Kirjamielellä

Viime lukupiirissä kirjana oli Enid Blytonin elämäkerta ja siihen samaan yhteyteen sai vielä lukea jonkin Blytonin kirjoittaman kirjankin. Seikkailu -sarja on ollut suurin suosikkini Blytonin kirjoituksista, mutta toki Viisikkokin oli suuressa kulutuksessa lapsena. Se on myös unohtunut muististani Seikkailua tehokkaammin, sillä Seikkailu -kirjoja olen lukenut moneen kertaan vielä myöhemminkin. Siksi valitsinkin tällä kertaa luettavaksi Viisikko -kirjan. Olisin halunnut lukea sen ihan ensimmäisen Viisikon , mutta kirjastossa ei ollut juurikaan valinnanvaraa, joten päädyin valitsemaan Viisikko pulassa -kirjan. Olin muuten siinä luulossa, että Viisikkoja olisi suurin piirtein 40–50 kappaletta, mutta eihän niitä olekaan kuin 21 kirjaa. Kirjastossa niitä oli silloin lapsena aina niin monta paikalla, että määrä tuntui loputtomalta. Viisikko pulassa kertoo lasten pyöräretkestä, joka päättyy tietysti seikkailuun. Viisikko tapaa matkalla rikkaan ja hemmotellun Richard-pojan, joka lyöt...

Minun tulee luettua todella vähän elämäkertoja, vaikka varsinkin kirjailijoiden elämät minua kiinnostavatkin. Lukupiirimme päätti onneksi ottaa luettavakseen Barbara Stoneyn kirjoittaman Enid Blytonin elämäkerran. Minulla ei ollut Blytonista ennakolta muuta tietoa, kuin että hän oli tuottelias lastenkirjailija, jonka parhaita kirjoja ovat mielestäni Seikkailu -kirjat, vaikka toki Viisikotkin tuli lapsena luettua. Tämän Enid Blytonin elämäkerran parasta antia oli ehdottomasti tietopuoli, sillä en pitänyt lainkaan siitä tavasta, jolla kirja oli kirjoitettu. Toki ymmärrän elämäkertojen kirjoittamisen hankaluuden, kun painitaan esimerkiksi yksityiskohtien määrän kanssa. Tästä kirjasta olisi yksityiskohtia voinut karsia ja tekstiäkin olisi voinut yksinkertaistaa. Nyt se oli ladattu täyteen raskaita adjektiiveja varsinkin kirjan alkupuolella, kun faktatieto oli vähäisempää. Muutenkin teksti oli jotenkin kovin kankean tuntuista. Opin kuitenkin elämäkerrasta erittäin paljon Enid Blytonin...