Kirjamielellä

Minulla taitaa olla uusi suosikkikirjailija! Yhden kirjan perusteella ei sellasta vielä uskalla sanoa, mutta kyllä kaksi kirjaa jo kertoo paljon. Pidin todella paljon Seija Vilénin Mangopuun alla -kirjasta, mutta tätä Pohjan akkaa suorastaan rakastin. Tiedättehän sen tunteen, kun jotain kirjaa lukiessaan tajuaa, että tämä on se kirja, jonka on aina halunnut lukea? Tai jos olisin kirjailija, niin tämän kirjan olisin halunnut kirjoittaa? Pohjan akan kerronta tapahtuu kahdessa tasossa. Toisessa seurataan vanhustenkodissa asuvaa rouva Pohjaa, jota kirjailija Pertti käy haastattelemassa. Toinen taso liikkuu myyttisessä kalevalaisessa ajassa, jossa Pohjan akka pitää tilaa pystyssä etelästä tulevaa uutta aikaa ja uusia tapoja vastaan. Kertojana Pohjan emäntä solahtaa ja luikahtaa tasolta toiselle, mutta kieli pitää tasot silti riittävästi erillään. Kirjan kieli onkin mahtavaa varsinkin kalevalaisissa osioissa. Se on intiimiä, soljuvaa, julmaa ja alkukantaista – Kalevalaa naisvoimalla ker...

Nyt seuraa niin paljon ylistystä ja lähes kohtuutonta henkilöpalvontaa, että lienee parasta kertoa heti alkuun, että kyseessä on arvostelukappaleena saatu teos, ettei lipsahda vallan mainostamiseksi. Harhakaupunki on Ursula K. Le Guinin kolmas kirja ja samalla Hainilaisen sarjan kolmas osa. Päätin jokin aika sitten lukea kaikki sarjan suomennetut osat järjestyksessä. Vaikka olen pitänyt noista sarjan edellisistäkin osista, vasta tässä kirjassa alkaa Le Guinin nerous todella alkaa loistaa. Kirja on kirjoitettu vuonna 1977, ja seuraavana vuonna kirjailija julkaisikin jo upean Maameren velhon . Kirja jatkaa sarjan teemoja tutkimalla ihmisyyttä ja kuljettamalla Harhakaupungin päähenkilöä inhimillisyyden raunioilla. Tässä kirjassa näyttämönä toimii tulevaisuuden Maa, jonne ilmestyy outosilmäinen muukalainen vailla muistoja tai menneisyyttä. Falkiksi kutsuttu mies lähtee lopulta etsimään itseään ainoasta paikasta, josta voi löytää totuuden tai pelkkiä valheita. Vaikka Harhakaupunki on...

Tässä loppuvuonna on ilmestynyt kaksi todella mahtavaa tietokirjaa historiasta. En ole kumpaakaan vielä ehtinyt lukea kuin pätkissä, mutta olen tutustunut niihin kuitenkin jo niin paljon, että voin suositella niitä joulupakettiin historiaan hurahtaneille. Olisi nimittäin sääli, jos näin mahtavat kirjat eivät päätyisi mahdollisimman monen lukijan käsiin. Jaakko Hämeen-Anttila ja Inka Nokso-Koivisto: Kalifien kirjastossa – arabialais-islamilaisen tieteen historia Yksi suomalaisia suosikkikirjailijoitani on ehdottomasti Jaakko Hämeen-Anttila , joka on kirjoittanut monta kiehtovaa tietokirjaa ja vielä kääntänyt Tuhat ja yksi yötäkin uudestaan. Tällä kertaa hän on tarttunut Inka Nokso-Koiviston kanssa arabialaisen tieteen historiaan. Se linkittyy niin voimakkaasti sekä kreikkalaiseen tieteen kehitykseen että keskiajan länsimaiseen tieteen perinteeseen, että ymmärtääkseen yhtä pitää ymmärtää myös muita. Kalifien kirjastossa jakaantuu kahteen osaan, joissa ensin sijoitetaan arabialaine...

