Siirry pääsisältöön

L. M. Montgomery: Sininen linna

Lukupiiri valitsi kesäkuun kirjaksi jotain kevyttä mutta kuitenkin merkityksellistä. Valinta kohdistui L. M. Montgomeryn aikuisten kirjaan Sininen linna. Kannatin valintaa vahvasti, sillä olin ostanut kirjan jo aikaa sitten hyllyyni kirpputorilta. Minulla on tuollainen kaunis sininen kansi, mutta tästä on paljon muitakin painoksia.

Sininen linna kertoo tiukassa kurissa kasvaneesta Valencystä, jota suvun pikkumainen ja tekopyhä asenne ahdistaa. Vanhaksipiiaksi päätynyt Valency saa 29-vuotiaana kuulla, että on kuolemassa vuoden sisällä. Siitä lähtien nainen päättää tehdä asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi, ja vähät välittää sukulaisten kauhistuksesta ja painostuksesta.

Kirja on ihastuttavan asenteellinen ja samalla kuitenkin asenteita purkava. Minun piti ihan tarkistaa, koska kirja on julkaistu (1926!), koska siinä oli sen verran rohkeita ajatuksia. Se asettaa vastakkain hyveellisen elämän ja naisen säädyttömän itsenäisyyden. Vaikka kirja päättyykin sovinnaisen onnellisesti, on siinä enemmän asennetta kuin monessa nykypäivän viihdetuotannossa.

Sinisen linnan suurin viisaus piilee siinä, että se laittaa lukijansa pohtimaan onnellisuutta. Kun kirjan päähenkilö kuulee elävänsä korkeintaan vuoden, päättää hän alkaa elää muiden pahastumisesta piittaamatta. Näköjään jotkin asiat eivät muutu vuosien kuluessa. Edelleen ihmiset jämähtävät helposti epäonneensa, eivät uskalla tarttua onneen. Toisaalta on myös kovin helppo paheksua niitä, jotka onnensa perään lähtevät tai rikkovat muuten normia.

Montgomery on kyllä ollut harvinaisen viisas ihminen. Mitä useampia hänen kirjojaan luen, sitä enemmän häntä kunnioitan. Viisaiden ajatusten lisäksi Sinisessä linnassa on kutkuttavia henkilökuvauksia, ironiaa ja viihdyttävää romantiikkaa. Toki loppu on vähän turhankin onnellinen, mutta samalla se yllyttää nuoria neitejä käyttäytymään vähän säädyttömämmin. Loistava kesäkirja niin monella tavalla!

Lisää arvioita Sinisestä linnasta löytyy muun muassa K-blogista, Vinttikamarista, Luetut, lukemattomat -blogista, Saran kirjoista ja vaikka kuinka monesta muusta kirjablogista.

Lukunäyte sivulta 51:
Valency ei nukkunut sinä yönä. Hän makasi hereillä pitkät tunnit ajatellen ja yhä ajatellen. Hän teki huomion, joka hämmästytti häntä: hän, joka oli elämänsä pelännyt melkein kaikkea, ei pelännyt kuolemaa. Se ei tuntunut hänestä ollenkaan kauhistuttavalta. Eikä hänen nyt tarvinnut pelätä mitään muutakaan. Miksi hän oli pelännyt kaikkea?

Sininen linna Kirjaseurannassa.

Montgomery Lucy Maud: Sininen linna (The Blue Castle, 1926). 280 sivua. Suomennos: A. J. Salonen. Uusikirjakerho Oy, Karisto, 1973.

Kommentit

  1. Marjis tuli hyvä fiilis taas tai tunnelma, kun luin postauksesi ja ajattelin Sinistä linnaa ja Valencya! Rohkeutta elää ja olla oma itsensä eikä välittää siitä, mitä muut ajattelevat sinusta. Tämä voimaannuttava kirja täytyy lukea uudestaan pian, mutta ensin on luettava muita lukemattomia Montgomeryjä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sara! :) Onpa ihana tilanne, kun vielä on lukemattomiakin Montgomeryjä! Seuraavana on Kilmenyn vuoro varmaan. :)

      Poista
  2. Niin hienosti ja osuvasti sanot elikkäs kirjoitat: "Kirja on ihastuttavan asenteellinen ja samalla kuitenkin asenteita purkava." Sitä Sininen linna todellakin on. Loppu tosiaan on sovinnainen, mutta sitä edeltävät tapahtumat kaikkea muuta.

    Minua viehätti kirjan ironinen ote, esim. Valancyn tokaisut ja sanomiset niille sukulaisille, joita hän oli ennen pelonsekaisesti kunnioittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, kiitos sinullekin! :) Ironiaa oli tässä kirjassa todella paljon. Luulen, etten olisi sitä edes kokonaan ymmärtänyt, jos olisin kirjan lukenut jo lapsena. Kyllä tämä selvästi on aikuisille kirjoitettu!

      Poista
  3. Tämä on tosiaan ihana kirja! Loppu on kieltämättä ehkä vähän liiankin ruusuinen, mutta tässä on tosiaan sellaista lämmintä ja rohkaisevaa muttei tosikkomaista elämänviisautta, jonka pariin on aina mukavaa palata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luru, olet oikeassa. :) Nyt kun tämän sain vihdoin luettua, niin luulen, että tulen palaamaan kirjaan aina uudestaan.

      Poista
  4. Tämä kirja vei minua kaikellaan! Olet myös oikeassa: Montgomery oli hyvin viisas ja sanoisinko, että aikaansa edellä. Sain tästä kesynoloisesta kirjasta monenlaisia säväreitä eli oikeasti ei niin kesy. Ja moni varmaan miettii, mitä tekisi, jos kuulisi eliniaikaa olevan vain vuoden...Sininen linna on koko viime suveni tunnari!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi, Montgomery oli kyllä selvästi aikaansa edellä! Kirjassa on niin paljon viittauksia vaikka mihin. Hihittelin mielessäni esimerkiksi sille öiselle autoajelulle! :)

      Poista
  5. Mulle tulee tää mieleen joka torstai, kun on siivouspäivä. Muistan elävästi, että kirjan päähenkilö ilmoitti sukulaisilleen, ettei halua siivota siistiä kämppää - lausunto, jolle joka torstai nyökyttelen.

    (Valitettavasti meillä ei minään torstaina vielä ole tarvinnut siivota SIISTIÄ kämppää.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liina, niinpä! Kirjassa on paljon viisauksia. Torstai on meilläkin siivouspäivä, tosin eilen juuri luistelimme siitä säännöstä. :D

      Poista

Lähetä kommentti