Kirjamielellä

Mieleni teki lukea jotain vähän synkempää mutta ei kuitenkaan ahdistavaa kirjaa. Siihen tarjosikin hyvän mahdollisuuden Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin yhteisteos Yö ikuinen. Vampyyrisarjan kolmas osa päättää tarinan, jossa ihmiskunta on alistettu nopeasti lisääntyneiden vampyyreiden ravinnoksi. Yö ikuinen -kirjan teemat ovat ankeita. Kirja kierrättää keskitysleireistä tuttua kuvastoa, ja sen esittelemä vampyyrihallinto muistuttaa historian ikävimmistä puolista. Hyödyttömät ihmiset tuhotaan ja sopiviksi katsotut alistetaan lisääntymään ja tuottamaan ravintoa hirmuhallinnolle. Vastarinta on säälittävän pientä ja voimatonta.  Maailmanlaajuiseen kriisiin heijastuvat vastarintajoukon perhesuhteet. Kukaan ei ole selvinnyt ilman menetyksiä. Toiset hoivaavat rakkaidensa muistoa päässään, joku taas piilottelee muutettua perheenjäsentään piilossa maan alla. Yö ikuinen -kirjan keskiöön nousee jälleen poikaansa etsivä Eph Goodweather, joka ei hyväksy menetystään. Sen rinnalla läh...

Vampyyripäiväkirjat -tv-sarja siivitti saman nimisen kirjasarjan suosiota niin paljon, että kirjasarjaa päätettiin jatkaa. L. J. Smith kirjoitti edelliset kirjat 90-luvulla, mutta nyt suomennettu Uusi aika: Suden hetki on 2000-luvun tavaraa. Sen huomaa jo kirjan pituudesta, sillä se on tuplasti edeltäjiään paksumpi. Tämä seikka huolestutti minua hiukan, sillä olin nauttinut edellisten kirjojen suoraviivaisuudesta. Suden hetki alkaa melko yllättävästi, sillä vaikka tarina jatkuukin suoraan edellisestä kirjasta, ovat asiat kuitenkin aika erilaisia. Elenan täydellinen ihanuus vähän ärsyttää, mutta onneksi kirjassa on paljon muuta hyvää – kuten se, että Stefan katoaa. Se laittaa pisteen ainakin hetkeksi rakastavaisten jatkuvalle siirappisuudelle. Fell's Churchin kaupunki on jälleen pahassa pulassa ja nyt vastassa on vihollinen, joka saa ihmiset ja vampyyrit käyttäytymään aivan tolkuttomasti. Tämä sekavuus tuntui ensin siirtyneen myös kerrontaan, ja olinkin hiukan hämmennyksiss...

Meinasin pyörtyä, kun näin miten paksu opus tämä Stephen Kingin uutuus, Kuvun alla, on. Siinä on yli tuhat sivua ja tekstiosion paksuuskin on noin 5,5 cm (jep, mittasin). Mutta teksti oli kuitenkin nopealukuista, joten ei kirjan lukemiseen niin kauhean pitkään sitten mennytkään. Olen pitänyt aika tavalla taukoa Kingin kirjoista, sillä en pitänyt siitä suunnasta johon kirjat silloin joskus alkoivat mennä. Pidin eniten Kingin kirjoittamasta yliluonnollisesta kauhusta, mutta minua alkoi ärsyttää se väkivallan määrä kirjoissa. Kuvun alla olikin minulle vähän sellainen kokeilu, miltä King maistuu pitkästä aikaa. Valitsin näköjään väärän kirjan sillä yliluonnollisuutta on tässä kirjassa vaan mausteeksi, mutta väkivaltaa ja eritteitä riittää turtumukseen asti. Kuvun alla kertoo pikkukaupungista, jonka päälle tipahtaa tyhjästä läpinäkyvä mutta lähes läpäisemätön kupu. Se noudattaa täsmälleen kaupungin rajoja, eikä sitä saa rikki edes ohjuksilla. Kuvun alle jää myös Dale Barbara, entine...

