Antiikinaikaista

Miksi kirjallisuuden historia on niin haastavaa? Olen suorittanut yleisen kirjallisuustieteen opintoja sekä avoimessa yliopistossa että Helsingin yliopistossa sivuaineena kolmen viime vuoden aikana. Viime viikolla päivitin hopsiani ja hämmästyin huomatessani, että minulta puuttuu yksi kirjallisuushistorian kurssi. Siis sellainen, joka pitäisi tehdä jo opintojen alussa: antiikin kirjallisuus.

Kurssin puuttumisen ei pitäisi olla minulle mikään yllätys, sillä olen suorittanut kurssia koko tämän kolme vuotta. Ensin ajattelin tehdä sen kirjatenttinä, mikä johti siihen, että minulla oli kirjat lainassa yhteen menoon noin vuoden. Kävin aina välillä uusimassa lainat kirjastossa, kun en enää netissä sitä voinut tehdä. Sitten yritin osallistua kurssille, mutta jostain syystä sekin jäi kesken. Ja ainakin kerran olen ilmoittautunut tenttimään kurssin, mutta olen perunut sen viime hetkellä.

Olen kyllä lukenut kurssikirjoista suurimman osan tämän kolmen vuoden aikana, mutta jostain syystä minua vaivaa tämän kurssin kohdalla valtava motivaation puute. Se ei voi kokonaan johtua aiheesta, sillä olen ollut sekä Hannu Riikosen Odysseia-aiheisella kurssilla sekä Kirsti Simonsuuren Oidipus-kurssilla ja ne olivat molemmat todella mielenkiintoisia.

Epäilen, että ongelmani johtuu siitä, että runsaan kirjamäärän ja pitkän kirjallisuushistorian mahduttaminen yhteen luentosarjaan on vain niin haastavaa. Mihinkään ei oikein ehditä paneutua, vaan pitää harppoa vauhdilla pitkin historiaa ja maanosia. Myös kaksi muuta kirjallisuushistorian kurssia olivat aika vastenmielisiä. Viimeisen niistä tein kahteen kertaan – tosin sillä kertaa osasyynä oli eriskummallinen luennoitsija. Nyt olen ilmoittautunut jälleen kerran antiikin kirjallisuuden kurssille. Toivottavasti saan tällä kertaa kurssista myös arvosanan.