Charlotte Perkins Gilman: Herland

Herland on julkaistu ensimmäisen kerran 1915 ja sen kerrotaan olevan ensimmäinen feministinen utopiaromaani. Utopiaromaanit ovat ehdottomia suosikkejani, varsinkin feministiset sellaiset! Kiinnostukseni kirjaa kohtaan oli siis suuri.

Kirja kertoo syvällä viidakossa olevasta, pelkästään naisista koostuvasta kansasta ja maasta nimeltä Herland. Maahan tunkeutuu kolme amerikkalaista miestutkijaa. Yksi miehistä on erittäin maskuliininen valloittaja ja naistenmies ja toinen on romanttinen haaveilija. Kolmas miehistä on kirjan kertoja, kaikelle uudelle avoin tutkijatyyppi. Miehet joutuvat kuitenkin itse tutkimuksen kohteeksi. Herlandin asukkaat saavat keskustelujen avulla selville, miten erilainen maailma heidän maansa rajojen ulkopuolella on. Samalla selviää Herlandin erinomaisuus muuhun maailmaan verrattuna. Kirjan suomentaja, Ville-Juhani Sutinen, on kirjoittanut teokseen esipuheen sekä suomentanut mukaan myös Begum Rokeya Sakhawat Hossainin Sultaanittaren uni -novellin.

Jotkut kirjan esiin tuomat asiat tuntuvat vähän lapsellisilta nykyajan valossa, mutta julkaisuajankohtanaan ne aiheuttivat varmasti närkästystä. Kirjan naiset ovat täydellisen vapaita. He ovat mm. täysin vastuussa lisääntymisestään ja tekevät työtä iloiten siitä, että voivat auttaa yhteiskuntaansa. Äitiys on herlandilaisten elämän peruspilari. Se ei koske vain omia lapsia, vaan koko kansakunnan lapsia. Sotaa, kilpailua, kateutta ja muita länsimaisen kulttuurin paheita ei Herlandissa tunneta.

Herland on hämmästyttävän ajankohtainen varsinkin ekologisesti tarkasteltuna. Herlandin asukkaat ovat hylänneet maito- ja lihatalouden ekologisesti kestämättöminä ja brutaaleina ravinnonlähteinä. Koko maa on suurta puutarhaa, jossa ravinto kasvatetaan suurissa metsissä kasvavissa hedelmä- ja pähkinäpuissa. Naiset elävät täydellisessä harmoniassa luonnon kanssa.

Ainoa asia, jota minä kirjassa kyseenalaistan, on Herlandin naisten täydellinen epäseksuaalisuus. Jotenkin on vaikea uskoa, että ilman miehiä elävä yhteiskunta olisi muuttunut niin paljon, että seksuaalisuus olisi kokonaan kadonnut. Herlandissa ei ole lainkaan seksiä, eivätkä ihmiset eivät muodosta parisuhteita, vaan elävät sisarina ja yhtenä suurena perheenä.

Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille, sillä se on sekä hyvää viihdettä että ajatuksia herättävä kirja.

Lukunäyte sivulta 102–103:

”Eikö teillä ole karjaa – lampaita tai hevosia?"
Hahmottelin näistä eläimistä ylimalkaiset piirrokset ja näytin ne heille.
”Meillä oli näitä kauan sitten, muinaisina aikoina”, sanoi Sommel ja hahmotteli paperille varmakätisesti eräänlaisen lampaan tai laaman, ”ja näitä” – kahden-, kolmenlaisia koiria, ”sekä tällainen” – hän osoitti naurettavaa, mutta kuitenkin tunnistettavaa piirrostani hevosesta.
”Kuinka niille kävi?” kysyi Jeff.
”Emme tarvitse niitä enää. Ne veivät liikaa tilaa. Tarvitsemme kaiken vapaan maan, jotta voimme ruokkia ihmiset. Alue on niin kovin pieni.

Charlotte Perkins Gilman: Herland (Herland). Savukeidas, 2009.