Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2011.

Tuulia Aho: Urpukas

Tuulia Aho oli minulle ennalta tuntematon kirjailija, vaikka hän on kirjoittanut useita lasten- ja nuortenkirjoja, joiden joukossa on myös kolmiosainen Kuikansulka -fantasiasarja. Tämän Ahon uuden Urpukas -kirjan kuvaus oli kuitenkin niin houkutteleva, että kirjaan piti tutustua mahdollisimman pian. Kirjan päähenkilö on Urpukas, 16-vuotias nuori mies, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi haltia. Hänen äitinsä oli Tammenhaltija, joka rakastui ihmismieheen ja muuttui näkyväksi. Ihmisten ja haltioiden tarpeet eivät aina osu yksiin, ja Urpukkaan kylän ihmiset sairastuvat, kun he suututtavat erään vahvan haltian. Myös Urpukkaan pikkusisko sairastuu, ja Urpukas lähtee pyytämään lääkettä tautiin suolla asuvalta kansalta. Lukija pääsee Urpukkaassa tutustumaan maailmaan, joka on samaan aikaan turvallisen tuttu ja kiehtovan uusi. Kirjailija on tukeutunut joihinkin tuttuihin myyttisiin käsitteisiin, mutta ei ole kuitenkaan antanut niiden sitoa liikaa tarinaa. Niiden päälle rakentuu yllättäv...

Barbara Stoney: Enid Blyton – elämäkerta

Minun tulee luettua todella vähän elämäkertoja, vaikka varsinkin kirjailijoiden elämät minua kiinnostavatkin. Lukupiirimme päätti onneksi ottaa luettavakseen Barbara Stoneyn kirjoittaman Enid Blytonin elämäkerran. Minulla ei ollut Blytonista ennakolta muuta tietoa, kuin että hän oli tuottelias lastenkirjailija, jonka parhaita kirjoja ovat mielestäni Seikkailu -kirjat, vaikka toki Viisikotkin tuli lapsena luettua. Tämän Enid Blytonin elämäkerran parasta antia oli ehdottomasti tietopuoli, sillä en pitänyt lainkaan siitä tavasta, jolla kirja oli kirjoitettu. Toki ymmärrän elämäkertojen kirjoittamisen hankaluuden, kun painitaan esimerkiksi yksityiskohtien määrän kanssa. Tästä kirjasta olisi yksityiskohtia voinut karsia ja tekstiäkin olisi voinut yksinkertaistaa. Nyt se oli ladattu täyteen raskaita adjektiiveja varsinkin kirjan alkupuolella, kun faktatieto oli vähäisempää. Muutenkin teksti oli jotenkin kovin kankean tuntuista. Opin kuitenkin elämäkerrasta erittäin paljon Enid Blytonin...

Margaret Atwood ja minä

Ajattelin aloittaa tällaisen pienen kirjoitussarjan, jossa käyn läpi minulle tärkeitä kirjailijoita. Aloitan Margaret Atwoodista , sillä hän on jostain syystä ollut viime aikoina niin paljon ajatuksissani ja esillä blogeissakin. Tutustuin Atwoodin kirjoihin, kun olin ehkä 25-vuotias – en muista ihan tarkkaan. Eräs ystäväni suositteli kirjailijaa minulle juuri, kun olin sattumalta ostanut Nimeltään Grace -kirjan pokkarina alennuksesta. Kirja teki minuun valtavan suuren vaikutuksen. Luin melko pian myös Sokean surmaajan ja Orjattaresi , jotka kuuluvatkin mielestäni Atwoodin parhaiden kirjojen joukkoon. Ensi-ihastumisen jälkeen Atwood vähän unohtui minulta, ja vasta kirjallisuustieteen opinnot herättivät vanhan rakkauden. Eräällä kurssilla oli luettavana Atwoodin kirja Yli veden , jonka kautta tutustuin ekokritiikkiin ja ekofeminismiin. Tätä kirjaa ei kai yleisesti pidetä mitenkään huikeana, mutta sillä on minulle suuri merkitys sekä henkilökohtaisesti että noiden minulle tärkeiden ...