Minulle tietokirjoista kaikkein parhaita lukukokemuksia ovat sellaiset kirjat, joiden aiheesta en ole ikinä kuullutkaan, mutta jotka luettuani en voi kuin ihmetellä, miten olen ylipäätään voinut olla tietämättä aiheesta mitään. Sitä on jopa vähän vihainen, kun kukaan ei ole kertonut asiasta aikaisemmin. Pitkästä aikaa törmäsin nyt tällaiseen kirjaan, joka kiilasi kaikkien muiden kirjojen ohi ja sai minut vallan innostumaan aiheestaan. Kirja on Jari Koposen ja Vesa Sisätön Aivopeili – Autonomian ajan tieteiskirjallisuutta . Se esittelee Suomen varhaisinta tieteiskirjallisuutta sekä kirjallisuushistoriana että novelliantologiana. Ääneen pääsevät sellaisetkin tutut nimet kuin Fredrika Runeberg ja Zachris Topelius . Kirja jakaantuu kolmeen osaan. Ensin Aivopeilissä on katsaus Suomen kirjallisuuden historiaan autonomian ajalla ja tieteiskirjallisuuden kehittymiseen. Sen jälkeen kirjassa on kotimaisia tieteisnovelleja ja viimeisessä osassa on suomalaisissa lehdissä tuon aikaan esiintyn...

Minun on jo pitkään pitänyt lukea Aravind Adigan kehuttu Valkoinen tiikeri , mutta se on aina jäänyt muiden kirjojen jalkoihin – tuttu tilanne kaikille kirjojen ystäville. Nyt kävikin sitten niin, että tulin lukeneeksi ensin tämän Adigan uutuuden, Viimeisen miehen . Viimeinen mies kertoo mumbailaisen Vishram-talon asukkaista. Talossa asuu monenlaisia perheitä ja yksineläjiä, jotka toimivat yhdessä kuitenkin saumattomasti. Uusi aika ja sen vaatimukset ovat nyt hiipimässä Mumbaihinkin, joten vanhat rakennukset saavat poistua uusien luksusasuntojen tieltä. Visramin asukkaat saavat talostaan avokätisen ostotarjouksen, joka takaisi kaikille asukkaille aivan uudenlaisen tulevaisuuden. Kaikki eivät kuitenkaan halua hyväksyä tarjousta. Yhdeksi Viimeisen miehen keskeisimmäksi hahmoksi nouseekin yksinäinen, hiljattain leskeksi jäänyt Masterji. Entisenä opettajana hän nauttii yhteisön arvostusta ja opettaa talon lapsia vaikka eläkkeellä onkin. Kun asioita aletaan päättää Masterjin puolesta...

Yksi Avaimen tämän syksyn kiinnostavimpia kirjoja on mielestäni Annabel Lyonin Aleksanterin opettaja . Se kertoo Aristoteleen elämästä ja varsinkin hänen suhteestaan oppilaaseensa, jonka historia tuntee Aleksanteri Suurena. Kirja esittää Aristoteleen paitsi opettajana, myös oppilaana ja ihan tavallisena miehenä, joka kiinnittää ehkä hiukan liikaa huomiota siihen, miten pukeutuu. Aleksanterin opettajan kieli on jännittävää. Se soljuu ajatuksenvirtana, mutta saattaa pysähtyä yhtäkkiä varoittamatta johonkin lauseeseen, joka tuntuu sijaitsevan muuhun tekstiin verrattuna eri tasolla. Vaikuttaa siltä, että kirjan kertojan, Aristoteleen, ajatukset kulkevat samaan aikaan usealla eri tasolla. Miehen aivot työskentelevät yhtä tehokkaasti niin maailmankaikkeuden kuin kutsujen ruokalistankin parissa. Sama kahtia jakaantuneisuus leimaa koko Aleksanterin opettajaa . Kirjan Aristoteleen oireet viittaavat kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, sillä mies vaipuu välillä täydelliseen synkkyyteen ja mas...

