Guillermo del Toro ja Chuck Hogan: Yö ikuinen

Mieleni teki lukea jotain vähän synkempää mutta ei kuitenkaan ahdistavaa kirjaa. Siihen tarjosikin hyvän mahdollisuuden Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin yhteisteos Yö ikuinen. Vampyyrisarjan kolmas osa päättää tarinan, jossa ihmiskunta on alistettu nopeasti lisääntyneiden vampyyreiden ravinnoksi.

Yö ikuinen -kirjan teemat ovat ankeita. Kirja kierrättää keskitysleireistä tuttua kuvastoa, ja sen esittelemä vampyyrihallinto muistuttaa historian ikävimmistä puolista. Hyödyttömät ihmiset tuhotaan ja sopiviksi katsotut alistetaan lisääntymään ja tuottamaan ravintoa hirmuhallinnolle. Vastarinta on säälittävän pientä ja voimatonta. 

Maailmanlaajuiseen kriisiin heijastuvat vastarintajoukon perhesuhteet. Kukaan ei ole selvinnyt ilman menetyksiä. Toiset hoivaavat rakkaidensa muistoa päässään, joku taas piilottelee muutettua perheenjäsentään piilossa maan alla. Yö ikuinen -kirjan keskiöön nousee jälleen poikaansa etsivä Eph Goodweather, joka ei hyväksy menetystään. Sen rinnalla lähes kaikki muu on mitätöntä.

Kakkososan epätyydyttävän notkahduksen jälkeen Yö ikuinen oli yllättävän hyvä päätös sarjalle. Toki siinä on minun makuuni hiukan liian konservatiivinen lopetus, mutta en anna sen häiritä muuten vallan toimivaa ja vetävää lukukokemusta. Juoni oli myös lievästi ennalta arvattava, mutta sekään ei laimentanut tarinaa liikaa. Jotain pysyi yllätyksenäkin.

Kokonaisuutena sarja on hyvä, vaikka sen ehkä olisi voinut lyhentää kahteen osaan – Vitsauksesta oltaisi voitu siirtyä suoraan Yö ikuinen -kirjaan. En edes enää muista, mitä siinä keskimmäisessä osassa tapahtui. Tarinasta jäi kokonaisuutena hyvä mielikuva, ja varsinkaan vampyyrien kuvaus ei lähde mielestäni ihan heti.

Lue myös arvioni trilogian aiemmista osista, Vitsauksesta ja Lankeemuksesta. Kirjasta löytyy arvioita myös ainakin näistä blogiesta: Luettuja maailmoja ja Lukuisa sekä Kirjavinkeistä.

Lukunäyte sivulta 76:
Kelly astui sisälle linnaan vilkaisemattakaan Zackia. Hänen märät jalanjälkensä ja tunnustelijoiden käsissään ja jaloissaan sisään kantama kura eivät erottuneen kivilattialle kerääntyneestä ryönästä. Zack katseli häntä ja näki hetkellisesti äitinsä kasvojen ilmestyvän näkyviin, vaikkakin vampyyrimutaation vääristäminä. Mutta aivan yhtä silmänräpäyksellisesti illuusio särkyi ja muistikuvan saastutti tämä alati läsnä oleva hirviö, jota hän ei voinut olla rakastamatta. Kaikki muut hänen elämänsä tärkeät ihmiset olivat poissa. Tämä oli kaikki, mitä Zackilla oli jäljellä: rikkinäinen nukke pitämässä seuraa.

Yö ikuinen Tammen sivuilla ja Adlibriksessä.


Del Toro, Guillermo ja Hogan, Chuck: Yö ikuinen – Kolmas kirja (The Night Eternal). 440 sivua. Suomentanut Risto Raitio. Tammi, 2012. ISBN: 9789513149017.