Takana on rentouttava viikonloppu, jonka aikana en tarttunut kertaakaan kirjaan. Koko viikonlopun aikana luin yhden sanomalehden, mutten tainnut edes koskea kirjaan. Outoa ja kummallista! Toisaalta myös esimerkiksi TV:n katselu oli erittäin vähäistä.Viikonloppu oli kuitenkin siitä poikkeuksellinen, että vietimme sen yhden vanhan ja rauhallisen sekä toisen nuoren ja erittäin aktiivisen mäyräkoiran seurassa. Olimme siis avomiehen kanssa koiravahtina vanhempieni luona. Olin pakannut mukaan useita kirjoja, mutta jotenkin koiraseura ja ennen kaikkea hypnoottisen rauhallinen järvimaisema veivät ajatukset ihan muualla kuin lukemiseen. Järvelle tuijottaminen on lepoa parhaasta päästä varsinkin kun vieressä köllöttelee pari rapsutuksia kaipaavaa koiraa.
Aloinkin pohtia, että miten kauan lukutoukka voi olla vapaaehtoisesti lukematta? Taisin lukea kirjaa viimeksi torstaina, eikä tunnu yhtään pahalta. Luulen kyllä, että lukemattomuus loppuu viimeistään huomenna aamulla työmatkabussissa. Eli ei siis kovin pitkää lukutaukoa tässä olla viettämässä.Olen toki ollut pitempiäkin aikoja lukematta kaunokirjallisuutta, sillä esimerkiksi opiskelut ovat vaatineet välillä jakamatonta huomiota. Puolitoista vuotta sitten vietin erittäin kuivan kevään, kun lukemiseni painottuivat oikeastaan kokonaan teoriakirjoihin. En kuitenkaan muista, että olisin koskaan vapaaehtoisesti ollut kovin pitkiä aikoja lukematta romaaneja. Ehkä jo viikon lukemattomuus alkaa olla siinä äärirajoilla.
Kuinka kauan te voitte olla lukematta? Entä kuinka kauan voitte olla lukematta kirjablogeja? Minun on nimittäin pakko tunnustaa, että viikonlopun aikana kävin pari kertaa katsomassa, mitä muut ovat lukeneet. Kirjablogeista on vaikea olla erossa.
Kahden pienen lapsen äitinä taisin olla aika kauankin lukematta. En yhtään muista, sainko mitään luetuksi, kun aina nukahdin, jos aloitin lukea... Hirveää, miten ns. oma elämä voikin mennä vähäksi aikaa aivan sekaisin....
VastaaPoistaNyt sitten en halua enää menettää lukuaikaa... toki vielähän nuo lapset vaatii hieman huomiota.
Mulla on aina ajoittain muutamia päiviä, etten lue. Ja kauhea salaisuus: nyt kun mulla olisi enemmän aikaa lukea, niin en luekaan koko ajan. Blogeja kurkin kyllä, mutta en halua jumittua koneen ääreen koko päiväksi. Niin voisi helposti käydä, mutta mieluummin teen jotain muuta.
VastaaPoistaOlen alkanut suunnitella, että jossain vaiheessa syksyä lähtisin reiluksi viikoksi mökille ILMAN NETTIYHTEYTTÄ. Melko radikaalia, eikö?;)
Ai niin, joskus matkalla olen ollut yrittänyt olla lukematta vaikka koko reissun, kuukauden. Se ei ole onnistunut ja joskus olen jopa ajautunut lukemaan uudestaan ja uudestaan samaa kirjaa. Sen sijaan netistä olen voinut irtaantua matkalla helposti (en ole kyllä tehnyt mitään pidempää reissua blogiaikana).
Juuri nyt minulla on lukemisen suhteen vähän hitaampi tahti kuin vielä parisen kuukautta sitten. Luen kyllä joka päivä jotakin kirjaa, mutta lyhyitä pätkiä, hitaasti. Yksi syy ovat muut kiireet ja sairastelut, mutta osittain lienee kyse kirjaähkystä: olen lukenut niin paljon kirjoja viime aikoina, että aivot tuntuvat kaipaavan vähän breikkiä :).
VastaaPoistaJossain vaiheessa olin hyvinkin addiktoitunut kirjablogipäivitysten kurkkimiseen, mutta en enää. Jos en käyttäisi puhelinta nettiselailuun, saattaisi mennä muutama päiväkin (hui kauhistus, onpa pitkä aika! ;)) blogeja seuraamatta.
