lauantai 17. syyskuuta 2011

Kesken jäänyt: Hal Duncan – Vellum, Kaikkeuden kirja 1

Pakko kai se on nyt vihdoin tunnustaa sekä itselleen että muille. Hal Duncanin Vellumin epäonnekas tie jatkui vuoden lukupino-odottelun jälkeen kesäkirjalistalle ja sieltä lopulta kesken jääneiden kirjojen joukkoon. En ole tainnut koskaan kirjoittaa blogissani kirjasta, jonka olen jättänyt kesken, mutta tämän kirjan kohdalla minusta tuntuu, että haluan hiukan eritellä fiiliksiäni. Ajatukseni kirjasta ovat nimittäin kaikkea muuta kuin selkeitä.

Vellumin aihe on erittäin mielenkiintoinen, ja aloittaessani kirjaa olin aivan ihastuksissani siitä, miten kirja lähti avautumaan. Minulla oli pitkästä aikaa sellainen tunne, että kirja on aivan erilainen kuin mikään lukemani, ja että siinä ei ole mitään rajoja. Jopa henkilöt olivat arvaamattomia ja mystisiä, ja oikein odotin että pääsen lukemaan syvemmälle kirjaan. Alku oli siis erittäin lupaava.

Mutta apua, sitten sain todellakin tuta sen, että Vellumilla ei ollut rajoja. Tapahtumat ja henkilöt alkoivat kertaantumaan, aikaa ei ollut ja oli liikaakin. Menin sekaisin siitä, kuka nyt oikeastaan oli kuka ja missä, ja miksi kävi niin tai näin. Kirja on vaikea – hieno ja vaikea. Se sai minut tuntemaan itseni välillä todella tyhmäksi, mutta silti vain jatkoin lukemista, kunnes huomasin, etten enää nauttinut kirjasta. Koin turhautumista siitä, että olin lukenut kirjaa huolimattomasti ja olin koko ajan entistä enemmän hukassa. Lopulta jätin kirjan kesken todella haluttomasti, sillä minusta kirja olisi ansainnut tulla luetuksi. Tekisi melkein mieli luvata, että vielä joskus tartun siihen uudestaan. Mutta en taida kuitenkaan.

Suosittelen Vellumia lukijalle, joka jaksaa paneutua tekstiin. Sellaiselle joka ei hämmenny mistään. Kirjaan on myös jatko-osa, Muste, jota en siis nyt tule lukemaan. Lisäksi Duncanilta ilmestyy piakkoin Pako helvetistä!, jonka kai pitäisi olla erilainen kuin tämä Vellum, mutta en tiedä uskallanko tarttua siihenkään. Osaako joku kertoa, onko kirja todellakin erilainen vai saanko siitä uuden ikuisuusprojektin, jota en sitten taas osaa jättää kesken? Kuulisin myös mielläni muiden ajatuksia Vellumista tai muista kesken jääneistä mutta jollain tavalla kiehtovista kirjoista.

Velluminsa kokonaan ovat lukeneet ainakin Mette, Artsi ja Tessa. Kirja on voittanut Tähtivaeltaja-palkinnon viime vuonna, ja sitä ovat varsinkin kriitikot kehuneet. Lisää voi lukea vaikka Risingshadown Vellum-sivulta.

Lukunäyte sivulta 126:
Mutta Thomas on vaeltanut niin kauan, hän on livahtanut läpi niin monesta todellisuuden huokosesta, Vellumin huokosesta, että alkaa tajuta kuinka syvältä tarina tosiasiassa kouraisee. Phreedom luulee, että he pakenevat kuolemaa, mutta Thomas tietää, ettei Vellumin taipuisassa ja monisärmäisessä todellisuudessa tarvitse pelätä sellaista vähäpätöistä ajallista seikkaa kuin kuolemaa, vaan unohdusta.

Vellum Liken sivuilla ja Adlibriksessä.

Duncan, Hal: Vellum – Kaikkeuden kirja 1 (Vellum: The Book of All Hours 1, 2005). Suomentanut Nina Saikkonen. Like, 2009.

7 kommenttia:

  1. Voin kyllä toisaalta jakaa tuntemuksesi, sen verran sekavasta paketista on kyse.

    Hah, ainakin Pako helvetistä kuulostaa jo nimen perusteella siltä, että siinä on juoni, joten luulisin (huom, pelkkä arvaus) sen olevan vähän helpompi.