Voihan helteiset mangot sentään! Lukujumia ei todellakaan näkynyt nurkissa enää sen jälkeen, kun tartuin Seija Vilénin Mangopuun alla -kirjaan. Suorastaan ahmin tarinaa. Päätin ottaa kirjan kesäkirjojen listalle siksi, että olen jo pitkään ajatellut lukevani sen. Kun ensimmäisen kerran kuulin kirjasta, luulin sen olevan katkeraa tilitystä epäonnistuneesta elämästä. Sen jälkeen kuitenkin kuulin kirjasta enemmän, tapasin kirjailijan ja luin ensimmäisiä kehuvia blogiarvioita kirjasta (ja sen jälkeen monia lisää). Päätin kuitenkin siirtää kirjan lukemista hiukan, että nämä asiat eivät vaikuttaisi lukukokemukseen. Mangopuun alla on omaelämäkerrallinen tarina nuoresta tytöstä, joka liittyy uskonnolliseen Krishna-liikkeeseen. Hän menee naimisiin ja elää uskonnon määräysten mukaista elämää, kunnes on aika irtaantua uskonnosta ja lähteä. On kai kaikille selvää, että kirjoittaakseen tällaisen kirjan kirjailijan on jo oltava pois yhteisöstä, joka kieltää jäseniltään – ja varsinkin naisil...

Ranskalainen Claudie Gallay on ollut mielessäni jo jonkin aikaa, sillä minun on pitkään pitänyt lukea hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa, Tyrskyt . Kirja on vielä lukematta, mutta sen sijaan luin tämän kevään uutuuden, Gallayn toisen suomennetun kirjan, Rakkaus on saari . Rakkaus on saari kertoo ranskalaisesta kaupungista, jossa vietetään teatterifestivaaleja. Yksi kirjan päähenkilöitä on Odon, teatteriohjaaja, jonka entinen rakastettu Mathilde palaa kaupunkiin kuuluisana näyttelijänä. Ihmiskohtalot solmiutuvat yhteen, kun kaupunkiin saapuu myös Marie, jonka kuolleen veljen näytelmää esitetään festivaaleilla. Kuumuus, lakot ja ihmissuhteiden mutkikkuus luovat festivaalille omaa tunnelmaansa. Nautin erittäin paljon Gallayn kielestä, jonka Titia Schuurman on kääntänyt erinomaisesti. Itse asiassa kirjaa lukiessani unohdin lukevani käännöstä, niin onnistuneesti se toimi. Tämä oli siitä harvinainen kirja, että minun oli luettava tätä lyhyissä pätkissä kieltä maistellen. Rakkaus o...

Nyt osui käteen todella erikoinen kirja, mysteerisaduksi luokiteltu Kraatterin lapset . Vaikka olin kuuntelemassa, kun Harri István Mäki esitteli kirjaansa aika seikkaperäisestikin sen julkaisutilaisuudessa, oli kirja silti aivan erilainen kuin ajattelin. Kraatterin lapset kertoo Varjosta, joka asuu ja harjoittelee tanssia Linnassa, tanssikoulussa salaperäisen kraatterin pohjalla. Linnaa vartioi pelottava Poppakuoriainen, ja keskinkertaiset tanssijat katoavat yksi toisensa jälkeen. Tanssijat pyrkivät totuuteen ja kauneuteen – katsottuina olemiseen. Unen ja todellisuuden maailmat ovat kirjassa erottamattomat. Kirjan juonesta onkin aika mahdoton kirjoittaa mitään sen enempää. Kirja toimii esimerkkinä siitä, miten teksti on enemmän kuin siihen kirjoitettujen peräkkäisten sanojen ja lauseiden summa. Kraatterin lasten merkitys ei löydy sanoista eikä juonesta vaan siitä tunteesta, jonka teksti lukijassa herättää. Kaurismäkeläisen dialogin, vaikeasti määriteltävien merkitysten ja omituis...

Ihan ensimmäiseksi on pakko vähän intoilla ja kiittää Avainta Ursula Le Guinin julkaisemisesta. Pidin jo tuosta Le Guinin esikoisesta, Rocannonin maailmasta , mutta tämä Maanpakolaisten planeetta oli mielestäni aivan mahtava. En olisi varmaan tätä koskaan tullut lukemaan englanniksi, joten tämäkin hienous olisi mennyt minulta ohi ilman suomentamista. Maanpakolaisten planeetta kertoo kahdesta eri rodusta, jotka elävät rinnakkain toisistaan tietoisina mutta ilman juuri mitään kanssakäymistä. Toinen roduista on alkuperäinen planeetalla asunut rotu, kun taas toinen pienempi ryhmä on aikoinaan planeetalle muuttaneiden siirtolaisten jälkeläisiä. Maanpakolaiset ovat teknisiltä ja henkisiltäkin kyvyiltään edistyneempiä, mutta silti he ovat sukupolvien kuluessa vähentyneet ja unohtaneet monia taitojaan. Talvi ja sota ovat ovella, mutta yllättävä rakkaus nousee kahden eri rotuihin syntyneen yksilön välillä. Kirja pääsikin yllättämään minut juuri tällä rakkausteemalla. Se kulkee kestävänä l...

