vähän tylsältä osittan... Mutta paras keino tietysti on kokeilla kirjaa itse. Voihan sen aina jättää kesken. :) Osaako joku muu kirjaa lukenut antaa muita suosituksia?
Juu, miä aina välillä mietin vaan, et uskallanko lukea, et tuleeks joissai kirjois kauheen väkivaltasia kohtauksia tai jotain :D
Poistalaiiza, se oli oikeasti hyvä vinkki, ja mulla on yksi idea sen toteuttamsieen. :) Lisää kuuluu myöhemmin. :D
PoistaMun piti ihan tulla etsimään tämä postaus, kun sain joku aika sitten itse Sisaren luettua ja nyt olen sitä tovin sulatellut.
VastaaPoistaJo lukiessani mua ärsytti Beatricen alentuva ja todella naiivi tapa kertoa asioista ja kohdata maailma. Ajattelin jopa aikani kuluessa laskea kuinka monta kertaa Bee kirjan aikana aloitti lauseen "Tess ei olisi koskaan..." :D Minusta ei nimittäin ollut kovin uskottavaa, että Beatrice, joka vuosikaudet oli asunut toisella puolella palloa ja pitänyt yhteyttä sisareensa vain puhelimitse ja viestitellen, olisi ihan todella tuntenut tämän niin läpikotaisin mitä kirjassa annettiin ymmärtää.
Epäuskottavaa oli myös se että Beatrie tuntui olevan oikeassa melkein kaiken suhteen, ja viranomaiset taas väärässä.
Aikamuodosta toiseen hyppiminen lähinnä hämmensi minua tässä kirjassa, vaikka olen aiemmin todennut sen ihan toimivaksi ratkaisuksi (esim. Neljäs siirto oli sellainen kirja jossa se toimi hyvin) ja paikoin en ollut varma kertoiko Beatrice kaikki asiat kronologisessa järjestyksessä. Jotkut lauserakenteet ja sanavalinnat olivat niin kummallisia etten kuollaksenikaan ymmärtänyt mitä kirjassa välillä höpötettiin.
Ja loppuratkaisu oli minusta aivan pöljä. Mua suorastaan kiukutti kun luin viimeisiä sivuja, oli vähän samanlainen fiilis kuin olisin katsonut telkkarisarjaa tai lukenut kirjaa jossa lopussa selviää että päähenkilö onkin vain nähnyt unta. Sellainen "kaikelta putoaa pohja" -tunne. :( Olin todella pettynyt.
Huh mikä avautuminen, harvoinpa mikään kirja aiheutta minussa sentään näin negatiivisia tunteita! Mua ihan todella harmittaa että menin tuhlaamaan rahojani tähän kirjaan, ja tällainen tunne mulle on tullut kirjan lukemisen jälkeen ainoastaan kerran! :D
Kiitos marsuli ihanan pitkästä ja perusteellisesta kommentistasi! :) Joskus kirjat herättävät voimakkaita tunteita, suuntaan tai toiseen. Ymmärrän täysin fiiliksesi pettymyksestä, sellainen pistää kyllä kiukustumaan.
PoistaMinua harmitti tässä kirjassa eniten juuri tuo täydellinen sisruus, joka oli ihan epäuskottavaa. En vaan voi uskoa, että pelkästään puhelimen välityksellä voisi pysyä niin läheisinä kuin kirjan sisaret... Toivottavasti sinäkin kuitenkin olet jo toipunut pettymyksestäsi. Onneksi hyvät kirjat auttavat unohtamaaan ne huonot. :D