En minä varmaan voisi olla päivääkään lukematta! Ja lukisin mielelläni enemmänkin, mutta silmät pistävät rajan, kovin pitkiä aikoja en enää voi viettää nenä kirjassa.
VastaaPoistaBlogejakin katselen melkein päivittäin, tosin nykyään niitäkin vähän valikoivammin kuin ennen, aika kun ei vaan riitä kaikkeen!
Vastasin äsken ruusuhaasteeseen, heitän haasteen seuraavaksi sinulle, Marjis!
Aloin ihan pohtia tuota lukemattomuutta, sillä en edes muista, koska olisin viimeksi ollut vapaaehtoisesti lukematta. Edes jotain. Jos ei kirjaa, niin vähintään jotain lehteä.
VastaaPoistaErinäisistä syistä olen tavallaan joutunut tilaan, ettei lukemiselle ole ollut sijaa. Koulutyöt, työkiireet, kiireet, sairaudet... mutta vapaaehtoisesti?
Arkipäivinä voin olla lukematta kirjaa, muutaman päivän putkeenkin. Koska on niin paljon tekemistä. Mutta esimerkiksi mökillä ollessa on pakko olla kirja mukana.
Lukemisen määrä vaihtelee. Se voi olla 10 sivua päivässä tai kirja päivässä, mutta lähes joka päivä jotain lukee.
Blogit katson päivittäin, ellei ole joku poikkeustila, kuten nettipoikki tai on matkoilla. Tosin joskus blogeja voi olla päivittyneenä ties kuinka monta samana päivänä ja silloin lähinnä vilkuilen merkinnät ja ajatuksessa luen kiinnostavimmat arviot/jutut. Valitettavaa, että toisina arkipäivinä ei vain ole aikaa. Näin sunnuntaisin yleensä yritän ottaa aikaa takaisin, paneutua blogeihin ja jopa joskus ehtiä kommentoimaankin :D
Mutta kyllä tässä tätä pohtiessa aikamoiseksi lukutoukaksi itsensä tuntee. En tosissani muista koska olisin viimeksi vapaaehtoisesti ollut lukematta kirjaa :D
Voin helposti olla lukematta reilun kuukaudenkin, silloin kun toinen suuri harrastukseni eli elokuvat/tv-sarjat vievät mukanaan. Olen katsonut mm. Babylon viitoset, Buffyt ja Galacticat kaikki lukuisine tuotantokausineen putkeen, eikä siinä puudutuksessa jaksa/halua kirjoja lukea.
VastaaPoistaTosin ilman mitään erityistä syytäkin saatan olla päivän pari lukematta mitään. Näin unihäiriöiselle tekee terää tyhjentää mieli silloin tällöin kokonaan ja kaikesta. Maailma ei kaadu siihen, jos en lue :)
Aloitan joka aamu reilu tunti parilla paperisella sanomalehdellä ja oikein mitalla mitattuna litralla kahvia. Aivan oikein, kaksi puolen litran teräsmittaa vettä kahvinkeittimeen ja kaikki menee aamulla kurkusta alas:).
VastaaPoistaPäivällä koneella työkirjoittamista ja aina välillä muutama kymmenen sivua välillä jotain kirjaa. Illalla kirjaa ja blogit, kun toiset katsoo telkkaria sekä ennen nukkumaanmenoa kirjaa. Siis summa summarum: joka päivä lukemista ja blogia. En muista milloin viimeksi en olisi lukenut tai hyödyntänyt nettiä. Olen niin vähän sairaanakin ja lapset ovat jo aikuistumassa, joten heillä on omat juttunsa. Kumppanilla on taas mm. jääkiekkonsa, mistä minä en ole ollenkaan kiinnostunut. En tiedä kauheampaa, kuin käydä jääkiekko-ottelussa. Ehkä 500e jos maksettaisiin, menisin. En halvemmalla...:)
Jännittävää. Kun en ole kirjatoukka, enkä yleensä lue kirjoja. Siis: istu alas: luen ehkä noin kolme romaania vuodessa. Muut ajat teen töitä tai bloggaan koneella iltamyöhään, kun on tuo työpäiväkin painottunut iltapainotteiseksi niin, että lopetan sen usein vasta puoliltaöin. Sitten luen sängyssä jonkun lehtiartikkelin, usein vain ingressin, ennen kuin nukahdan. Kadehdin teitä kirjaihmisiä! Olen joskus lukenut enemmän, mutta tuntuu, ettei siihen ole koskaan aikaa. Tai sitä ei voi tehdä hyvällä omallatunnolla, kun oikeasti pitäisi olla tekemässä muuta. Asioiden tärkeysjärjestys siis on täysin pielessä ;-)
VastaaPoistaEn muista, milloin olisin vapaaehtoisesti ollut kokonaan lukematta edes päivän. Influenssan sairastin yli kymmenen vuotta sitten, ja silloin olin niin kipeä useamman päivän, etten voinut. Synnytyslaitoksella toisen lapsen saatuani en lukenut pariin päivään, ja ensimmäisenkin kanssa oli heikkoa. Muuten luen joka päivä, ainakin vähän, ja myös kirjoja, lehtiä ei oikein lasketa.