Brandon Mull: Varjoruton kosketus – Myyttihovi 3

Brandon Mullin Myyttihovi -sarja on edennyt kolmanteen osaansa. Tässä Varjoruton kosketus -kirjassa Myyttihovi-luonnonpuisto on jälleen vaarassa tuhoutua, mutta tällä kertaa pulassa on myös toinen salainen luonnonpuisto. Seth ja Kendra ovat viettämässä aikaa Myyttihovissa, kun seikkailut kutsuvat heitä jälleen. Kendraa pyydetään salaisen järjestön, Aamunkoiton ritarien, jäseneksi ja hän päätyy Kadotettu pöytävuori -nimiseen luonnonpuistoon etsimään puistoon piilotettua taikakalua. Samaan aikaan Seth törmää kummallisiin pimennettyihin myyttisiin olentoihin Myyttihovin mailla. Pimeys leviää olennosta toiseen valtavalla vauhdilla, eivätkä ihmisetkään ole siltä turvassa. Nyt kun Myyttihovin maat alkavat olla jo tuttuja, on Varjoruton kosketuksessa lähdetty kasvattamaan tuttuja alueita. Kirja esittelee toisen myyttisen luonnonpuiston, joka poikkeaa aika tavalla Myyttihovista. Kirjassa päästään tutustuman tarkemmin myös Aamunkoiton ritareihin, jotka taistelevat pahaa Iltatähden kiltaa v...

Ursula K. Le Guin: Maanpakolaisten planeetta

Ihan ensimmäiseksi on pakko vähän intoilla ja kiittää Avainta Ursula Le Guinin julkaisemisesta. Pidin jo tuosta Le Guinin esikoisesta, Rocannonin maailmasta , mutta tämä Maanpakolaisten planeetta oli mielestäni aivan mahtava. En olisi varmaan tätä koskaan tullut lukemaan englanniksi, joten tämäkin hienous olisi mennyt minulta ohi ilman suomentamista. Maanpakolaisten planeetta kertoo kahdesta eri rodusta, jotka elävät rinnakkain toisistaan tietoisina mutta ilman juuri mitään kanssakäymistä. Toinen roduista on alkuperäinen planeetalla asunut rotu, kun taas toinen pienempi ryhmä on aikoinaan planeetalle muuttaneiden siirtolaisten jälkeläisiä. Maanpakolaiset ovat teknisiltä ja henkisiltäkin kyvyiltään edistyneempiä, mutta silti he ovat sukupolvien kuluessa vähentyneet ja unohtaneet monia taitojaan. Talvi ja sota ovat ovella, mutta yllättävä rakkaus nousee kahden eri rotuihin syntyneen yksilön välillä. Kirja pääsikin yllättämään minut juuri tällä rakkausteemalla. Se kulkee kestävänä l...

Gena Showalter: Pimeyden suudelma – Manalan valtiaat 2

Gena Showalterin Manalan valtiaat -sarjan toinen osa jatkaa demonisotureiden seikkailuja kirjassa Pimeyden suudelma . Tällä kertaa päähuomion on saanut Lucien, jonka kohtalona on kantaa sisällään Kuolemaa. Ilmeisesti sarjan jokainen kirja keskittyy siihen, miten eri demonisoturit löytävät rakkauden. Samalla tietysti taistellaan, etsitään muinaisia tavaroita ja yritetään jekuttaa jumalia. Lucien on siis arpinen soturi, joka korjaa kuolleiden sielut ja vie ne ansaitsemiinsa paikkoihin.  Jostain syystä Anya, Anarkian jumalatar, kiinnittää mieheen huomionsa ja saakin tästä varsinaisen pakkomielteen. Anya on kuitenkin suututtanut mahtavamman jumalan, joka määrää Lucienin tappamaan jumalattaren. Tästä muodostuu soturille todellinen haaste. Myös Anyalla on oma kirouksensa kärsittävänä, joten Pimeyden suudelman ristiriitainen viha-rakkaussuhde on valmis. Tämän kirjan kohdalla pitää antaa pieni varoitus, sillä Pimeyden suudelma on aika roisi. Päähenkilöt nimittäin kiehnäsivät himokka...

