Kirjamielellä

Voi millaisen ihana löydön tein kirjaston kierrätyshyllystä! Sinne saa siis viedä omia kirjoja ja sieltä voi ilmaiseksi myös ottaa kirjoja. Selaan hyllyn jokaisella kirjastokäynnillä. Tällä kertaa törmäsinkin yhteen lapsuuden kirjasuosikeistani. Kirjailija tai kirjan nimi eivät sanoneet minulle mitään, mutta kun näin kirjan kannen, kaappasin sen heti kainalooni. Eikö olekin mahtava kansi? Liisa Karakorven Noidan kummityttö kertoo Pihla-noitatytöstä, josta pitäisi tulla isona jääkuningatar. Pihla ei kuitenkaan halua jäädyttää maata ja ryhtyä kuningattareksi, vaan hänen pitää rikkoa noitien lakia muuttaakseen kohtaloaan. En oikein kunnolla muista, miten tarinassa käy – enkä vielä ehtinyt lukea sitä, mutta ehkäpä tänä iltana pääsen nostalgiamatkalle. Kirja on ohut, joten sen lukemiseen ei kauaa aikaa mene. En malta odottaa, ihanaa!

Meidän talossamme on alakerran varastossa kierrätyshylly. Sinne voi viedä kaikenlaista tavaraa, josta haluaa päästä eroon. Eilen löysin sieltä taas pari kirjaa, jotka kiireesti korjasin talteen. Toinen oli André Brinkin Myrskyinen hiljaisuus ja toinen Hanif Kureishin Esikaupunkien Buddha. Näistä varsinkin jälkimmäinen ilahdutti minua paljon. On hienoa, että ihmiset kierrättävät kirjoja. Ymmärrän, ettei kirjoja aina jaksa viedä divariin, koska niistä ei kai enää nykyään saa rahaa, vaan ne pitää vaihtaa toisiin kirjoihin. Onneksi löytyy kierrätyspisteitä, joihin kirjoja voi viedä. Minä en ole tainnut viedä kertaakaan kirjoja talomme kierrätyshyllyyn, mutta kaikenlaista muuta tavaraa kyllä. Ja aina ovat kaikki tavarat kadonneet. Toivottavasti ovat menneet tarpeeseen.