VastaaPoistaBlogejakin tulee selattua päivittäin, se on niin kivaa! Siitä kuitenkin pidän lähiaikoina taukoa, mutta en pitkään.
Jännä aihe!
VastaaPoistaHmm, täältä löytyy opiskeluaikojen pimeitä vuosia jolloin ei paljoa tullut luettua. Tai tuli, mutta jostain syystä ensisijaisesti joululomalla, kesällä ehkä vielä sitäkin vähemmän... En oikein tiedä miksi mukava harrastus unohtui. Veikkaan, että syynä on mm. kirjaston käytön "unohtaminen" (uusi paikkakunta), lukemattomien kirjojen puute omassa hyllyssä sekä ajatus, että lukuaika olisi pois opiskeluajasta. Ei se kyllä olisi ollut...
Nykyisin minullekin käy joskus niin, että kun olen maalla, luenkin yllättävän vähän. Siellä on koko ajan puuhaa ja iltaisin on hirmu väsynyt. Muuten luen kyllä ainakin vähän ainakin melkein joka päivä :).
Minulla oli sellainen vähintäänkin vuoden lukematon kausi, tosin se oli hyvin hankalaa. Olin ajatellut (ehkä vähän oudosti) että en voi lukea romaaneja ja opiskella samanaikaisesti, ja pakotin itseni olemaan lukematta. Sitten fuksivuonna sain vesirokon ja makasin viikon kauhean kipänä kotona sängyssä, lukeminen oli ainoa asia jota pystyi tekemään. Sen jälkeen olen lukenut samalla tavalla kuin ennenkin. Lukiossa kirjoitusten aikaan ja sen jälkeen pääsykokeiden aikaan on ollut myös lyhyempiä lukutaukoja, ihan varmaan syystäkin. Nyt olisi syksyn aikana tarkoitus kirjoittaa kandia, joka varmaan vähentää romaaneille uhrattavaa aikaa, joskaan ei varmaan kokonaan estä. Pää täytyy pystyä nollaamaan ajatuksista, muuten polla leviää...
VastaaPoistaEsikoisen syntymän jälkeen oli yli puolen vuoden mittainen tauko, etten lukenut muuta oikeastaan kuin lehtiä. Nykyään ehkä se viikko on maksimiaika, ettei tule luettua jotain kirjaakaan.
VastaaPoistaItse kirjablogien maailma on aika koukuttava ja jotenkin kaikessa aktiivisuudessaankin sellainen, että jos on pitkään edes kurkkimatta, tulee tunne, että on ns. pudonnyt kärryiltä tms :)
Mä en muista, että milloin olisin ollut monta päivää lukematta. Ehkä pari päivää on joskus jäänyt väliin, mutta se on harvinaista.
VastaaPoistaKirjablogeista olen pitänyt taukoa joskus useamman viikon ja muutenkin käyn ehkä kerran viikossa. Tosin sitä helpottaa se, että tämä blogi on ainoa aihepiiriin liittyvä siellä bloggerin lukulistalla ja muita käyn kurkkimassa huomattavasti epäsäännöllisemmin.
Minä en ole tainnut koskaan olla _vapaaehtoisesti_ lukematta, aina on ollut joku syy. Kuten järjettömän huonosti nukkuva vauva --> liian väsynyt minä.
