Suojaan metsän siimekseen on kertomus sisaruksista, jotka elävät keskellä sivilisaation hajoamista Pohjois-Amerikassa. Yhteiskunta murenee tyttöjen ympärillä, mutta nämä elävät suhteellisen suojassa kaukana kaupungista sijaitsevassa kodissaan. Kirja on melko naiivi verrattuna muihin maailmanlopusta kertoviin kirjoihin, joita olen viime aikoina lukenut. Jotenkin kirja tuntui liian selitetyltä ja löyhästi kirjoitetulta. En tiedä oliko kirjailija tarkoituksella kuvastanut tyttöjen kasvamista myös tyylin keinoin, mutta loppua kohden kirja kuitenkin parani. Kirja päättyy lähes myyttiseen tunnelmaan, kun tytöt murtautuvat pois kaikesta tutusta. Mielenkiintoisinta kirjassa on ehkä tyttöjen suhde luontoon. Aluksi metsä on tytöille leikkipaikka, sitten turva ja lopulta koti. Tyttöjen äiti varoitti lapsia aina syömästä mitään metsästä, koska se oli hänen mielestään vaarallista. Kestää pitkään ennen kuin tytöt ymmärtävät, että luonto tarjoaa heille kaiken elämiseen tarvittavan. Alun turhau...
Kirjablogi täynnä kokemuksia kirjoista, lukemisesta ja kirjallisuudesta