En tiedä, onko minulle koskaan ennen käynyt niin, että kirja pitää keskeyttää hetkeksi, koska se on niin hyvä – eli siis kauhea . Mutta tämä John Ajvide Lindqvistin uusin Kultatukka, tähtönen piti laittaa hetkeksi tauolle, sillä se tuntui osuvan niin tarkasti kaikkeen siihen, millaisia asioita on uutisiin viime aikoinakin noussut. Kultatukka, tähtönen kertoo kahden tytön kasvamisesta täysin erilaisissa oloissa. Ensimmäisen tytön elämä on loppua heti alkuunsa, sillä tuntemattomasta syystä hänet hylätään metsään. Tyttö päätyy kuitenkin asumaan erään pariskunnan kellariin, eikä hänellä ole mitään yhteyttä muuhun maailmaan. Toinen tytöistä, Teresa, puolestaan elää normaalia elämää, tosin epäsuosittuna ja kiusattuna hylkiönä. 14-vuotiaina tytöt kohtaavat ja löytävät vihdoin merkityksen elämäänsä. Seuraukset ovat kauhistuttavat. En voi muuta kuin kehua tätä kirjaa. Kultatukka, tähtönen on moninkertaisesti taitava kirja. Sen kerronta tuntuu paikoin jopa liiankin todelliselta. Varsinkin...

Mia Vänskän Saattaja on tämän syksyn uutuuskirja, ja yksi niistä, joita olen eniten odottanut. Kirjalla oli jo ennakkoon paljon nostetta, sillä se on kotimainen esikoinen, naisen kirjoittama kauhukirja ja lisäksi siinä on vielä mielettömän hieno kansikin, jonka on tehnyt Jussi S. Karjalainen . Hänen kansitaidettaan olen viimeksi ihaillut Sami Parkkisen Punaisessa pyörteessä . Saattajan päähenkilö on Lilja, joka palaa avioliittonsa päättymisen jälkeen kotikaupunkiinsa ja vanhaan kotitaloonsa. Oudot tapahtumat alkavat välittömästi. Valoja syttyy ja sammuu, outoja ääniä kuuluu ja kellariin ilmestyy jatkuvasti vesilammikko. Tapahtumat eivät kuitenkaan jää tähän, vaan väkivaltaisuudet ja kuolemantapaukset alkavat levitä. Liljan mieleen alkaa palailla myös muistoja lapsuudesta. Kirjan tunnelma on onnistuneen karmiva. Pari kertaa sain Saattajaa lukiessani jopa kylmiä väreitä ja niskakarvat nousivat pystyyn. Näitä jännittäviä kohtia oli korostettu mielestäni hyvin, ja Liljan kauhuun oli ...

Vampyyripäiväkirjojen suomentaminen jatkuu kiitettävällä vauhdilla. L.J. Smithin vuonna 1991 julkaistu sarja onkin ollut piristävää luettavaa. Nyt ilmestyi sarjan neljäs osa, Pimeän piiri. Edellinen kirja, Verivala , päättyi niin lopulliseen tilanteeseen, että vähän ihmettelin, miten siitä voitaisiin jatkaa. Mutta näköjään ihan hyvin. Tällä kertaa päiväkirjoja kirjoittaa Bonnie, vaikka kirjoittaminen onkin lähinnä nimellistä. Pimeän piiri alkaa nimittäin sellaisella vauhdilla, ettei siinä paljon päiväkirjoja ehdi kirjoitella. Muutenkin Bonnie on tapahtumien keskiössä, vaikka Meredithkin saa oman osansa toiminnasta. Bonnie on ollut suosikkihahmoni jo aiemmissakin kirjoissa, joten olen iloinen, että Pimeän piirissä päästään hänen päänsä sisälle. Pimeän piirin varsinaiset tapahtumat alkavat, kun Caroline järjestää juhlat tyttöjen kesken kuten silloin ennen, kun kaikki oli vielä hyvin. Jotain outoa on kuitenkin käynnissä, ja tapahtumat kääntyvät hetkessä kauhun puolelle. Pian yksi t...

Viime päivinä on tullut luettua niin paljon kevyttä ja mukavaa luettavaa, että teki mieli jotain raskasta eikä ollenkaan iloista. Siihen löytyikin helposti juuri sopiva opus, sillä keväällä ilmestyi Lankeemus , toinen osa Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin vampyyritrilogiassa. Trilogian ensimmäinen osa, Vitsaus, esitteli viruksen, joka muuttaa kantajansa vampyyreiksi. Se leviää hirvittävällä nopeudella rakkaidensa luokse pyrkivien kuolleiden levittämänä. Viruksen takana on ikivanha vampyyri, Mestari, jonka suunnitelmat maailman valtaamiseksi paljastuvat Lankeemuksessa nyt tarkemmin. Vampyyri on hautonut suunnitelmiaan jo pitkään. Mestari ei ole kuitenkaan ainoa vampyyri maailmassa, vaan ikivanhoja verenimijöitä on enemmänkin. Hajanainen joukko sattumalta yhteen päätyneitä ihmisiä yrittää taistella Mestaria ja tämän loputtomia vampyyriarmeijoita vastaan. Tarinaa kerrotaan vuorotellen eri ihmisten näkökulmasta. Kerronta poikkeaa myös vähän väliä satunnaisille urille, kun tarinaa...

