Kirjamielellä

Jollain keskustelupalstalla nuori lukija mietti, kelpuuttaako hänen äidinkielenopettajansa kuunnellun äänikirjan luetuksi jotain kurssia varten. En ollut koskaan tullut edes ajatelleeksi sitä mahdollisuutta, että äänikirja ei kelpaisi. Jos kuunnellun kirjan malttaa kuunnella samalla keskittymisellä kuin lukeminen vaatii, ei ole kirjan sisäistämisessä varmaan mitään ongelmaa. Minä olen kuitenkin huomannut, että pelkkä kuunteleminen on paljon vaikeampaa kuin lukeminen. Kuuntelemisessa on se ongelma, että silloin helpommin harhaantuu tekemään jotain muuta. Kirja kädessä on jotenkin helpompi työntää muut asiat pois. Lapsena kuuntelminen onnistui paljon paremmin. Ehkä silloin osasi rentoutua ja unohtua tarinoiden pariin helpommin. Minulla on koneella pari ilmaiseksi saatua äänikirjaa, jotka kuvittelin kuuntelevani joskus. Mutta jostain syystä en ole saanut sitä ensimmäistäkään loppuun. Joskus olemme suunnitelleet automatkoille ottavamme kuunneltavan kirjan, mutta sitäkään ei ole vielä kokei...

Virtuaalinen vanha kirjasuomi -sivusto on kaikille avoin verkkoaineisto, josta löytyy vanhan suomen historiaa ja näytteitä vanhoista teksteistä selityksineen. Jos haluaa perehtyä vanhaan kirjasuomeen vielä tarkemmin, löytyy sivustolta myös kielioppiosio ja hajoituksia. Vanhoista kirjoista on otettu myös hienoja kuvia sekä kansista että sisäsivuista. Ja linkeistä löytyy taas lisäluettavaa. Uskomattoman monipuolinen aineisto saatu helposti käsiteltäväksi kokonaisuudeksi. Todella hieno sivusto! Virtuaalinen vanha kirjasuomi: www.vvks.info Albert Edelfeltin piirros Mikael Agricolasta Wikipedian artikkelista .

Vedenaliset kertoo Mirjasta, joka elää lapsuutensa saaressa kalastajavanhempiensa kanssa. Mirjan lapsuus on yksinäistä ja Mirja muuttuu itsekin saareksi. Hän ajelehtii eksyneenä ja arkana läpi ihmisten ja katujen. Lopulta Mirja löytää itselleen uuden lauman ja muuttuu sen osaksi. Kirjan tunnelma on unenomainen, välillä jopa painajaismainen. Peura käyttää sanoja voimakkaasti luoden outoja mielikuvia. Minulle tulee kirjasta mieleen Tiina Raevaaran Eräänä päivän tyhjä taivas ja ehkä jopa Maarit Verrosen Pimeästä maasta. Tosin en kutsuisi tätä kirjaa kasvutarinaksi, sillä päähenkilö ei mielestäni kehity lainkaan. Hän vain vaihtaa saaren yksinäisyyden toisenlaiseen suojattuun yksinäisyyteen. Kirjaa ei voi lukea nopeasti, vaan se vaatii keskittymistä. Välillä jouduin palaamaan takaisinpäin, kun en ollut varma olinko ymmärtänyt jonkun asian. Parasta kirjassa on ehdottomasti kieli ja sen runollisuus. Juuri kielen takia kirja jää vaivaamaan ajatuksia. Lukunäyte sivulta 99: Susi ulvoi n...

Miksi kirjallisuuden historia on niin haastavaa? Olen suorittanut yleisen kirjallisuustieteen opintoja sekä avoimessa yliopistossa että Helsingin yliopistossa sivuaineena kolmen viime vuoden aikana. Viime viikolla päivitin hopsiani ja hämmästyin huomatessani, että minulta puuttuu yksi kirjallisuushistorian kurssi. Siis sellainen, joka pitäisi tehdä jo opintojen alussa: antiikin kirjallisuus. Kurssin puuttumisen ei pitäisi olla minulle mikään yllätys, sillä olen suorittanut kurssia koko tämän kolme vuotta. Ensin ajattelin tehdä sen kirjatenttinä, mikä johti siihen, että minulla oli kirjat lainassa yhteen menoon noin vuoden. Kävin aina välillä uusimassa lainat kirjastossa, kun en enää netissä sitä voinut tehdä. Sitten yritin osallistua kurssille, mutta jostain syystä sekin jäi kesken. Ja ainakin kerran olen ilmoittautunut tenttimään kurssin, mutta olen perunut sen viime hetkellä. Olen kyllä lukenut kurssikirjoista suurimman osan tämän kolmen vuoden aikana, mutta jostain syystä minua vaiv...

