Anu Holopainen: Welman tytöt – Syysmaa 1

Koska olen jotenkin onnistunut ohittamaan Anu Holopaisen Syysmaa-sarjan, päätin sivistää itseäni ja tartuin sarjan ensimmäiseen osaan Welman tytöt. Minua vähän nauratti takakannen luonnehdinta, jonka mukaan kirja sopii varttuneille nuorille. Yritin miettiä, minkä ikäisiä lukijoita tuo määritelmä tarkoittaa, mutta en oikein saanut tartuttua siihen. Ilmeisesti se on jotain varhaisnuorten ja nuorten aikuisten välillä?

Welman tytöt aloittaa siis kertomuksen Syysmaasta, joka on miehinen yhteiskunta. Naiset ovat alistettuja ja esineellistettyjä. Heidän tehtävänään on kodin hoitaminen ja lasten synnyttäminen. Naisten ei ole sallittua omistaa mitään, opiskella tai olla muutenkaan mukana yhteiskunnassa. Ainoa hyöty tyttölapsista on se, että heidän avioliittojensa avulla voidaan luoda suhteita. Juuri tällaisessa tilanteessa onkin kirjan päähenkilö Adaira.

Adairan isä ilmoittaa tytölle, että on etsinyt tälle aviomiehen. Tytön kauhuksi aviomies on kauheampi kuin mikään hänen kuvitelmansa. Edessä näyttää olevan lohduton tulevaisuus. Yllättävien tapahtumien kautta Adaira onnistuu pakenemaan tuhoisasta avioliitosta ja tutustuu lainsuojattomiin naisiin, jotka elävät itsenäistä elämää yhteiskunnan ulkopuolella palvoen kiellettyä jumaluutta.

Oli mielenkiinoista lukea näin voimakkaasti feminististä kirjaa, joka on kuitenkin nuortenkirja. Welman tyttöjen maailma on silti mielestäni turhankin mustavalkoinen. Kirjan miehet ovat paria poikkeusta lukuun ottamatta aivan kauheita. Onneksi sentään naisten joukossa on uhrien ja sankarien lisäksi muutama vähän monimutkaisempi hahmo. Kirjan kiinnostavin henkilö on mielestäni Zara, joka on paennut sadistiselta mieheltään. Naisessa kytee paljon vihaa, mutta myös kaipuuta parempaan tulevaisuuteen.

En oikein lämmennyt Adairalle, joka kumisi mielestäni vähän tyhjyyttä. Jotkut tytön ajatukset ovat liian uskaliaita ottaen huomioon sen, ettei tyttö tiedä mitään toisenlaisesta tavasta elää. En osaa kuvitella, että täysin alistetussa asemassa olevan tytön tulisi mieleen kysyä äidiltään, eikö tämä ole ikinä halunnut mennä juomaan tuopillista tavernaan. Koko ajatus on aivan liian kaukana siitä todellisuudesta, jossa Welman tyttöjen naiset elävät.

Vaikka Welman tytöt ei vienytkään jalkoja altani, on se ihan kohtuullinen alku kirjasarjalle. Sanoisin, että ainakin tämän kirjan perustella sarja on ennemminkin varhaisnuorten osastoa. En nyt suoranaisesti ryntää ahmimaan sarjan seuraavia osia, mutta aion lukea nekin ihan lähiaikoina. Tässä ensimmäisessä osassa oli vielä paljon kirjojen maailman esittelyä, mutta ei vielä aavistustakaan siitä, muuttuuko Syysmaa vai ei. Sen verran olen kurkistanut sarjan jatkoa, että ainakin Zaraa on luvassa vielä lisää.

Lukunäyte sivulta 22:
Illallinen oli ollut yhtä piinaa. Adairan viereen istumaan laitettu Samak oli jo osoittanut valtaansa hyppyyttämällä tyttöä milloin tarjoilemaan hänelle lisää ruokaa, milloin hakemaan vielä yhden viinipullon. Aina Adairan istuutuessa takaisin tuolilleen mies oli kiitoksen sijaan taputtanut häntä polvelle kädellään, joka oli kuin kimppu makkaroita. 

Welman tytöt Kariston sivuilla.
Anu Holopaisen blogi.

Holopainen, Anu: Welman tytöt – Syysmaa 1. 259 sivua. Karisto, 2003.