Rocannonin maailma on Ursula K. Le Guinin esikoisteos, joka on odottanut suomentamista jo pitkään. Onneksi Avain tarttui tähän puutteeseen ja julkaisi kirjan viime vuonna. Minun on jo pitkään pitänyt lukea kirja, mutta nyt viimeistään oli korkea aika. Tämän Hainilaiseen sarjan toinen kirja, Maanpakolaisten planeetta, nimittäin julkaistiin juuri. Kyseessä ei ole mikään jatkokertomus vaan kirjat ovat itsenäisiä tarinoita, jotka kuitenkin sijoittuvat samaan maailmaan – tai oikeastaan samaan avaruuteen, sillä kirjat kertovat eri planeetoista. Rocannonin maailma kertoo vieraaseen Fomalhaut II -planeettaan sekä sen kulttuuriin ja rotuihin tutustuvasta Rocannonista. Osa planeetasta on jo kartoitettu ja Liitto on rakentanut suhteita joihinkin kansoihin. Rocannon on kerännyt väkensä kanssa tietoja planeetasta, kun paljastuu, että planeetalla on myös Liiton vihollisen tukikohta. Rocannon lähtee selvittämään asiaa planeetalta saamiensa ystävien kanssa. Mielenkiintoisinta Rocannonin maailmassa...

Saksalainen nykykirjallisuus on ollut minulle aina tosi hankala alue. Jotenkin se historian ja syyllisyyden mukana kantaminen on aiheena liian raskas. Tästä syystä olen vähän turhaankin vältellyt saksalaista kirjallisuutta. Koska ennakkoluulot eivät ole kuitenkaan hyväksi, ilahduin kovin, kun huomasin Avain-kustantamon Café Voltaire -sarjan uuden osan, Lotta Kähkösen ja Hanna Meretojan toimittaman Muistijälkiä – Esseitä saksankielisestä nykykirjallisuudesta . Muistijälkiä esittelee merkittävimpiä saksalaisia nykykirjailijoita ja pohtii samalla kirjallisuuden roolia yhteiskunnan traumojen käsittelijänä. Kuten muihinkin Café Voltaire -sarjan aiempiin teoksiin, on tämän kirjan tekoon osallistunut suuri määrä alan asiantuntijoita. Vaikka kirjoittajia on useita, Muistijälkiä on ehjä kokonaisuus. Kirjan esseet sisältävät paljon tietoa ja yksityiskohtia, ja ne ovat ehdottomasti niin tieteellisiä, että kelpaavat lähdekirjallisuudeksi opiskelijoille. Siitä huolimatta kirjaa voi hyvin lu...

Avain-kustantamo järjesti Helsingin kirjamessujen yhteydessä kirjabloggarien tapaamisen , jossa pääsimme myös kuulemaan Anu Silfverbergin ja Elina Hirvosen ajatuksia kirjoittamisesta ja sen opettamisesta. He ovat kirjoittaneet yhdessä kirjoittamisoppaan Sata sivua – tekstintekijän harjoituskirja. Kirja sisältää 100 kirjoitusharjoitusta sekä suomalaisten ja myös muutaman ulkomaalaisen kirjailijan ajatuksia kirjoittamisesta ja siitä, millaisia vaikeuksia heillä tyypillisesti on ja miten he pääsevät niistä yli. On  helpottavaa lukea, että lähes kaikilla kirjailijoilla on usein teksti jumissa eikä mitään tapahdu. Moni näyttää hyödyntävän apuna deadlineja. Kun aikaraja lähestyy, on tekstiä pakko syntyä. Parasta kirjassa on se, että harjoitukset ovat todella helppoja. Suurin osa niistä ei edes tunnu harjoituksilta – eikä ainakaan siltä, kuin olisi tekemässä koululäksyjä. Harjoitusten helppous vähentää kynnystä tarttua niihin. Jos nimittäin kirjoittaja on mestari välttelemään kir...

