Kirjamielellä

Jostain kumman syystä tämä dekkariongelmainen kirjabloggari on nyt ihan lyhyen ajan sisällä lukenut yhden trilleriksi luokiteltavan kirjan,  yhden dekkarien ja maagisen realismin välillä seilaavan kirjan ja sitten yhden tällaisen ihan puhdasverisen dekkarin, Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus -kirjan. Yllätysten aika ei ole ohi. Päätin jo viime syksynä, että aion lukea loppuvuonna yhden dekkarin. Se kuitenkin siirtyi, sillä kuten olen jo aiemminkin todennut, dekkarit eivät ole suosikkejani, vaikka välillä yritän käydä niissäkin pienillä vierailuilla. Tilaisuus tämän kirjan lukemiseen tuli, kun käväisimme avomiehen kanssa Tallinnassa viime viikonloppuna. Mukaan pakkasin tietysti yhden lomakirjan. Ja kuinkas sattuikaan – hotellimme olikin aivan kirjan tapahtumapaikoilla! Olevisten kirkon torni kohoaa kaukaisuuteen. Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus tapahtuu siis 1400-luvun Tallinassa. Toompean linnoituksessa tapahtuu raaka murha, jo...

No olipas tämä nyt... varsin jännä kirja. Olen China Miévillen Toisten kanssa vähän jälkijunassa, mutta kirja on keikkunut koko ajan siinä kiinnostaa–eikiinnosta-akselilla. Kun vihdoin sitten päätin lukea kirjan, huomasin, että olisin jäänyt paljosta paitsi, jos en olisi kirjaa lukenut. Toiset käynnistyy kuin mikä tahansa dekkari: komisario Borlú saa tutkittavakseen nuoren naisen murhan kotikaupungissaan Beszélissä. Tämä peruskuvio tapahtuu kuitenkin kaikkea muuta kuin peruskaupungissa, sillä Beszélin kanssa samaa tilaa jakaa Ul Qoma. Kyseessä on kaksi erilaista mutta erikoisesti lomittunutta, päällekkäistynyttä ja jakautunutta kaupunkia, joiden asukkaat elävät aktiivisesti näkymätöntäen kaikkea toiseen kaupunkiin liittyvää. Rajojen noudattamista valvoo salaperäinen ja kaikkivaltias Rikko. Tämä on juuri sellainen dekkari, josta minä pidän. Murhan selvittäminen muuttuu yhtäkkiä kiinnostavaksi, kun sitä rajoitetaan oudoilla säännöillä ja eriskummallisella historialla. Tosin minull...

Laura Lähteenmäen nimi jäi muistiini, kun hänen teoksensa Aleksandra Suuri pääsi Finlandia Junior -ehdokkaaksi. Muistan että kirjaa kehuttiin paljon. Ilahduinkin, kun huomasin, että Lähteenmäen uusin kirja sijoittuu ilmastonmuutoksen jälkeiseen tulevaisuuteen. Niskaan putoava taivas aloittaa North End -nuortenkirjasarjan. Niskaan putoava taivas kertoo 14-vuotiaasta tytöstä, Teklasta. Hän on perheensä kanssa muuttanut juuri perimmäiseen pohjoiseen, North Endiin, keskelle jäätävää pakkasta. Ilmasto on muuttunut rajusti, joten pohjoisen kesät ovat kuumia ja talvet ennen näkemättömän kylmiä. North Endin asukkaat elävät  jatkuvassa valvonnassa ja kaikkiin poikkeuksiin suhtaudutaan karsaasti. Teklan vanhemmat ovat eronneet, mutta asuvat vuorotellen Teklan ja hänen pikkuveljensä Kaurin kanssa. Vuorojen sekaantuminen aiheuttaa sen, että sisarukset jäävät yllättäen keskenään yhdeksi viikoksi. Vaikka Niskaan putoava taivas sijoittuukin epämääräisen tulevaisuuteen, ovat sen pohjimmai...

Yleensä en ole kovinkaan innostunut lukemaan dekkareita ja trillereitä, ellei niissä ole jotain yliluonnollista mukana. Rosamund Luptonin Sisar päätyikin luettavakseni lukupiirin ansiosta. Olin lukenut kirjasta muutamia arvioita, joten tiesin suurin piirtein, mistä kirjassa on kyse. Kirjan kertoja on Beatrice, jonka keskinkertaisen keskionnellinen elämä pysähtyy, kun hänen sisarensa katoaa. Nainen muuttaa sisarensa luo ja alkaa koota pala palalta sisaren katoamiseen liittyviä asioita yhteen. Beatrice ei voi uskoa, ettei tuntenut sisartaan niin hyvin kuin luuli. Hänen mielestään sisar ei ole voinut kadota omasta halustaan, vaan hän uskoo vielä löytävänsä tämän. Sisar on kirjoitettu jossain määrin kirjeen muotoon, vaikka kirjan alkua ja loppua lukuun ottamatta se näkyykin vain siinä, että kertoja osoittaa tarinan sisarellensa. En muista lukeneeni ennen kirjemuotoista trilleriä, joten se oli ihan virkistävää. Rakenne toimi kirjassa yllättävän hyvin. Lisäksi kirjassa vaihtelee kaksi ai...