VastaaPoistaKirjablogeja käyn seuraamassa päivittäin, montakin kertaa. Netti on mulle varmaan vähän sama kuin kahvitauko kahvin juojille tai tupakkatauko polttajille. Hengähdystauko.
Armeijan leirillä tuli oltua pari viikkoa lukematta, muuten vain jossain muilla harrasteleireillä on tullut aikoja ettei ole lukenut, enkä alle 14-vuotiaana juuri lukenut. Armeijan jälkeen vähintään sanomalehteä on tullut luettua
VastaaPoistaMullakin lukeminen takkuaa silloin, kun pitää opiskella enemmän, jolloin toki luen, mutta en kaunokirjallisuutta. Töiden takia luen paljon, mutta silti minulla on nyt tunne, että olisin lukenut vähemmän, koska en ole ehtinyt päivittämään blogiani. Oudosti minulla yhdistyy jo bloggaaminen lukemiseen, etten tunnista näköjään itsessäni muunlaista lukemista. :)
VastaaPoistaIhana koirakuva, sitä odottelinkin.
Piti vielä tulla lisäämään, kun muistin tämän: esikoinen meillä oli hyvä nukkumaan, mutta ihan alussa tietysti vauva heräsi yöllä syömään. Minulla oli siinä imettämiseen tarkoitetun nojatuolin vierellä kirja, jota lueskelin myös yöllä... Silloin(kin?) imettämisestä kohkattiin kovasti, ja korostettiin, että sen aikana on keskityttävä vauvaan ja oltava katsekontaktissa jne. Vähän oli tästä huono omatunto, mutta lapsesta kyllä tuli tasapainoinen ja pystyvä, kirjoja rakastava nuori neiti :)
VastaaPoistaKahden aikuisen arjessa ehtii hyvin lukemaan koko ajan. En juuri koskaan ole kokonaista päivää lukematta, aina on viimeistään illalla ennen nukkumaanmenoa aikaa lukea puolituntia, tunti. Yleensä päivän tai korkeintaan kahden päivän lukutauko johtuu lukujumista, eli edellisen mahtavan teoksen jälkeen mikään ei oikein tunnu miltään. Silloin tosin saatan lukea lehtiä. Tai hankin niin paljon sosiaalista toimintaa ympärilleni ettei lukemiseen edes olisi aikaa.
VastaaPoistaBlogitaukoja onkin sitten hieman helpompi pitää. Silloin kun esiteitä ei ole, käyn Googlen syötteenlukijan kautta pari kolme kertaa päivässä lukemassa blogeja. Kuitenkin esimerkiksi kesällä olin viikon totaalisessa tietokonelakossa ollessamme häämatkalla ja toisen kerran 4 päivää ollessamme mökillä. Emme omista kannettavaa, joten mökkireissut ovat aina lomaa tietokoneesta.
Kesällä meni viikko ilman kirjablogeja reissun takia, mutta ilman lukemista? En uskalla edes ajatella... Joka päivä tulee luettua, ainakin muutama sivu jos ei enempää ehdi. Mainittakoon kuitenkin, että aikoinaan hääpäivänämme en lukenut, enkä synnärilläkään muuta kuin selailin vähän lehtiä ;)
VastaaPoistaKun perheessä on pieni lapsi ja eri työvuoroja tekevät vanhemmat, niin kummasti sitä kaikenlaista touhua ja kiirettä kertyy niin että pari päivää saattaa useinkin mennä lukematta. Mutta ei vapaaehtoisesti! Jos ehtisin, lukisin edes vähän ainakin melkein joka päivä. Joskus hyvin satunnaisesti jokin muu tekeminen vie päiväksi tai pariksi niin mukanaan, että lukeminen jää sivummalle.
VastaaPoistaJoitakin vuosia sitten olin kerran puolisen vuotta lukematta. Jälkeenpäin ajateltuna se vaikuttaa aivan käsittämättömältä, varsinkin kun en lainkaan muista sille mitään syytä, tai mitä silloin tein lukemisen sijaan - ainoastaan sen että asiassa oli joku tuollainen katkos. Ei vaan tullut luettua. En usko että enää voisi noin käydä! :D
Kirjablogeihin olen aika pahasti addiktoitunut... Jos olen jossain reissussa, niin kyllä pitää kännykällä käydä edes silmäilemässä mitä on meneillään. :)
Kuten muutama muukin on sanonut opiskeluaikana tuli luetuksi aika vähän (niistä ajoista minulla on kauan). Muuten olen lukenut kirjoja jatkuvasti siitä alkaen, kun opin lukemaan 50 vuotta sitten. Jos en lue muutamaan päivään, saan vieroitusoireita eli olo alkaa tuntua kummalliselta.