Kuka? Mitä? Missä? Millä? Milloin? Mitä mielessä nyt?

Sain Opuscolosta KMMMMM-haasteen, eli minun pitää vastata otsikon mukaisiin kysymyksiin. Tässäpä siis vastauksia tiukkoihin kysymyksiin. Haaste on jo kiertänyt aikansa, mutta jos sinä et ole vielä vastannut, nappaa haaste mukaasi tästä! Kuka? Marjis. Tähän mennessä elämää on kertynyt avomies ja kaksi bonustytärtä, joiden kanssa taannun välillä hihitteleväksi teiniksi. Takana 10 vuotta mainontaa ja kolmas tutkinto työn alla. Paljon luettuja kirjoja ja hyllymetreittäin vielä lukemattomiakin. Mitä? Kirjoja, koruja, käsitöitä. Yleensä kaikkia edellä mainittuja on samaan aikaan kesken useita kappaleita. Missä? Sohvalla tai parvekkeella. Ne ovat parhaat paikat lukea sekä tehdä käsitöitä ja koruja. Viihdyn kyllä muuallakin. Millä? Tietokoneella. Käteni ja pääni ovat niin tottuneet erilaisten toimintojen peruutusmahdollisuuteen, että jopa kutoessa aivot lähettävät käsille käskyn perua toiminto esimerkiksi silloin, jos huomaan purkaneeni silmukoita turhaan. Milloin? Illalla. En...

Päivi Lukkarila: Kolmen ajan maa

Harmittelin joskus, että tulee luettua liian vähän lasten fantasiakirjallisuutta. Olenkin sittemmin yrittänyt korjata tätä asiaa. Tällä kertaa luettavaksi päätyi juuri ilmestynyt Päivi Lukkarilan Kolmen ajan maa. Kirjan on muuten kuvittanut 12-vuotias Oona Liukkonen . Kolmen ajan maan päähenkilö on Miima, kymmenenvuotias tyttö, joka asuu pikkuveljensä ja äitinsä kanssa. Lasten äiti tekee paljon töitä ja lapset joutuvat olemaan paljon kahdestaan. Miiman pikkuveli Miko ei osaa puhua ääneen, vaan hän puhuu Miimalle ajatusten kautta. Lapset törmäävät yhtenä päivänä pelottaviin hukattuihin lapsiin, joita Miko tahtoo auttaa. Miima ei suostu tähän, mutta kun Miko katoaa, tytön on oltava rohkea ja lähdettävä pelastamaan lapsia. Kolmen ajan maan opetukset tuntuivat aikuislukijasta melko alleviivatuilta mutta kuitenkin ihan sympaattisilta. Kirjan ajatus on, että lasten tulisi olla lapsia mahdollisimman pitkään, vaikka jotkin aikuiset yrittävätkin varastaa lasten elämänvoiman. Tämä teema j...

Ursula K. Le Guin: Rocannonin maailma

Rocannonin maailma on Ursula K. Le Guinin esikoisteos, joka on odottanut suomentamista jo pitkään. Onneksi Avain tarttui tähän puutteeseen ja julkaisi kirjan viime vuonna. Minun on jo pitkään pitänyt lukea kirja, mutta nyt viimeistään oli korkea aika. Tämän Hainilaiseen sarjan toinen kirja, Maanpakolaisten planeetta, nimittäin julkaistiin juuri. Kyseessä ei ole mikään jatkokertomus vaan kirjat ovat itsenäisiä tarinoita, jotka kuitenkin sijoittuvat samaan maailmaan – tai oikeastaan samaan avaruuteen, sillä kirjat kertovat eri planeetoista. Rocannonin maailma kertoo vieraaseen Fomalhaut II -planeettaan sekä sen kulttuuriin ja rotuihin tutustuvasta Rocannonista. Osa planeetasta on jo kartoitettu ja Liitto on rakentanut suhteita joihinkin kansoihin. Rocannon on kerännyt väkensä kanssa tietoja planeetasta, kun paljastuu, että planeetalla on myös Liiton vihollisen tukikohta. Rocannon lähtee selvittämään asiaa planeetalta saamiensa ystävien kanssa. Mielenkiintoisinta Rocannonin maailmassa...