Enpä tiedä, onko koskaan ennen käynyt näin. Haimme perjantai-iltana postista Brandon Mullin uusimman Myyttihovi -kirjan, Käärmekonnun salaisuudet , ja nyt sunnuntaina kirjan on lukenut jo kaksi ihmistä meidän perheestä: 14-vuotias bonustyttäreni ja minä. Jo se kertoo aika paljon kirjasta, vai mitä? Myyttihovi on ehdottomasti yksi parhaita tällä hetkellä ilmestyviä nuorten fantasiasarjoja. Sarja kertoo myyttisten olentojen suojelualueista ja ihmisistä, jotka yrittävät pitää sekä myyttiset olennot että niiden asuinalueet salassa ja turvassa. Sisarukset Seth ja Kendra ovat nuoruudestaan huolimatta tärkeä osa taistelussa pahaa puolta vastaan. Käärmekonnun salaisuudet on toiseksi viimeinen Myyttihovi -kirja ja meno onkin sen kaltaista. Seth ja Kendra joutuvat Käärmekonnun salaisuuksissa jälleen keskelle seikkailuja, joissa ei voi varmasti edes tietää, keneen voi luottaa. Tapahtumat käynnistyvät nimittäin siitä, kun Kendran kopio ottaa tytön paikan ja oikea Kendra joutuu vihollisten vang...

Illusionisti on suomalainen fantasia-aiheinen verkkolehti. Sen uusi numero on jälleen julkaistu ilmoille. Harrastajavoimin koottu lehti on myös uudistunut ulkoasullisesti. Aiheena on tällä kertaa esimerkiksi fandomtoiminta Suomessa. Suurennuslasin alle on päätynyt myös David Eddingsin Kiven vartija -kirja, eli Belgarionin tarun aloittava teos. Klikkailkaapas itsenne Illusionisti.net -sivulle (ja sulkekaa silmänne lyöntivirheiltä). ;)

Ensimmäinen Kindlellä kokonaan lukemani kirja on Amy Crossin Dark Season -sarjan aloittava The Last Vampire -kirja. Latasin sen ilmaiseksi Amazonilta, jossa näyttää olevan tarjolla enemmänkin näitä sarjojen aloituksia ilmaiseksi. Seuraavista osista pitää sitten maksaa. Systeemi toimii varsinkin tällaisten itsekustannettujen kirjojen kohdalla todella hyvin, sillä minä ainakin olen hiukkasen epäileväinen kustantamattomien kirjojen laadun suhteen. The Last Vampire kertoo Sophiesta, joka pelastuu kuin ihmeen kaupalla rajusta hyökkäyksestä. Pelastajana toimi Patrick, viimeinen vampyyri maailmassa. Hiljainen vampyyri vie tytön kotiinsa parantumaan pahoinpitelystä. Sophie on vampyyrille pakkomielle, jonka syyksi paljastuu vanha ennustus. Kirja on kirjoitettu sujuvasti ja varsinkin alussa The Last Vampire tempaisi mukaansa. Olikin aika iloisesti hämmästynyt siitä, millaisen alkuasetelman kirja sai. Se ei vaikuttanut lainkaan tavanomaiselta vampyyriromantiikalta, vaan jopa jossain määrin ...

Olen viime viikon lisäillyt silmät kierossa blogini arvioita Kirjaseuranta.fi- sivustolle . Se on uusi kotimainen kirjasivusto, joka kerää yhteen paikkaan lähes kaiken kirjoihin liittyvän tiedon. Sivustolta löytyy lehtien ja blogien kirja-arvosteluja, kirjailijaesittelyjä, kirjakauppojen hintatietoja, kirjauutisia ja onpa siellä jopa osto- ja myyntipalstakin. Minä olen varsinkin erittäin ilahtunut tuosta kirjakauppojen hintatietojen vertailusta. Nettikirjakauppojen hinnat vaihtelevat nimittäin aivan törkeästi, joten kuluttajan kannalta on hyvä päästä näkemään vaihtoehtoisia hintoja ilman, että tarvitsee surffailla useilla eri sivustoilla. Hintavertailu on myös aika julmaa. Katsokaa vaikka tätä Andrzej Sapkowskin Kohtalon miekan kirjasivua , josta näkee, että Adlibriksen ja Suomalaisen hinnoissa on yli kympin ero. Suoraan sanottuna aika törkeää. Hintojen läpinäkyvyys on siis erittäin tervetullutta! Kirjaseuranta.fi ei ole vielä täydellinen palvelu, ja esimerkiksi haku ei mielestän...

Onneksi otsikon mukaisessa tapauksessa ei ole kyse mistään sen vaarallisemmasta kuin henkilökohtaisesta harmistuksesta. Kirjoja ilmestyy vuosittain niin paljon, että jopa runsaasti lukevan ihmisen pitää tehdä valintoja luettavien kirjojen suhteen. Monissa tapauksissa se on helppoa ja onnistuu aika hyvin. Tähän ikään mennessä olen oppinut jo melko hyvin arvioimaan, mistä kirjosta pidän ja mistä en. Ongelmatapauksia ovat kiinnostavilta vaikuttavat kirjat kirjailijoilta, joilta en ole ennen lukenut mitään. Lukeako esimerkiksi juuri ilmestynyt uutuuskirja vai ei? Tällaisessa tapauksessa yritän muodostaa mielipiteeni kirjasta kustantamon esittelyn perusteella, ja joskus luen varovaisesti kirjan mahdollisia arvosteluja. Niidenkään perusteella lukupäätös ei silti aina osu oikeaan. No, eihän se olekaan vaarallista silloin, jos poimii luettavakseen kirjan, josta ei sitten pidäkkään. Minua kuitenkin kaihertaa jatkuvasti tieto siitä, että jokin lukematta jäänyt kirja voisikin paljastua mahtava...