Meillä on lukupiiri. Siihen kuuluu neljä naista. Kokoonnumme noin kerran kuukaudessa vuorotellen jokaisen kotona. Lukupiirissä on aina tarjolla hyvää seuraa, hyvää ruokaa ja viiniä. Ne kaikki kuuluvat olennaisesti lukemiseen – ainakin minun mielestäni. Lukupiiri kokoontui tällä viikolla minun luonani. Ruoaksi tein mango-avokado-grillikanasalaattia Kevyesti Gordon Ramsayn tapaan -kirjasta. Luettavana meillä oli Carol Shieldsin kirjoittama Jane Austenin elämäkerta sekä jokin vapaavalintainen Austenin kirja. Lukupiiri on elämästä nauttimista. Lukeminen, kirjoista keskusteleminen, hyvä ruoka ja viini ovat nautintoja, jotka on hauska jakaa hyvien ystävien kanssa. Lukupiirimme on varsin vapaamielinen verrattuna muihin lukupiireihin, joista olen kuullut. Kuulemma joissakin lukupiireissä tehdään keskustelunalustuksia ja pidetään esitelmiä. Luulen, että tällaiseen meidän lukupiirimme on liian mukavuudenhaluinen. Myöskään keskustelumme ei rajoitu pelkkään kirjallisuuteen vaan samalla tulle puhu...

www.kritiikkiportti.fi Kritiikkiportista löytyy suomalaisten sanomalehtien taidearvosteluja. Valittavana on kirja-arvostelujen lisäksi myös arvosteluja muun muassa arkkitehtuurista, musiikista ja peleistä. Kannattaa tutustua, sillä lukemista sivustolla riittää. On myös mielenkiintoista verrata, mitä eri lehtien kriitikot sanovat samasta kirjasta.

Äiti luki minulle ja veljelleni paljon kirjoja silloin, kun olimme pieniä. En kuitenkaan muista kirjastoreissuja siltä ajalta ollenkaan. Ensimmäinen muistamani kirjastokokemus on koulun ehkä toisella luokalla tehty tutustuminen koulun kyljessä olevaan Ruosniemen kirjastoon. Samalla reissulla sain oman kirjastokortin ja tuntui, että taivas aukeni. Kaikki ne kirjat olivat lainattavissa! Minulla oli oma kirjastokortti! Olin riemuissani. Kirjasto tuli nopeasti tutuksi. Muistan edelleen tarkkaan, missä kohtaa kirjastoa olivat Lotta-kirjat, Mustat oriit, Neiti etsivät ja monet muut, moneen kertaan lukemani kirjat. Mukava kirjastotäti, Vuokko, neuvoi ja suositteli minulle aina lisää luettavaa. Tyttökirjat ja monet poikienkin kirjat tulivat luettua. Oli myös jotenkin etuoikeutettua, koska tiesin, että tiskiltä sai pyytämällä lainata huonokuntoisia kirjoja, joita ei enää pidetty hyllyssä. Tällaisia olivat esimerkiksi Gulla-kirjat. Olin usein välituntisin "töissä" kirjastossa, eli la...

Lueskelin tänään Helsingin Sanomien verkkosivujen kirja-arvosteluja ja huomasin, että Toni Morrisonilta on ilmestynyt uusi romaani, Armolahja. Morrison kirjoittaa mielestäni erittäin vaikuttavasti. Hänellä on kyky kirjoittaa rumista asioista niin kauniilla kielellä, että vaikutus lukijassa on valtava. Mieleeni on jäänyt varsinkin Minun kansani, minun rakkaani -kirjassa oleva tapahtuma: Nälän uhatessa valkoinen isäntä käskee jo isot lapsensa imemään maidot orjatytön rinnoista, niin ettei tytön omalle vauvalle jää ollenkaan ruokaa. Maidon varastaminen on kuin symboli koko orjuudelle, vaikka voimakkaimpana mieleen jääkin orjatytön riipaiseva suru. Armolahja vaikuttaa kiinnostavalta ja rankalta lukukokemukselta. Taidan ottaa kirjan luettavaksi hiukan syksymmällä, sitten kun ilmatkin ovat suosiollisia tällaisten kirjojen lukemiseen. Helsingin Sanomien arvostelun löydät täältä .

Ennen lomaa kuvittelin lukevani nämä kirjat. Aina eivät suunnitelmat kuitenkaan toteudu. Lukulistaltani olen lukenut vain osan, mutta olen kuitenkin lukenut myös paljon listan ulkopuolisia kirjoja. Lomallani luin listalta nämä: Charlotte Perkins Gilman: Herland Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo Carol Shields: Jane Austen Marion Zimmer Bradley: Avalonin usvat Agatha Christien Kymmenen pientä neekeripoikaa korvasin Idän pikajunan arvoituksella, koska se löytyi helpommin ja Päivi sitä kehui K-blogin kommenteissa . Kilven Alastalon salia en ole saanut luettua, vaikka niin kuvittelinkin. Vielä ei kesä kuitenkaan ole ohitse, vaikka loma onkin loppu. Opiskelujen alkuun on vielä aikaa, joten uskon, että ehdin lukea lisää kesäkirjojani. Ja ainahan niitä voi jättää ensi kesään! Kaikki tänä vuonna, ja parina edellisenä, lukemani kirjat löytyvät LibraryThingistä .