Juri Nummelinin toimittama Verenhimo on suomalaisten kirjailijoiden vastaus nykyiselle vampyyribuumille. Sen tarkoituksena on nostaa esiin se vampyyreiden rumempi puoli, joka on nykyään vähemmistönä kirjallisuudessa. Kokoelmassa on 22 novellia, joiden kautta syntyy kattava kuva suomalaisista vampyyritarinoista. Ensimmäiseksi kuitenkin jupinaa esipuheesta: Toisin kuin esipuheesta annetaan ymmärtää, Stephenie Meyerin Twilight -sarja ei tullut ennen L. J. Smithin Vampyyripäiväkirjoja ja Darren Shanin nimeä kantavaa vampyyrisarjaa. Vampyyripäiväkirjat on kirjoitettu jo 1991 ja Darren Shan -sarja vuonna 2000, ja se on suomennettukin jo 2001. Toki kirjat tulivat ainakin Suomessa suosituiksi Twilightin (2005) vanavedessä, mutta esipuheesta saa sen käsityksen, että ne olisi myös kirjoitettu sen jälkeen. Lisäksi haluan korjata, että Yön talo -sarjalla on kaksi kirjoittajaa, eli Kristin Castin kanssa kirjoja kirjoittaa hänen äitinsä P. C. Cast . Enkä minä kutsuisi Charlaine Harrisin Sookie...

L. J. Smithin Vampyyripäiväkirjat ehti Suomeen ensin tv-sarjana ja vasta sitten kirjoina. Nyt julkaistu Korpinmusta on Vampyyripäiväkirjojen ensimmäinen osa. Tämä nuortenfantasia on julkaistu alkukielellä jo 1991, joten se sijoittuu nykyisin huippusuositun vampyyriromantiikan esihistoriaan. Kirja kertoo pienestä Fell´s Church -kaupungista, jonka lukiolaisten elämä mullistuu, kun uusi oppilas ilmestyy kouluun. Tämä tyylikäs ja salaperäinen muukalainen saa tytöt lääpälleen ja pojat kateellisiksi. Tumman Stefanin päättää saada omakseen myös Elena, koulun suosituin tyttö. Stefanin kintereillä seuraa kuitenkin myös outojen kuolemien ja pelottavien tapahtumien aalto. Elena törmää myös toiseen outoon ja komeaan poikaan, joka on myös Stefanille tuttu. On melkoinen sääli, että kirja julkaistaan vasta nyt, sillä se on melko varmasti vauhdikkaampaan menoon tottuneiden vampyyrikirjojen ystävien mielestä hidastempoinen ja ennalta-arvattava. Näin käy helposti, kun jälkeläiset kasvavat esivanhe...

Seth Grahame-Smithin kehittelemä Jane Austen -sovitus Pride and Prejudice and Zombies oli jonkinlainen kirjallinen sensaatio viime vuonna. Nyt kirja on saatu myös suomeksi ja vielä kiitettävän nopeastikin. Kuinka siis taipuu Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo zombeilla ja väkivallalla höystettynä? Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit -kirjan tapahtumapaikkana on englantilainen pikkukaupunki, jossa asustaa Bennettien viisilapsinen perhe. Kaikki lapset ovat tyttöjä, joten perheen äidillä on suuri huoli siitä, pääsevätkö tyttäret naimisiin. Isä puolestaan on huolestunut ainoastaan siitä, pysyvätkö tyttäret hengissä. Siksi hän onkin kouluttanut koko katraasta taitavia taistelijoita. Taistelutaitoja onkin syytä pitää yllä, sillä Englannin on vallannut kauhea zombiepidemia. Grahame-Smith on kirkastanut kirjan henkilöhahmoja jonkun verran, joten jo alunperinkin ironiset hahmot ovat nyt vieläkin terävämpiä. Bennettien äiti on vielä kauheampi pyrkyri ja Elizabethin nuoremmat sisaret vie...