VastaaPoistaKiitos runsaista ja pitkistä kommenteistanne! On ollut tosi mukava lukea, miten tärkeää lukeminen on ihmisille. Näköjään ainakin synnyttäminen ja hääpäivä saavat lukutoukat vapaaehtoisesti luopumaan hetkeksi lukemisesta. :D
VastaaPoistaOlen itsekin mietiskellyt tätä asiaa lisää, sillä olen huomannut, että suhde lukemiseen tuntuu elävän koko ajan. Joskus tulee vähän vetäydyttyä kauemmas ja joskus taas tekisi mieli elää kirjoista.
Olen myös ihmetellyt sitä, että joskus kiireisessä hetkessä haluan kevyttä ja helposti sulavaa lukemista, mutta toisinaan kiireisen päivän jälkeen en yksinkertaisesti halua lukea mitään. Onneksi jälkimmäiseen tilaan löytyy tv-sarjoja tai kirjablogeja, sillä niidenkin parissa saa ajatuksensa nollatuiksi. :)
Reissuilla kyllä kannattaa varmuuden vuoksi pitää paljon lukemista, koska se vasta kauheaa on, jos lukeminen loppuu kesken. Yksi lukemisen iloista onkin varmaan se, kun saa itse päättää, mitä lukee tai lukeeko ollenkaan. Vapaaehtoinen lukemattomuus silloin tällöin on ihan mukavaa, mutta kyllä sitä alkaa tehdä mieli lukemista silloin, kun sitä ei ole tarjolla.
Vaikka minulla ei ole omia lapsia, olen silti huomannut että bonustytärviikonloppuina tulee luettua yleensä paljon vähemmän, sillä lasten kanssa tulee kuitenkin puuhattua kaikenlaista. Onneksi tytöt ovat nyt sen ikäisiä, että heidän kanssaan voi katsella tv-sarjojen tuotantokausia. :D Tällä hetkellä vaiheessa on Supernatural ja True Blood, joka tosin on osin sensuroitu nuoremmalta tytöltä. :D
Hanna, Sampo kiittää! :)
Erja, tartun haasteeseen! :D
Minulla on tällä hetkellä menossa vaihe, jolloin en ole innostunut tarttumaan iltaisin romaaniin. Joskus minulle tulee tällaisia vaiheita, kun olen lukenut monia kuukausia innokkaasti paljon. Sitten tulee yhtäkkiä ähky, ja lukeminen jää vähemmälle. Nyt syynä on tosin myös opiskelut ja ensimmäiset opettajasijaisuuteni. Viikonloppuna tosin luin Steinbeckin Helmen, mutta ensi sijaisesti siksi, että minun täytyy ensi viikolla käsitellä teos oppilaiden kanssa.
VastaaPoistaLuule, että minulla kuluu vielä ainakin tämä ja ensi viikko vähemmän romaanien kanssa. Nautin kyllä suuresti siitä tunteesta, joka jälleen ryöpsähtää, kun into lukemiseen jälleen palaa :-) Kirjablogeistakin olen pitänyt nyt vähän taukoa -tai oikeastaan olen seurannut, millaisista teoksista kirjoitellaan, mutten ole jaksanut lukea arvioita saatika kommentoida. Syysväsymystä? :-D
Muiden kommentteihin ei ole varmaan juuri mitään lisättävää, mutta niin hassulta kuin se kuulostaakin, luen kaikkein vähiten viikonloppuisin ja lomien aikana! Tämä kertoo pikkulapsiperheen arjesta: noina aikoina tehdään perheen yhteisiä juttuja ja esim. viikonloppuiltaisin lasten nukahdettua katsomme mieheni kanssa elokuvia tai sitten käsittelen valokuvia tms. Arki-iltaisin minä luen, mieheni taas katsoo scifiä tai lukee hänkin. :)
VastaaPoistaMutta pisin aika, jonka olen ollut lukematta oli esikoiseni vauva-aika. Hänellä oli koliikki ja ensimmäinen vauvavuosi meni melkein kokonaan siten, että luin Me Naisia ja Hesarin kulttuurisivuja. Silloin ei ollut juuri blogejakaan.
