Kirjamielellä

Tai niin ainakin toivon. Juuri aloittaessani tätä tekstiä ukkonen jyrähti oikein kunnolla, joten kai se kesä sieltä on tulossa. Minulla ei varsinaisesti ole kesäfiilistä, sillä tämä alkukesä on mennyt vielä opintojen merkeissä ja ensi viikolla menen joksikin ajaksi töihin. Mutta sen jälkeen alkaa sitten kesäloma. Panostan siis loppukesään lomaillen. Tämä opintovapaa on ollut toimelias: gradu on edistynyt hyvin, vaikkei vielä valmis olekaan, ja sekä sivu- että pääaineopinnotkin ovat nytkähtäneet eteenpäin. Minulla piti olla tentti vielä ensi maanantaina, mutta olin kätevästi unohtanut ilmoittautua sinne. Päätin ottaa nämä opintovapaan viimeiset päivät levon kannalta ja lukea. Vapaa-ajanlukeminen kun on jäänyt tenttikirjojen varjoon viime aikoina. Sen kunniaksi julkaisen nyt kesäkirjalistani, joka tosin on ollut valmiina jo jonkin aikaa. Olen lisäillyt sinne kirjoja pikkuhiljaa. Teeman väri näyttäisi olevan tänä vuonna vihreä – suosikkivärini. Leena Krohn: Unelmakuolema Pääsi m...

Olen osallistunut tänä syksynä todella mielenkiintoiselle ekokritiikin luentokurssille yliopistolla. Se on avannut silmiäni tarkastelemaan ympäristöstä kertovia tekstejä uudelta kantilta. Tällä kertaa aiheena on luonto maisemana sekä katseen ja tarkastelun kohteena. Luentoja varten pitäisi kerätä metsäaiheista suomalaista kaunokirjallisuutta, mutta minulla on pää tyhjää täynnä. Kun en kerran itse keksi, päätänkin nyt pyytää apua teiltä. Muistatteko te suomalaisia metsäkirjoja? Kirjat voivat olla uusia tai vanhoja, eikä tyylilläkään ole väliä, kunhan kaunokirjallisuuden puolella pysytään. Olen ihan varma, että minäkin olen lukenut metsäaiheista kirjallisuutta, mutta ehkä muistini palaa tässä matkan varrella. Olisi myös muutenkin mukava saada blogiin pieni lista metsää käsittelevistä kirjoista. Sehän on niin tärkeä osa suomalaisuutta, ja suhde siihen on kuitenkin muuttunut varmasti paljon vuosien aikana. Kiitos avusta jo etukäteen!

Tuntuu siltä, että viime aikoina on ollut koko ajan kiire. Kiire töissä, kiire tehdä kevään opinnot loppuun ja kiire viikonloppuna sinne ja tänne. Kiireessä minun on vaikea lukea. En ole koskaan ollut kovin hyvä lukemaan pienissä pätkissä. Minulle lukeminen on ennemminkin sellaista, että kirjaan saa uppoutua pitkäksi aikaa. Vartin lukutauko saa minut rauhattomaksi. Olen opetellut työmatkalukemisen vasta tässä parin vuoden aikana. Samoin kuin odotushuonelukemisen, jota voi harrastaa odottaessaan vuoroaan vaikka hammaslääkärille. Työmatkani kestää bussilla puolisen tuntia, joten kyllä siinä ehtii jo aika hyvin uppoutua tarinaan. Kun oikein hyvä kirja on käsissä, tekisi kyllä mieli ajaa pysäkin ohi ja jatkaa lukemista. Työpäivän jälkeen on välillä liian vaikea lukea, silloin tulee usein vain tuijotettua tyhjyyteen. Lukurintamalla onkin ollut hiljaista, ja olen nyt lukenut poikkeuksellisesti vain yhtä kirjaa. Se on Claudie Gallayn upea Rakkaus on saari , joka on lukupiirikirjana. En o...

Suomen kielen tutkimuksen historiaa ja nykyhetkeä käsittelevällä kurssilla oli puhetta siitä, mikä on klassikko. Sanaa käytetään nykyään aika herkästi, jopa aivan uusista asioistakin. Luennoitsija esitti muutamia piirteitä, jotka tekevät asiasta klassikon. Vaikka nämä piirteet koskivatkin kielitieteen kirjoja, sopivat määritelmät myös kaunokirjallisuuteen ja moneen muuhunkin asiaan. Kaikki piirteet eivät välttämättä silti toteudu kaikissa tapauksissa. Klassikot: – ovat yleensä suurten virtausten pääteoksia – ovat isoja ja painavia, eli niissä on paljon sisältöä – ovat käänteentekeviä – ovat laajalle levinneitä ja vaikutusvaltaisia – käännetään monelle kielelle – luovat uutta kontekstia, ja niitä luetaan poissa alkuperäisestä kontekstista – syntyvät vähitellen ajassa – leviävät yli sukupolvien – eivät vanhene helposti, eikä niitä lueta pelkkinä historiallisina dokumentteina – ovat tunnustettuja mutta eivät ehkä suosituimpia – synnyttävät ympärilleen seuraajia ja toimivat m...

Ruotsinkurssi on menossa ja sitä vauhdittaakseni hain kolme ruotsinkielistä muumikirjaa kaupasta. Koska edellisestä ruotsinopiskelusta on aikaa melkoisesti, ei tämä ihan kauhean helposti suju. Mutta raportoin edistyksestä, kun olen saanut luettua edes yhden kirjan.