Justin Croninin Ensimmäinen siirtokunta on ollut aika paljon esillä kesällä. Jotain kirjan markkinoinnista kertoo myös se, että sitä myytiin marketeissakin. Kirja sijoittuukin sopivasti genrejen rajamaille, joten siihen voivat tarttua niin kauhukirjallisuuden, scifin kuin jännityksenkin ystävät. Vaikka kirjaa on mainostettu myös vampyyrikirjana, se ei ole sitä ainakaan tyypillisessä mielessä, joten nykyvampyyrien karttajien ei tarvitse huolestua. Ensimmäinen siirtokunta kertoo pieleen menneestä biologisesta ihmiskokeesta, jonka seurauksena virusta kantavat vaaralliset viraalit pääsevät vapaaksi. Täydellinen sekasorto ja tuho leviää yllättävän nopeasti ja ihmiskunta sinnittelee pian muutamissa viimeisissä turvallisissa paikoissa. Jossain mielessä Ensimmäinen siirtokunta muistuttaa Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin Vitsausta , mutta vaikka kirjassa on myös yliluonnollisia elementtejä, on sen lähtökohta tieteellisempi. Vaikka tapahtumien aikajana on pitkä ja uusia ihmisiä tuo...

Oletko siinä luulossa, että vampyyrit ovat karismaattisia, komeita ja melko ihania. No, paljon enemmän et voisi olla väärässä, mikäli uskomme Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin Vitsausta . Kirja alkaa siitä, kun JFK:n lentokentälle laskeutunut kone pysähtyy paikoilleen ja sisältä löytyy parisataa kuollutta ja muutama huonossa kunnossa oleva ihminen. Koneen lastina on epämääräinen laatikko, jota ei kuitenkaan näy missään papereissa. Kaiken lisäksi laatikko katoaa – samoin kuin kaikki koneessa olleet ruumiitkin. Nykyaikaisilla tutkijoilla on käytössä edistynyttä tekniikkaa, joten matkustajien kuolemansyy selviää pian. Mutta eri asia onkin saada ihmiset uskomaan siihen, varsinkin kun vastapuolella ei olekaan pelkkiä vampyyreitä vaan rahaa ja politiikkaa. Kirja on toimiva kokonaisuus kauhua ja jännityskirjallisuutta. Vampyyreitä ei romantisoida, vaan vampirismi on sairaus, joka leviää erittäin nopeasti. Kirjan vampyyrit ovat oikeasti ällöttäviä, zombiemaisia ja hyvin vaarallisia. M...

John Ajvide Lindqvist on ruotsalainen kirjailija, jolta on aikaisemmin suomennettu teos Ystävät hämärän jälkeen . Sen olen nähnyt vain elokuvana, muuta tarkoitus olisi lukea sekin jossain vaiheessa. Ihmissatama on John Ajvide Lindqvistin uusin kirja. Ihmissatama on kummallinen kirja. Siinä on tavallaan kaksi kirjaa rinnakkain ja päällekkäin. Toinen niistä on tarkkanäköinen ja sympaattinen tarina saariston ihmisistä ja toinen on pelottava ja yliluonnollinen mysteeritarina. Ensimmäiset parisataa sivua vietetään pääosin saaristotarinan parissa, minkä jälkeen livetään vähän kerrallaan pelottavalle puolelle, kunnes lopussa ollaan täysin yliluonnollisissa merkeissä. Kirja kertoo saariston asukkaista, jotka elävät salaisuutensa kanssa syrjässä muusta maailmasta. Oudot tapahtumat alkavat pian sen jälkeen, kun eräs tyttö katoaa. Lapsen katoaminen rikkoo vanhempien suhteen ja ajaa isän alkoholismiin. Isä alkaa kuitenkin saada viestejä tytöltä. Kirja muuttuu hetkessä kummitustarinaksi, kun...

Erilaiset vampyyritarinat ovat olleet taas kovassa suosiossa viime aikoina. Siitä innostuneena päätin lukea uudelleen teinisuosikkini, Anne Ricen vampyyritarinat. Silloin lukioikäisenä rakastuin kirjoihin ihan täysillä, sillä kirjojen vampyyrimytologia oli niin erilaista kuin aiemmin lukemani tarinat. Nyt kirjat eivät uponneet samalla tavoin, mutta toisaalta ne antoivat nyt erilaisen elämyksen. Anne Ricen kirjat kertovat monen vampyyrin tarinan. Kirjojen päähenkilö on Lestat, johon tutustutaan aluksi Louis-nimisen vampyyrin kertomuksen kautta. Veren vangit -kirjassa Louis kertoo oman tarinansa siitä, miten Lestat teki hänestä vampyyrin ja millaista hänen elämänsä oli sen jälkeen. Vampyyri Lestat puolestaan kertoo Lestatin tarinan alusta alkaen täydentäen ja muuttaen myös Louisin tarinaa. Kadotettujen kuningatar taas on jatkoa tarinoille. Parasta Anne Ricen tarinoissa on rikas ja pursuileva kieli ja uudenlainen, eroottinenkin kuvasto, jota hän käyttää. Homeiset vampyyrilinnat ja...