Kirjamielellä

Gena Showalter on ollut yksi Harlequinin uuden yliluonnollisen kirjasarjan positiivisia yllätyksiä. Hänen Manalan valtiaat -sarjansa on yksi suosikeistani ja tämä uusi, nuorille suunnatun fantasiasarjan aloittava Kodittomat sielut on jälleen hyvä osoitus Showalterin ajankohtaisesta tyylistä.   Kodittomat sielut kertoo kahden epätavallisen nuoren kohtaamisesta. Aden on hulluna pidetty nuorisohuligaani, jonka ongelmat johtuvat siitä, että hänen päänsä sisällä on neljä ylimääräistä sielua, joilla kaikilla on lisäksi jokin yliluonnollinen taito. Aden ystävystyy Mary Ann -nimisen tytön kanssa, jolla on kyky hetkeksi hiljentää nämä sielut. Tytön kanssa Aden saa kokea, millaista on olla ihan tavallinen nuori ihan tavallisessa koulussa. Tai ainakin melkein. Ongelmia nuorilla kuitenkin riittää, sillä Adenin taidot houkuttelevat paikalle kaikenlaista yliluonnollista väkeä. Mary Annia vaanii musta susi ja Adenin unissa kummittelee oudon kaunis tyttö. Paikoin tarina meinasi käydä vähän l...

Kyselin lukijoiltani kirjasuosituksia ja palautetta blogin 3-vuotissyntymäpäivän yhteydessä . Sainkin molempia oikein mahtavasti ja palautekin oli kovin myönteistä. Kiitos siitä vielä kaikille! Pieniä kehitysehdotuksia ja toiveitakin tuli, joista esimerkiksi sivun hidas latautuminen huoleti. Olen yrittänyt hiukan keventää sivua ja siirsin sivupalkista muutamia juttuja uudelle välilehdelle. Toivottavasti se auttaisi latauksen. Joitain muitakin pikkuviilauksia tein, jotka toivottavasti nopeuttavat sivun toimintaa. Suurin muutos on se, että olen vaihtanut profiilikuvani! Mustavalkoisesta kuvasta mainitsi palautteessaan Paula, ja sen jälkeen tuo kuva alkoi toden teolla häiritä minua synkkyydellään. Tämä uusi kuva on Marjo Nygårdin maalaus, joka on taiteilijan muistin mukaan ilmestynyt joskus ET-lehdessä. Olen ostanut kuvan muutamia vuosia sitten ja se roikkuu kehystettynä seinälläni. Eräs ystäväni sanoi, että maalaus on ihan minun näköiseni. Siitä se ajatus sitten lähti. Marjo Nyg...

Veren Sitomat on kahdeksas Sookie Stackhouse -romaani. Se avaa uusia juonikuvioita, jotka oikeastaan käynnistyvät vasta myöhemmin. Kirja on ehkä tahdiltaan hiukan edellistä rauhallisempi ja positiivisempi, vaikka ihmissusien yhteisö on jälleen kriisissä ja tarvitsee Sookien apua. Sookielle selviää myös kirjassa, että hänellä on enemmän sukulaisia kuin on luullutkaan. Veren sitomissa on muutamia pieniä suosikkitapahtumiani, jotka eivät ole olennaisia ehkä suurten kuvioiden kannalta, mutta luovat kirjaan kivaa tunnelmaa. Pidän esimerkiksi todella paljon Sookien luona asuvista evakkonoidista ja erityisesti pidän Dawsonista, omaa tietään kulkevasta sudesta, josta minulla oli suuret toiveet kirjaa ensimmäisellä kerralla lukiessani. No, myöhemmin selviää, miten siinä kävi. Olen jo ihan kyllästynyt ihmissusilaumojen johtajuuskiistoihin ja muuhun susihässäkkään, jota Veren sitomissa riittää. Lisäksi olen myös ihan tylsistynyt sekä Alcideen että Quinniin. Sookie voisi ihan oikeasti etsiä...