    VastaaPoista
  2. Vellum on minullakin ollut aikeissa lukea, mutta olen saanut käsityksen sinun ja muiden kirjaan lähemmin tutustuneiden kautta, että haastava kirja lukijalle on tosiaankin kyseessä.

    Minulla on jäänyt kesken useampikin kirja, blogaamisen aikana vain pari. Eka joka jäi kesken oli Wardin Mustan tikarin veljeskunnan tarinan aloittava teos Pimeyden rakastaja. Jokin alkoi jo paljon ennen puoltaväliä tökkimään (vaikka juoni ei kai edes ollut vielä edes ehtinyt käynnistyä?). Paremmin osaan kuitenkin kertoa Viivi Hyvösen Apina ja Uusikuu-teosta. Sekin on edelleen kesken, Keski-Euroopamn lomareissulla otin senmukaan... eikä väsynyt mieli voinut hienoa, rikkaasti kirjoitettua ja mm. mytologioihin pohjaavaa nokkeluutta ymmärtämään. Jäi sellainen olo, että kirja on todella hyvä, mutta vaatii aika paljon perehtymistä historiaan, uskontoon ja mytologioihin, sillä edes minun tiedoillani varustunut lukija ei osannut ihan kaikkia viittauksia ilman kirjaviisauksia ymmärtää. Hatun noston kuitenkin Hyvönen teoksellaan ansaitsee, on sen verran laadukasta kieltä!

    VastaaPoista
  3. haa, kuulostaa tosi tutulta. mä tahkosin Vellumin loppuun kiukulla ja totesin, että Duncan saa pitää tunkkinsa, mä haluan myös nauttia lukemisesta. tämä oli siis alkukielellä.

    ylistävän Hesarin arvostelun + suomennoksen jälkeen Vellumiin tarttui herra Sivukirjasto, joka heitti kirjalla vesilintua sadan sivun jälkeen. vesilintuparka.

    ajattelin itse lukea Paon Helvetistä, mutta Vellumin jatko-osiin en koske edes seipäällä.

    VastaaPoista
  4. Kesken jäi minultakin. Jaksoin urheasti lähes parisataa sivua, mutta siihen se sitten jäi. Komppaan Liinaa - lukemisesta pitäisi todellakin nauttia. Tai jos ei nauti kirjasta, pitää sen sitten herättää voimakkaita tuntemuksia ja antaa ajateltavaa. Nyt koin pelkkää työlästymistä.

    VastaaPoista
  5. Mulla on tämä hyllyssä, saas nähdä koska rohkenen kokeilla... :)

    VastaaPoista
  6. Kirjassa oli niin paljon potentiaalia ja sitten se levähti kuin Jokisen eväät. Lukuvinkkinä voisit tehdä masokistisen palveluksen meille kaikille lukemalla jatko-osan niin osaan varoa sitä jatkossa :).

    VastaaPoista
  7. Tessa, sinä kuitenkin sinnikkäästi jaksoit lukea kirjan. :D Kokeile sä ensin tuota Pakoa helvetistä, jos mäkin sitten uskaltautuisin lukemaan sen. Se taisi muuten ilmestyäkin jo.

    Nafisan, mua alkoi nyt kiinnostaa toi Apina ja uusikuu! Pitää joskus kokeilla sitä ja varautua mytologiaryöpytykseen. :)

    Liina, nostan sullekin hattua, että sait luettua kirjan ja vielä alkukielellä. Ja odottelen sunkin arviota tuosta Paosta. :D

    Lukutoukka, juuri niin! :) Epäkiinnostavampikin kirja menee, jos se on kirjoitettu niin, että lukemisesta voi kuitenkin nauttia, eikä se ole pelkkää suorittamista. Minun on vaikea jättää kirjoja kesken, mutta joskus se on vain tehtävä.

    Satu, rohkene ihmeessä, eihän sitä tiedä etukäteen, vaikka sattuisitkin pitämään kirjasta. :)

    Artsi, olen samaa mieltä! Mutta sun ehkä pitäisi lukea se Muste ja jakaa siitä tietoa meille keskeyttäjillekin. ;)

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...