Jani Saxellin Unenpäästäjä Florian ei ole helppo kirja. Siinä monia teemoja, jotka eivät ensin tunnu sopivan mitenkään yhteen. Saxell onnistuu kuitenkin pitämään käsissään moneen suuntaan pakenevat ihmiskohtalot ja yhteiskunnalliset aiheet, vaikka kirjassa säilyykin koko ajan vähän häiriintynyt tunnelma. Sitä lisää myös se, että kertoja häilyy välillä unissa ja menneisyydessä, vaikka pääpaino onkin päähenkilössä. Kirjan päähenkilö on Romaniasta Suomeen muuttanut romani, Florian, jolla on harvinainen taito. Hän osaa laukaista ihmisissä unen näkemisen kyvyn, joka on katoamassa koko Euroopasta. Florian tarttuu tietysti mahdollisuuteensa saavuttaa menestystä ja rahaa. Se ei kuitenkaan ole helppoa, kun kaikkea valvotaan ja poliisikin on kiinnostunut Florianin toimista. Lukijan ensireaktio kirjasta on huomio sen ajankohtaisuudesta. Se on kuitenkin myös tutkimus omasta kulttuurista vieraantumisesta sekä tiedostamatta että tarkoituksellisesti. Irrallisuus ja juurettomuus luovat kirjaan lo...

Rebecca Stottin Korallivaras on sukellus luonnontieteen ja Euroopan historiaan. Mitään kovin syvällistä kirjaa en odottanut, mutta kirjan monipuolisuus yllätti positiivisesti. Korallivaras on myös mielestäni yksi syksyn kauneimpia kirjoja. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Pariisiin, joka on 1800-luvun alussa suurten asioiden näyttämönä. Napoleon on vangittu, kaasuvalo on korvaamassa öljylamput ja vanhoja rakennuksia ja katuja puretaan uusien tieltä. Euroopan johtavat tiedemiehet uskovat edelleen maailman olevan 3000 vuotta vanha ja lajien olevan sellaisia, millaisiksi kristittyjen jumala on ne luonut. Uskaliaimmat tiedemiehet yrittävät todistaa muuta, mutta heitä syytetään harhaoppisuudesta. Englantilainen Daniel Connor matkustaa Pariisiin avustaakseen tunnettua tiedemiestä tämän tutkimustyössä. Matkalla nuori mies tapaa kiehtovan naisen, joka varastaa hänen muistiinpanonsa ja arvokkaat tuliaiset, mammutinluun ja koralleja. Pian Daniel huomaa joutuvansa miettimään uskom...

Huh, mikä kirja. Aloitin lukemisen eilen, enkä malttanut lopettaa lukemista ennen kuin kirja oli loppu. Tiedossa oli tietenkin levoton yö, kun kirja yritti hiipiä uniin. Levoton yö on kuitenkin pieni hinta tällaisen kirjan lukemisesta. Kauimpana kuolemasta kertoo Paulista ja Estheristä. Heidän tarinansa kietoutuvat yhteen ja lopulta ihmisetkin kohtaavat. Ja sen jälkeen jatkavat ehkä hiukan vähemmän onnettomina. Tapahtumapaikkana on pääosin nimetön afrikkalainen maa, josta näytetään erilaisia puolia. Pidin siitä, että kirja kertoi kuitenkin ihmisistä eikä varsinaisesti Afrikasta. Kirjaa on verrattu Sofi Oksasen Puhdistukseen ja ymmärrän kyllä miksi. Molemmilla kirjailijoilla on taito muuttaa yksityiset tapaukset yleisiksi. Kauimpana kuolemasta ei ole mielestäni kertomus Afrikasta, vaan tarina ihmisten hyväksikäytöstä kaikkialla sekä siitä, mitä yhteiskunnan eriarvoisuus saa aikaan. Vaikka aihe onkin vakava, kirja ei kuitenkaan ole raskas. Kirjan kieli on kaunista ja runollista, v...