Rautalohikäärmeen tytär kertoo Jane-nimisestä tytöstä, joka työskentelee lohikäärmetehtaassa muiden lasten kanssa. Jane löytää tehtaasta ruostuneen ja unohdetun lohikäärmeen, joka houkuttelee tytön kunnostamaan itsensä. Jane ja lohikäärme onnistuvat pakenemaan tehtaasta, mutta Janen elämä ei senkään jälkeen muutu paremmaksi. Kirjan maailma on uhkaava ja väkivaltainen. Se on täynnä taikuutta, mekaniikkaa ja seksiä. Janen elämä on jatkuvaa kamppailua. Jane oppii käyttämään muita hyödykseen pyrkiessään eteenpäin, mutta samalla myös hän itse joutuu muiden pelinappulaksi. Kaikkea vahtii Jumalatar, joka vaatii uhreja ja antaa takaisin vain lisää kurjuutta. Parasta kirjassa oli mielestäni alku. Lohikäärmetehdas on lasten koko maailma, jossa heidän tulee pärjätä julmien ja omia etujaan ajavien aikuisten ehdoilla. Kasvaminen ja lasten oman arvojärjestyksen häilyvyys luovat paineita, joita aikuiset vain ruokkivat lisää. Hyvän alun jälkeen menetin kuitenkin mielenkiintoni kirjaan. Tarina mu...

Kirjakaupat ovat ihania. Kirjoja on hauska pidellä ja silitellä. Tykkään käydä myös divareissa, sillä niissä on ihan oma tunnelmansa. Aina kirpputorille mennessäni etsiskelen myös kirjoja, vaikka harvoin niitä tulee kirpputoreilta ostettua. Viime aikoina olen huomannut, että aika vähän tulee ostettua kirjoja edes kirjakaupoista, vaikka olenkin tällainen kirjojen hamstraaja. Nettikaupat ovat nykyään niin käteviä ostopaikkoja, että lähes aina tulee kirjat tilattua netistä. Se on kyllä toisaalta sääli, sillä varmasti ainakin pienet kirjakaupat kärsivät siitä. Mutta hintaerot voivat olla aika huikeat kirjakauppojen ja nettikauppojen välillä. Uusia kirjoja tilaan pääasiassa Adlibriksestä , mutta niitä ei kuitenkaan kovin usein tule hankittua. Toki tilaan kirjoja muualtakin, mutta tuolta ehkä eniten. Käytettyjä, ja uusiakin, kirjoja ostan lähes säännöllisesti Huuto.netistä , Antikvaarista tai Antikasta . Kaksi jälkimmäistä ovat sivustoja, joissa antikvariaatit myyvät kirjojaan. Antikvaari ...

Herland on julkaistu ensimmäisen kerran 1915 ja sen kerrotaan olevan ensimmäinen feministinen utopiaromaani. Utopiaromaanit ovat ehdottomia suosikkejani, varsinkin feministiset sellaiset! Kiinnostukseni kirjaa kohtaan oli siis suuri. Kirja kertoo syvällä viidakossa olevasta, pelkästään naisista koostuvasta kansasta ja maasta nimeltä Herland. Maahan tunkeutuu kolme amerikkalaista miestutkijaa. Yksi miehistä on erittäin maskuliininen valloittaja ja naistenmies ja toinen on romanttinen haaveilija. Kolmas miehistä on kirjan kertoja, kaikelle uudelle avoin tutkijatyyppi. Miehet joutuvat kuitenkin itse tutkimuksen kohteeksi. Herlandin asukkaat saavat keskustelujen avulla selville, miten erilainen maailma heidän maansa rajojen ulkopuolella on. Samalla selviää Herlandin erinomaisuus muuhun maailmaan verrattuna. Kirjan suomentaja, Ville-Juhani Sutinen, on kirjoittanut teokseen esipuheen sekä suomentanut mukaan myös Begum Rokeya Sakhawat Hossainin Sultaanittaren uni -novellin. Jotkut kirja...

Neil Gaiman on mielestäni yksi kiinnostavimpia nykyfantasian kirjoittajia. Tähtisumua on kuitenkin jostain syystä jäänyt minulta lukematta. Otin kirjan mukaan lomamatkalle lentokoneeseen, koska ajattelin, että se olisi tarpeeksi kevyttä mutta kuitenkin kiinnostavaa luettavaa lennon ajaksi. Mukanani oli myös Cortázarin Ruutuhyppelyä, mutta siihen en pystynyt ollenkaan keskittymään. Tähtisumua on fantasiasatu, joka kertoo nuoren pojan etsintäretkestä. Tristran lupaa rakastetulleen noutavansa taivaalta pudonneen tähden ja joutuu sen vuoksi tekemään matkan haltioiden maahan. Tristran löytää tähden, mutta sen jälkeen asiat eivät menekään ennalta suunnitellulla tavalla. Gaimanin parhaita puolia on ehdottomasti omaleimaisuus. Hän osaa kirjoittaa tarinat niin, etteivät ne noudata totuttuja polkuja. Vaikka Tähtisumua on kasvutarina ja etsintäretki, joita molempia on fantasiakirjallisuus täynnä, ei kirja ole kliseinen vaan tuoreen tuntuinen. Tähtisumua on näennäisen kevyt lukukokemus. Tek...