Susan West Kurz ja Tom Monte: Herätä kauneutesi – Hyvinvointia luonnosta Dr. Hauschkan tapaan

Susan West Kurzin ja Tom Monten teos Herätä kauneutesi – Hyvinvointia luonnosta Dr. Hauschkan tapaan on kokonaisvaltainen opas kauneuden ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Susan West Kurz on myös Dr. Hauschkan perustajajäsen ja toimitusjohtaja. Vaikka kirjan nimessä mainitaan Dr. Hauschka, ei Herätä kauneutesi -kirja ole silti pelkästään heidän tuotteidensa mainosta. Toki tuotteet ja yrityksen filosofia näkyvät kirjassa, mutta kirja opastaa kauneudenhoitoon monella muullakin tavalla: on fyysisiä ja psyykkisiä harjoituksia sekä ulkoisia kauneudenhoito-ohjeita. Koska iho on tärkeä osa kauneutta, panostetaan kirjassakin nimenomaan juuri ihon hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Kirjan ohjeiden avulla voi opetella puhdistamaan ja kosteuttamaan ihoa oikein. Siihen tarkoitukseen kirjasta löytyy myös ohjeita itse tehtävää kosmetiikkaa varten. Kirjan lopussa on lisäksi ruokaohjeita, joiden avulla voi auttaa ihoa voimaan hyvin. Herätä kauneutesi -kirjalla on mukavan lempeä ote kauneudenhoitoon ja ter...

Gena Showalter: Yön kirous – Manalan valtiaat 1

Gena Showalterin Manalan valtiaat -sarjan aloittava Yön kirous on mukavaa vaihtelua paranormaalin romantiikan saralla. Sen päähenkilöinä on nimittäin demonien riivaamia sotureita, jotka ovat kaikkea muuta kuin oikeamielisiä tylsimyssankareita. Joukko jumalten sotureita on aiheuttanut Pandoran kuoleman ja lippaan aukeamisen. Kostoksi siitä he ovat joutuneet ottamaan jokainen jonkin lippaan sisältämistä demoneista itseensä. Suurimman rikkomuksen teki Maddox, joka surmasi Pandoran. Nyt miehen on kuoltava joka yö samalla tavoin kuin Pandora kuoli. Soturit ovat eläneet vuosituhansia syrjäisessä linnoituksessa, mutta nyt linnaan tunkeutuu nainen, joka etsii parannusta omaan mystiseen ongelmaansa. Demonien riivaamien soturien ja ihmisten polut menevät siis taas ristiin. Yön kirous oli siis oikein positiivinen yllätys. Luen mielelläni tällaisia kirjoja, joista ei heti arvaa, mitä tuleman pitää. Lisäksi vitsaukset ristikseen saaneet soturit olivat mielenkiintoisia ja ristiriitaisiakin hahmo...

Raili Mikkanen ja Laura Valojärvi: Suomen lasten linnakirja

Vasta muutama blogimerkintä sitten keskusteltiin siitä, miten lapset saisi kiinnostumaan Suomen historiasta. Eilen vastaus sitten saapuikin postissa, nimittäin Raili Mikkasen ja Laura Valojärven Suomen lasten linnakirja . En ole kirjaa vielä ehtinyt lukea kokonaan, mutta oli pakko päästä kirjoittamaan siitä jo nyt, sillä kirja on niin mahtava. Suomen lasten linnakirja kertoo Suomen linnojen historiasta yhdistämällä tietoa tarinoihin. Ensin tässä Raili Mikkasen kirjoittamassa kirjassa selvitetään erilaisten linnojen eroja ja sitä, miten linnoja ja niiden historiaa tutkitaan. Sen jälkeen paneudutaan suomalaisiin, vielä ehjiin linnoihin, kuten Turun linnaan ja Olavinlinnaan. Jokaisesta linnasta on ensin tieto-osuus, joka on sekin mielenkiintoisesti kirjoitettu, ja sitten seuraa satuja, jotka kertovat tarinan muodossa historian tapahtumista. Kirjan viehätys ei kuitenkaan nojaa pelkästään tarinoihin, vaan Laura Valojärven upea kuvitus tekee siitä todella lumoavan. Tämä on sellainen kirj...

