Siirry pääsisältöön

Michael Swanwick: Rautalohikäärmeen tytär



Rautalohikäärmeen tytär kertoo Jane-nimisestä tytöstä, joka työskentelee lohikäärmetehtaassa muiden lasten kanssa. Jane löytää tehtaasta ruostuneen ja unohdetun lohikäärmeen, joka houkuttelee tytön kunnostamaan itsensä. Jane ja lohikäärme onnistuvat pakenemaan tehtaasta, mutta Janen elämä ei senkään jälkeen muutu paremmaksi.

Kirjan maailma on uhkaava ja väkivaltainen. Se on täynnä taikuutta, mekaniikkaa ja seksiä. Janen elämä on jatkuvaa kamppailua. Jane oppii käyttämään muita hyödykseen pyrkiessään eteenpäin, mutta samalla myös hän itse joutuu muiden pelinappulaksi. Kaikkea vahtii Jumalatar, joka vaatii uhreja ja antaa takaisin vain lisää kurjuutta.

Parasta kirjassa oli mielestäni alku. Lohikäärmetehdas on lasten koko maailma, jossa heidän tulee pärjätä julmien ja omia etujaan ajavien aikuisten ehdoilla. Kasvaminen ja lasten oman arvojärjestyksen häilyvyys luovat paineita, joita aikuiset vain ruokkivat lisää. Hyvän alun jälkeen menetin kuitenkin mielenkiintoni kirjaan. Tarina muuttuu loppua kohden kuvaukseksi huumeiden ja seksin täyttämästä opiskelijaelämästä, joka on vielä kuorrutettu mahdollisimman suurella määrällä rujoutta ja rumuutta. Kirjassa on kuitenkin jotain taikaa kaikesta sekavuudesta ja täyteen ahdetusta rumuudesta huolimatta. Varsinkin lohikäärmeiden kuvaus on nautittavaa.

Lukunäyte sivulta 87:

Nyt Melankton kirkui sotahuutoaan kaikilla taajuuksilla sotkien viestiyhteydet, pimentäen tutkat ja raapaisten ionisoituneen juovan korkealle stratosfääriin saakka. Kaukana heidän alapuolellaan liikkui siviilipuolustusjoukkoja, lentueittain sodan karaisemia olentoja innokkaina lähitaisteluun ilmassa kynsi kynttä vastaan, mutta ne olivat myöhässä.

Jane nauroi nyt kyyneleet silmissä. Hän ei voinut olla ajattelematta Kukkoa, eikä voinut karkottaa mielestään kuvaa tämän pienestä, liikkumattomasta ruumiista. Hänen tunteensa olivat niin äärimmäisiä, niin kaoottisia, ettei hän erottanut omiaan lohikäärmeen tunteista. Sillä ei ollut merkitystä. 7332:n tuntemukset eivät voineet olla kiihkeämpiä kuin ne, joita hän tunsi juuri nyt omassa sisimmässään. Hän paloi riemusta.

He
lensivät.

Michael Swanwick: Rautalohikäärmeen tytär (Iron Dragon´s Daughter).
Like, 2003.

Kommentit