Nykyisin luen kyllä viikonloppuisinkin, mutta vähemmän. Joskus työkiireet (joihin sisältyy tieteellistä lukemista) tai kirjaähky tuovat muutaman päivän tauon lukemiseen, mutta kahta päivää pitempää aikaa en voi pysyä erossa kirjoista.
Lukemisinto kyllä vaihtelee yllättävän paljon. Huomasin, että olen itsekin lukenut tänä vuonna tosi paljon, joten ei olisi ihme, vaikka välillä vähän väsyttäsikin.
VastaaPoistaTaisi mullakin edellissyksynä olla muuten sellainen aika, ettei lukeminen oikein maistunut. Pitääpä selata vanhoja juttuja ja tarkistaa asia. Onneksi on blogi! :)
Minä taas olen opiskeluaikana lukenut enemmän kuin ehkä koskaan. On tarpeeksi aikaa. On tietysti joitain päiviä, kun en lue mitään, mutta yleensä on pakko ainakin illalla lukea jotain. Kirjaähkyn koittaessa luen jotain kevyttä tai sitten vanhoja, tuttuja kirjoja (ne eivät jotenkaan vaadi niin paljoa aivokapasiteettia).
VastaaPoistahumanisti, onpa mielenkiintoista, että sinulla on lukemisen kanssa mennyt vähän toisin päin. :) Olen käynyt itse nyt yhdellä niin mielenkiintoisella ekokritiikin luentosarjalla, että tekisi mieli lukea valtavasti kirjoja näiden uusien tietojen läpi tarkastellen. :)
VastaaPoistaOma vastaukseni on vähän kahtiajakoinen eli erotan tässä tavallisen lukemisen ja illalla sängyssä lukemisen.
VastaaPoistaMinulla on nimittäin ollut sama rutiini lapsesta asti: joka ilta ennen nukahtamista on luettava jotakin kirjaa. Aika vaihtelee keskimäärin noin 15 minuutista pariin tuntiin. Superväsyneenä olen saattanut nukahtaa heti, mutta muuten en osaa nukahtaa ilman lukemista. Se on minulle rauhoittumishetki ja omaa laatuaikaa.
Sen sijaan lukeminen muina vuorokaudenaikoina on vaihdellut hirveästi. Pisimmillään mennyt helposti kuukausia, etten ole avannut kirjaa päiväsaikaan eikä siitä ole tullut mitään vieroitusoireita. Oman kirjalogin aloittamisen myötä on lukeminen muuallakin kuin sängyssä lisääntynyt ilahduttavasti (ja tv:n tuijottaminen vähentynyt!) ja nyt sitä myös kaipaa, jos ei muutamaan päivään lue. :)
Kirjablogien lukeminen vaihtelee myös paljon. Itsellä on vaikuttanut suuresti se, että olenko tyytyväinen sen hetkiseen lukulistaan vai haluaisinko siihen kipeästä täydennystä tai uusia ideoita.
sinidean, onpas mielenkiintoinen jako! Ovatko iltalukemisesi erilaisia kuin muut lukemasi kirjat? Vai valitsetko iltalukemiseksikin vain ihan sattumalta juuri sillä hetkellä kiinnostavan kirjan?
VastaaPoistaMinulla on usein työmatkakirjana vähän kevyempi kirja (sekä kooltaan että sisällöltään), mutta muuten tulee luettua mitä milloinkin. :)
Minulla on oikeastaan sama systeemi kuin Sinidealla: luen lähes aina jotain ennen nukkumaanmenoa, vähintäänkin jotain lehteä. Joskus taas menee aika pitkiäkin aikoja (lue: lukutoukan elämässä ainakin useita päiviä, joskus jopa viikko tai kaksi), etten lue esim. työmatkoilla tai päiväsaikaan, aina vaan ne "nukutussivut" sängyssä. Ja silloin kun minulla on monta kirjaa kesken, luen yleensä eri kirjoja päivällä ja illalla.