Seppo Parkkinen: Kevät – näe, koe, kirjaa

Lupaavasti alkanut kevät vaihtui tänään räntäsateeseen, joten päätin lohduttaa itseäni tutkimalla WSOY:n Lähde luontoon -sarjan Kevät -kirjaa. Sen on kirjoittanut Seppo Parkkinen , joka on kerännyt kirjaan kevään ensimmäisiä ilmiöitä, kasveja ja eläimiä. Lähde luontoon -sarjassa on mukavaa perustietoa Suomen luonnosta. Tutustuin sarjaan ensin Sinikka Piipon Luonnonyrtit -kirjan kautta ja olen sittemmin kerännyt mm. rikka- ja myrkkykasveista kertovat kirjat. Kuten muissakin sarjan kirjoissa on tässä Kevät -kirjassakin sellaista yksinkertaista ja helposti omaksuttavaa tietoa.  Kevät -kirja on jaettu neljään osioon, joissa seurataan kevään etenemistä aina kevättalvesta kevätkesään asti. Jokaisessa osiossa on kerrottu ajankohtaisista kasveista ja eläimistä. Niiden yhteydessä on muutaman rivin taulukkoja, johon voi itse kirjata minä päivänä on minäkin vuonna nähnyt kyseisen kevätilmiön. Kirjan lopussa on vielä taulukko, jossa on kerrottu lajien keskimääräinen ensimmäinen havainto l...

L. J. Smith: Vampyyripäiväkirjat 2 – Sielunkumppani

Ensimmäinen L. J. Smithin Vampyyripäiväkirjojen osa Korpinmusta ei ihastuttanut minua ollenkaan. Olin varma, että aika on mennyt ohi näistä 20 vuotta sitten kirjoitetuista kirjoista. Tämä sarjan toinen osa, Sielunkumppani , laittaa minut nyt ottamaan sanojani takaisin. Tämä kirja oli nimittäin vauhdikas ja aidosti viihdyttävä. Sielunkumppani alkaa suoraan siitä, mihin edellinen kirja päättyi. Siinä ei ole esittelyjä tai kertausta vaan toiminta alkaa heti. Luulen, että tämän sarjan lopullinen arvio pitäisikin tehdä vasta sitten, kun se on kokonaisuutena luettu. Kyseessä näyttäsi nimittäin olevan oikeastaan vain yksi tarina, joka on jaettu muutaman osaan. Kirjan päähenkilö Elena tietää nyt, mikä hänen poikaystävänsä on. Se ei kuitenkaan vähennä hänen tunteitaan, vaikka koko muu kaupunki tuntuukin epäilevän Stefania murhista. Elena joutuu myös huomaamaan, että hänen suosionsa on romahtanut ja entiset ihailijat karttavat hänen seuraansa. Elena ei kuitenkaan hylkää Stefania, vaan taist...

Katriina Ranne: Minä, sisareni

Katriina Ranteen esikoiskirja Minä, sisareni olisi ehkä mennyt minulta vallan ohi, ellei eräs lukupiiriläinen olisi innokkaasti ehdottanut sitä lukiskirjaksi. Kirja valittiin luettavaksi, ja siitä ehdittiinkin jo puhua viime lukupiiritapaamisella. Minä, sisareni kertoo neljästä sisaruksesta – ihan heidän elämänsä alusta siihen hetkeen asti, kun he ehkä näkevät elämänsä jotenkin kirkkaammin. Sisarukset kasvavat Porin lähellä Noormarkussa, josta saa kirjan perusteella loputtoman aurinkoisen ja idyllisen kuvan. Yksi toisensa jälkeen sisarukset muuttavat pois kotoa ja lähtevät opiskelemaan, alkavat seurustella ja etääntyvät perheestään. Siinä ehkä on kirjan juoni lyhyesti selostettuna. Kirjan kertojina vuorottelevat sisarukset, joita minun oli ainakin vähän vaikea erottaa toisistaan. Jouduin jatkuvasti miettimään, että oliko tämä nyt se sisko, joka seurusteli sen Karin kanssa vai se toinen, jolla ei ollut hajuakaan miehistä. Kun sisaret vanhenivat ja heidän elämänsä lähtivät vahvemmin ...

