Kirjamielellä

Minulla taitaa olla uusi suosikkikirjailija! Yhden kirjan perusteella ei sellasta vielä uskalla sanoa, mutta kyllä kaksi kirjaa jo kertoo paljon. Pidin todella paljon Seija Vilénin Mangopuun alla -kirjasta, mutta tätä Pohjan akkaa suorastaan rakastin. Tiedättehän sen tunteen, kun jotain kirjaa lukiessaan tajuaa, että tämä on se kirja, jonka on aina halunnut lukea? Tai jos olisin kirjailija, niin tämän kirjan olisin halunnut kirjoittaa? Pohjan akan kerronta tapahtuu kahdessa tasossa. Toisessa seurataan vanhustenkodissa asuvaa rouva Pohjaa, jota kirjailija Pertti käy haastattelemassa. Toinen taso liikkuu myyttisessä kalevalaisessa ajassa, jossa Pohjan akka pitää tilaa pystyssä etelästä tulevaa uutta aikaa ja uusia tapoja vastaan. Kertojana Pohjan emäntä solahtaa ja luikahtaa tasolta toiselle, mutta kieli pitää tasot silti riittävästi erillään. Kirjan kieli onkin mahtavaa varsinkin kalevalaisissa osioissa. Se on intiimiä, soljuvaa, julmaa ja alkukantaista – Kalevalaa naisvoimalla ker...

Tänään juhlistin Kalevalan päivää hyvin kirjallisissa merkeissä. Kävin ensin kuulemassa Bazarin kevään kirjatarjonnasta. Tilaisuudessa puhuivat Victoria Hislop ja Christian Rönnbacka   – molemmat kevään kirjailijoita ja harvinaisen mielenkiintoisia puhujia. Hislopin Saari kiinnostaa minua kovasti, sillä kirjailija on tutustunut hyvin perusteellisesti kreikkalaiseen elämänmenoon kirjaa kirjoittaessaan. Seuraavaksi suuntasin Pohja akka -nimiseen tavernaan, jossa juhlittiin Seija Vilénin uuden kirjan Pohjan akan julkkareita. Tilaisuus oli mukava ja lämminhenkinen, ja siellä saatiin kuulla niinkin eksoottista musiikkia kuin sahan soittoa. Lisäksi Seija luki otteita kirjastaan, jossa nykyaika limittyy Kalevalaan. Otteet olivat kovin talvisia, mutta minulle vakuutettiin, ettei kirja ole kuitenkaan "talvikirja". Mutta kyllä Pohjan akka varmaan pitää lukea varmuuden vuoksi jo tässä lopputalven aikana. Pohjan akan julkkareissa tapasin myös muutamia kirjailijoita, mikä olikin ...

Varoitus: seuraava teksti sisältää huolestuttavan määrän omakehua ja itsekritiikitöntä paistattelua valokeilassa, jota ei ole edes suunnattu blogin kirjoittajaan. Kohdalleni sattui kuitenkin sellainen ilahduttava asia, että minun on ihan pakko se jakaa blogissani. Sain nimittäin jokin aikaa sitten tietää, että Seija Vilén halusi Mangopuun alla -pokkariin otteen kirja-arvostelustani! Tällaiselle harrastelija-arvostelijalle on hieno juttu nähdä oma bloginsa kirjan selkämyksessä ihan virallisten kirjakritiikkien joukossa. Kiitos siis Seijalle ja Avaimelle tästä kunniasta. Jotta tämä ei menisi täysin itsekehun puolelle, kerrottakoon, että ensimmäisen kerran olen nähnyt lainauksen kirjablogista Siiri Enorannan Nukkuu lapsi viallinen -kirjassa. Siinä on nimittäin ote Vinttikamarissa -blogin Ahmun arviosta Enorannan esikoiskirjasta, Omenmean vallanhaltijasta . Sen kautta löysin tieni Ahmun blogiinkin. Sama lainaus on myös kirjailijan uusimmassa, Gisellen kuolemassa . Minusta...

Voihan helteiset mangot sentään! Lukujumia ei todellakaan näkynyt nurkissa enää sen jälkeen, kun tartuin Seija Vilénin Mangopuun alla -kirjaan. Suorastaan ahmin tarinaa. Päätin ottaa kirjan kesäkirjojen listalle siksi, että olen jo pitkään ajatellut lukevani sen. Kun ensimmäisen kerran kuulin kirjasta, luulin sen olevan katkeraa tilitystä epäonnistuneesta elämästä. Sen jälkeen kuitenkin kuulin kirjasta enemmän, tapasin kirjailijan ja luin ensimmäisiä kehuvia blogiarvioita kirjasta (ja sen jälkeen monia lisää). Päätin kuitenkin siirtää kirjan lukemista hiukan, että nämä asiat eivät vaikuttaisi lukukokemukseen. Mangopuun alla on omaelämäkerrallinen tarina nuoresta tytöstä, joka liittyy uskonnolliseen Krishna-liikkeeseen. Hän menee naimisiin ja elää uskonnon määräysten mukaista elämää, kunnes on aika irtaantua uskonnosta ja lähteä. On kai kaikille selvää, että kirjoittaakseen tällaisen kirjan kirjailijan on jo oltava pois yhteisöstä, joka kieltää jäseniltään – ja varsinkin naisil...