Miksi minulla ei ole aikaa lukemiseen? No, ehkä koska olen ollut laiska ja jättänyt liikaa opintoja kasaantumaan. Ja kummallisesti tähän kevätaikaan vain tuntuu tulevan kaikenlaista ylimääräistä. Tekisi mieli linnoittautua kotiin koko päiväksi lukemaan hömppää. Mutta en voi, kun ensi viikolla on taas tentti ja tutkielmaakin pitäisi kirjoittaa. Lukemiseni koostuvat siis edelleen oppikirjoista - tällä hetkellä perehdyn sanojen alkuperään. Ihan mielenkiintoista on kyllä sekin, mutta kieltämättä jokin juonellisempi teksti kiinnostaisi enemmän. Huoh. Olisipa jo kesä. Ja loma.

Olen ehtinyt lukea viime aikoina todella vähän. Pariin viikkoon en lukenut ollenkaan fiktiivistä kirjallisuutta, koska opiskelu on vienyt aikaa. Minulla on ollut opiskelujen kanssa aika väljä ja joustava aikataulu - tarkoitukseni oli valmistua kandiksi syksyllä. Ystäväni kuitenkin valmistunee jo kesäkuussa ja hän innosti minua yrittämään mukaan samaan tilaisuuteen. En ole ihan varma, onko se edes mahdollista, mutta päätin kuitenkin yrittää. Toivottavasti ehdin kuitenkin lukea ja blogittaa hiukan enemmän kuin viime aikoina. Ensi viikon olen lomalla ja pyhä suunnitelmani on lukea Peltirumpu loppuun. Se on roikkunut keskeneräisenä jo viime syksystä. Ja ehkä nyt olisi sopiva aika aloittaa myös Odysseuksen lukeminen.

Olen jo muutamassa aiemmassa kirjoituksessani maininnut Pekka Vartiaisen Länsimaisen kirjallisuuden historian , mutta vasta nyt minulla on ollut aikaa tutustua siihen kunnolla. Olen lukenut kirjaa nyt parisataa sivua ja olen vakuuttunut: teksti on hyvin kirjoitettu ja asiat on jaettu selkeisiin kokonaisuuksiin. Kauden tärkeimmät kirjailijat ja tyylit on esitelty omissa kappaleissaan, kun taas muut on mainittu vain yleisemmin. Tämä helpottaa myös lukemista - jos lukee kirjaa vain omaksi huvikseen, voi syventyä pääasioihin ja lukaista muut asiat nopeasti läpi. Kirjassa on myös lyhyesti selitetty historiaa ja kulttuurin muutoksia, jotka vaikuttivat kirjallisuuden kehitykseen. Kirjasta oli minulle apua myös lukiessani antiikin kirjallisuuden tenttiin. Vaikka olinkin tehnyt kiltisti muistiinpanoja luennoilla, jotkin asiat olivat jääneet hämäriksi. Voin siis lämpimästi suositella kirjaa opiskelijoille. Ja se sopii erittäin hyvin muillekin, sillä kirja on myös helppolukuinen. Lukunäyte...

Syksy alkoi jälleen hyvin tyypillisellä ongelmalla. Opiskelut alkoivat ja vievät kaiken ajan samalla, kun tekisi mieli vain käpertyä sohvaan lukemaan syksyn uutuuskirjoja tai oikeastaan mitä tahansa hyvää lukuromaania. Antiikin kirjallisuuden kurssi on jo puolivälissä ja se on ollut onneksi erittäin mielenkiintoinen. Nyt pitäisi vielä kerätä motivaatiota oheiskirjallisuuden lukemiseen. Olen haalinut kirjallisuuden kokoon omasta hyllystä ja kirjastosta, ja se on nätisti pinossa olohuoneen lattialla. Joten sehän on melkein kuin luettu, eikö? Lukeminen on muutenkin jäänyt nyt aika vähiin. Viikonloppuna ajattelin lukea nopeasti jonkun ohuen fantasiakirjan, mutta ei onnistunutkaan. Tartuin nimittäin Guillaume Apollinairen kirjaan Mätänevä velho ilman, että luin takakantta. Kaikkea muuta kuin nopeasti luettava välipala. Kirja jäi kesken ja siihen pitää palata lähiaikoina ajan kanssa.

Miksi kirjallisuuden historia on niin haastavaa? Olen suorittanut yleisen kirjallisuustieteen opintoja sekä avoimessa yliopistossa että Helsingin yliopistossa sivuaineena kolmen viime vuoden aikana. Viime viikolla päivitin hopsiani ja hämmästyin huomatessani, että minulta puuttuu yksi kirjallisuushistorian kurssi. Siis sellainen, joka pitäisi tehdä jo opintojen alussa: antiikin kirjallisuus. Kurssin puuttumisen ei pitäisi olla minulle mikään yllätys, sillä olen suorittanut kurssia koko tämän kolme vuotta. Ensin ajattelin tehdä sen kirjatenttinä, mikä johti siihen, että minulla oli kirjat lainassa yhteen menoon noin vuoden. Kävin aina välillä uusimassa lainat kirjastossa, kun en enää netissä sitä voinut tehdä. Sitten yritin osallistua kurssille, mutta jostain syystä sekin jäi kesken. Ja ainakin kerran olen ilmoittautunut tenttimään kurssin, mutta olen perunut sen viime hetkellä. Olen kyllä lukenut kurssikirjoista suurimman osan tämän kolmen vuoden aikana, mutta jostain syystä minua vaiv...