Matti Klinge: Lyhyt Suomen historia

Historia oli minusta koulussa kiinnostavaa, nimittäin silloin, kun aiheena olivat joko ajallisesti tai maantieteellisesti kaukaiset asiat. Mikään ei kiehtonut mielikuvitustani enempää kuin intiaanikulttuurit, noitavainot, Egyptin faaraot ja sellaiset. Valitettavasti se tarkoitti sitä, että suurin osa Suomen historiasta oli minulle pakkopullaa, jonka opettelin ulkoa kokeisiin ja unohdin sitten pikkuhiljaa. Koulun jälkeen olen usein harmitellut sitä, että monet tärkeät asiat Suomen historiassa ovat todellakin unohtuneet. Olen kyllä päivittänyt tietojani sittemmin, mutta lähinnä se on ollut sellaista summittaisten vuosilukujen ja muiden tarkastelua. Siksi Matti Klingen Lyhyt Suomen historia herätti heti kiinnostukseni. Lyhyt Suomen historia kuulostaa siltä, että tästä kirjasta voi helposti lukea juuri ne asiat, jotka ovat emeritusprofessorin mielestä tärkeitä tietää. Lyhyt Suomen historia on jaettu viiteen kokonaisuuteen. Ensin on lyhyt osio Suomen esihistoriasta ja historiallisen aj...

Maggie Stiefvater: Häivähdys

Luin Maggie Stiefvaterin Väristyksen tammikuussa ja ihastuin siihen oikein kunnolla. Onneksi tämä sarjan toinen osa julkaistiin jo näin pian, joten pääsin jatkamaan taas tarinaa. Minua vähän mietitytti, että minne tämä toinen kirja johtaa, sillä Väristys loppui seesteisiin tunnelmiin, joista ei ehkä olisi kaikkein helpointa jatkaa koukuttavaa tarinaa ihmissuden ja tytön rakkaudesta. Edellisen kirjan päähenkilöt, Sam ja Grace, ovat saaneet toisensa ja kaikki vaikuttaa onnelliselta. Häivähdys alkaa kuitenkin prologilla, joka heittää pienen varjon tarinaan heti kirjan alkuun. Jokin on vialla Gracessa. Lisäksi lauman uudet sudet ja aiheuttavat hankaluuksia, sillä jokin on vialla niissäkin. Gracen vanhemmat puolestaan ottavat kasvatusvelvollisuutensa ensimmäistä kertaa tosissaan ja ovat päättäneet olla pitämättä Samista. Ongelmia tuntuu siis riittävän sekä yliluonnollisella että arkielämän puolella. Häivähdys on saanut lisää kertojia, sillä Samin ja Gracen lisäksi ääneen pääsevät Väri...

Mahtava palkinto!

Olo on nyt upea, suurenmoinen ja mahtava. Sain Gorgeus Blogger -palkinnon kahdelta suunnalta, Kirjapedolta ja Hreathemukselta . Molempia blogeja olen seurannut jo pitkään ja pitänyt lukemastani. Kiitos siis teille! Palkintoa seuraa viisi kysymystä, joihin pitää vastata. Tämä onkin kiva palkinto, kun kysymykset ovat valmiina, eikä tavitse itse keksiä asiaa. 1. Milloin aloitin blogisi? Aloitin blogin heinäkuun 5. päivä 2009. Olin silloin kesälomalla ja pitkään muhinut idea kypsyi valmiiksi. 2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? Kirjamielellä on kirjablogi, eli käsittelen täällä kirjoja, lukemista, kirjallisuutta ja niihin liittyviä ilmiöitä. Joskus saatan kirjoittaa myös kielestä, mutta muihin aiheisiin blogini ei tule laajenemaan. Pidän siitä, että blogillani on selkeä aihe. 3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen? Luen hyvin monipuolisesti ja kirjoitan sellaisistakin kirjoista, joita ei ehkä muissa blogeissa ole – esimerkkinä vaikka nuortenfantasia j...