Kirjamielellä

Alyson Noëlin Sininen kuu on jatkoa Kuolemattomat -sarjalle. Olin positiivisesti yllättynyt sarjan ensimmäisestä Punaiset tulppaanit -kirjasta. Tämä juuri ilmestynyt jatko ei päässyt mielestäni samalle tasolle, vaikka uskon kyllä, että sarjan ensisijainen kohderyhmä pitää myös siitä. Minä sen sijaan meinasin vallan turhautua kirjan alussa, kun tuntui, että tämä Sininen kuu on ihan samanlainen kuin sarjan ensimmäinenkin kirja: Ever tuskailee epävarmuudessaan ja koulun ilmestyy outo ja ihanan komea poika, jota kaikki muut palvovat mutta Ever inhoaa. Lisäksi Damen alkaa käyttäytyä todella omituisesti. Öh, taas? Onneksi Sinisen kuun juoni ei kuitenkaan ihan täysin noudata samaa vanhaa kaavaa. Kirjan takakansi itse asiassa johtaa aika paljon harhaan, eikä juoni ole ihan niin mustavalkoinen, mitä se antaa ymmärtää. En arvannut kirjan loppuratkaisua etukäteen, ja siitä kirja saa ison plussan. Punaisissa tulppaaneissa minua viehätti Everin aitous, mutta Sinisessä kuussa siitä ei valitett...

Kun kirjamaailmassa jokin asia on muotia, sitä tuntuu pursuavan joka paikasta. Esimerkiksi nyt on käynnissä valtava yliluonnollisten romanssien buumi nuortenkirjallisuudessa. Tätä on nyt jatkunut jo jonkin aikaa, joten välillä tulee mietittyä, onko seuraava yliluonnollinen nuortenkirja enää lukemisen arvoinen. Mutta juuri, kun ajattelen, että tuskin enää ilahdun uusista samaan kaavaan tehdyistä kirjoista, tulee eteen poikkeus.   Alyson Noëlin Punaiset tulppaanit on Kuolemattomat -sarjan ensimmäinen kirja. Se kertoo auto-onnettomuudessa perheensä menettäneestä Everistä, joka itsekin kävi lähellä kuolemaa. Ever kuitenkin pelastui ja sai yliluonnollisia kykyjä. Hän kuulee muiden ajatukset ja näkee ihmisten auroja ja kummituksia. Nämä taidot eivät kuitenkaan toimi koulun uuteen oppilaaseen, tolkuttoman komeaan Dameniin, jossa on kaiken lisäksi jotain muutakin hämärää. Juoni on siis sitä samaa kaavaa, johon on jo ehditty totuttua. Eniten tämä kirja muistuttaa juoneltaan Becca Fitzpa...