VastaaPoistaOlen kateellinen kaikille nukutussivujen lukijoille, koska mulla on tällä hetkellä niin huonot mahdollisuudet sängyssä lukemiseen. Ennen luin aina sängyssä, mutta nyt mulla ei ole valoa eikä yöpöytääkään. Höh. Pitää laittaa makkari uusiksi. ;)
VastaaPoistaNo usein luen sängyssä sitä samaa kirjaa, jota muutenkin luen. Kaikki kirjat eivät kuitenkaan sovi sängyssä luettaviksi ja jos on useampi kirja kesken, niin valitsen sänkyyn sopivimman (eli kuten Jennikin tuossa kuvaili). Sänkykirjaksi ei sovi esim. liian stimuloiva ja koukuttava kirja. Muuten voi käydä niin kuin itselle kävi muutama viikko sitten: aloin lukemaan "nukutuskirjaa" noin yhdeksältä illalla ja klo 7 aamulla kirja loppui ;). Lisäksi, koska sängyssä lukemisessa on just tuo nukutusidea, niin kaikkia kirjoja en myöskään halua "uhrata" väsyneenä lukemiseen.
VastaaPoistaEttä tällainen systeemi täällä ollut tähän asti. :) Itse asiassa nyt on tarkoitus kokeilla sitä, että lukisin nukutuslukemiset olohuoneen puolella. Tämä ehdotus tuli mieheltäni, joka ilmeisesti kyllästyi 11 vuoden jälkeen lukuvalooni makuuhuoneessamme... ;)
sinidean, hui miten mukaansatempaava kirja sulla oli! Mä yleensä pakotan itseni nukkuman siinä kahden maissa, jos menee kirjan takia valvomiseksi. Koskaan en ole tainnut lukea mitään aamuun asti. :)
VastaaPoistaMitenköhän mahdat tottua lukemispaikan siirtämiseen! Olohuone voi jo sijaintina olla liian stimuloiva. Ehkä sun nyt vaan pitää kouluttaa miestäsi vähän lisää. :D
Täälläkin yksi sängyssälukija ilmoittautuu! Ihan sama homma, iltarutiineihin kuuluu, että ennen valojen sammuttamista pitää lukea vähän aikaa kirjaa.
VastaaPoistaKoen, että iltalukeminen rentouttaa, vie ajatukset arjen touhuista jonnekin muualle, ja nukahtaminen on helpompaa tämän vuoksi.
Vaan käy meilläkin niin että kirja onkin tosi hyvä, ja sitten uninen mies kyselee vieressä että joko saa sammuttaa valot, ja itse vastailee muissa maailmoissa että "oota mä luen tätä vielä ihan pikkusen".
Iltalukemisessa on vaaransa. :D Yövalo-ongelmiin voisi auttaa sellainen kirjaan kiinnitettävä lukuvalo. Mahtavatko ne oikeasti toimia? :)
VastaaPoistamarjis, pakko mainostaa, että se koukuttava kirja, joka sai minut lukemaan koko yön, oli Ally Condien ihana nuotenkirja "Tarkoitettu". Upposi minuun jollakin henkilökohtaisella tasolla kovasti.
VastaaPoista"Olohuonenukutusta" olen nyt kokeillut parina iltana, mutta ei se toimi! Ilmeisesti ilmeeni on ollut tarpeeksi kärsivä, sillä mies päästi minut eilen takaisin sänkyyn lukuvaloineni. ;) Kokeilen nyt jonkinlaista takarajaa lukemiselle sängyssä esim. max tunti. Näin ollen siis jokailtainen mieheni mantra "sammutaksää valon kohta?" tullee jatkumaan... (Sallan kuvaus iltadialogista kuulosti kovin tutulta!)
Mulla oli tuollainen kirjaan kiinnitettävä lukuvalo lapsena ja se ainakin muistaakseni toimi hyvin. Olisikohan esim. kirjamessuilla sellaisia? :)
Hahaa, mulla odottaakin tuo Tarkoitettu lukuvuoroaan! Et ole muuten ainoa, joka on sitä kehunut. :) Pitää siis varoa, ettei aloita sitä illalla!
VastaaPoistaOnneksi miehesi heltyi, etkä joutunut kärsimään liiallisesti. :D Lukuvalo voisi olla hittituote kirjabloggareiden keskuudessa.