Kirjamielellä

Mieleni teki lukea jotain vähän synkempää mutta ei kuitenkaan ahdistavaa kirjaa. Siihen tarjosikin hyvän mahdollisuuden Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin yhteisteos Yö ikuinen. Vampyyrisarjan kolmas osa päättää tarinan, jossa ihmiskunta on alistettu nopeasti lisääntyneiden vampyyreiden ravinnoksi. Yö ikuinen -kirjan teemat ovat ankeita. Kirja kierrättää keskitysleireistä tuttua kuvastoa, ja sen esittelemä vampyyrihallinto muistuttaa historian ikävimmistä puolista. Hyödyttömät ihmiset tuhotaan ja sopiviksi katsotut alistetaan lisääntymään ja tuottamaan ravintoa hirmuhallinnolle. Vastarinta on säälittävän pientä ja voimatonta.  Maailmanlaajuiseen kriisiin heijastuvat vastarintajoukon perhesuhteet. Kukaan ei ole selvinnyt ilman menetyksiä. Toiset hoivaavat rakkaidensa muistoa päässään, joku taas piilottelee muutettua perheenjäsentään piilossa maan alla. Yö ikuinen -kirjan keskiöön nousee jälleen poikaansa etsivä Eph Goodweather, joka ei hyväksy menetystään. Sen rinnalla läh...

Maria Turtschaninoffin edellinen kirja, Arra , räjäytti tiensä suosikkikirjojeni joukkoon hetkessä. Olin kirjasta aivan lumoutunut. Vaikka sen lukemisesta on jo aikaa, muistelen sitä välillä edelleen ja olen miettinyt pitäisikö se lukea uudestaan. Samalla olen vähän odotellut tätä uutta kirjaa, joka on ollut ruotsiksi saatavilla jo jonkin aikaa. Underfors on nyt kääntynyt, ja se on julkaistu nimellä Helsingin alla . Helsingin alla kertoo seikkailusta, johon kaksi aivan tavalliselta vaikuttavaa koululaista, Alva ja Joel, joutuvat. Heille paljastuu, että Helsingin alla on toinen kaupunki, Alistadi, jota asuttavat kansantarinoista tutut hahmot: peikot, keijut, vuorenhaltijat ja noidat. Lapsena adoptoitu Alva on kadottanut lapsuusmuistonsa, mutta jostain ilmestyvä salaperäinen muukalainen kutsuu tyttöä Alistadin prinsessaksi. Ja kaiken lisäksi Alvalla pitäisi olla taito, jolla maan alla olevan salaperäisen aarteen voisi saada haltunsa. Kirjassa nousevat esille perheen teemat, joita tut...

Salla Simukka on pitkän linjan nuorisokirjailija, mutta minulle tämä Jäljellä on ensimmäinen hänen kirjansa. Siinä minua houkutteli tietysti yliluonnollinen osuus. Jäljellä kertoo Emmistä, joka ei ole vielä löytynyt todellista kutsumustaan. Tulevaisuuden Suomessa on outoa, jos 15-vuotias ei vielä osoittanut erityistä lahjakkuutta mihinkään suuntaan. Emmi onkin jäänyt kaveripiirien ulkopuolelle, ja hänestä tuntuu, että hänen perheensäkin väheksyy häntä. Eräänä päivänä Emmi huomaa, että kaikki muut ihmiset ovat kadonneet, mutta mikään ei kerro miksi. Minulle tuli Jäljellä -kirjaa lukiessa harvinaisen voimakas halu kurkistaa kirjan loppuun. Kirjan juoni on nimittäin niin kutkuttava. Simukka tarjoaa lukijalle joitain ehdotuksia ihmisten katoamisen syyksi, mutta kumoaa ne sitten kuitenkin pian. Lisäksi jännitystä kasvattavat oudosti ilmaantuvat ja katoavat runonpätkät, jotka tuntuvat ohjaavan Emmiä tiettyihin suuntiin. Tarinan pinnan alla tuntuu olevan jotain hyvin merkillistä. Jäljel...

Jotenkin on ollut niin ankea sunnuntai, että piti hetkeksi paeta lomamuistoihin. Egyptin-lomalle oli tietysti pakattava mukaan myös yksi egyptiläinen kirjailija. Koska edellisellä reissulla yllätyin positiivisesti Naguib Mahfouzin Palatsikadusta , valitsin mukaan saman trilogian toisen osan, Intohimon palatsin . Kirjojen nimet viittaavat niihin Kairon katuihin, joilla perhettä asuu. Intohimon palatsi jatkaa aika lailla siitä, mihin edellinen kirja loppui. Perheen tyttäret ovat perustaneet omat perheensä ja asuvat muualla, mutta pojat asuvat kotona. Vanhin poika on palannut epäonnistuneen avioliiton jälkeen kotiin ja nuorin vasta opiskelee. Perheen äiti jää kirjassa lähes vallan taka-alalle, ja huomio kiinnittyy pelkästään perheen miehiin ja heidän naisseikkailuihinsa ja -huoliinsa. Toisin kuin Palatsikatu , tämä Intohimon palatsi ei yllättänytkään mukavasti. Edellisen kirjan perhe-elämän tutkailu on nyt vaihtunut perheen miesten sisäisiksi ajatuksiksi ja loputtomaksi pään sisäise...

Huh, onpas kulunut aikaa viime kirjoituksesta! Kiireinen työ- ja opiskeluvaihe kuorrutettuna kaikenlaisella ylimääräisellä on imenyt voimat niin, etten ole saanut kirjoitettua edes arvioita kirjoista, jotka olen jo lukenut. Myös lukurintamalla on ollut hiljaista, sillä genreteoriat ovat sekoittaneet pääni, ja tuntuu siltä, etten tiedä mistään mitään. Mutta onneksi osaan silti sanoa edes sen, mistä tykkään ja mistä en. Ja tämä Ally Condien Tarkoitettu on ehdottomasti tykkäyslistalla. Ahmin kirjan lähes yhteen menoon – ja onneksi olin silloin lomalla, koska meni vähän valvomiseksi. En vain pystynyt lopettamaan lukemista. Tarkoitettu kertoo 17-vuotiaasta Cassiasta, joka elää täydellisen säädeltyä elämää Yhteiskunnassa. Yhteiskunta valitsee ihmisille puolisot, työpaikat ja valvoo unta sekä päättää kuolemasta. Virheen tai sabotaasin takia Cassia tutustuu Yhteiskunnan hylkiöön, Ky-nimiseen poikaan, joka avaa Cassian silmiä täydellisen yhteiskunnan virheille. Sen jälkeen mikään ei enää nä...

Tämän joulun viimeinen joululahjavinkkini sisältää kolme kirjaa, joissa kerrotaan terveyttä edistävistä ruoista ja mausteista. Superruokaintoilu menee varmasti ohi, mutta ehkä siitä jää jäljelle tieto siitä, ettei ole ihan sama, mitä suuhunsa pistää. Tässä on siis lahjavinkkejä ruoan terveysvaikutuksista kiinnostuneille. Tonia Reinhard: Superruokaa – maailman terveellisimpiä ruoka-aineita  Tämä runsaasti kuvitettu superruokaopas esittelee 200 terveellistä ruoka-ainetta. Pääpaino on kasviksissa, mutta kirjassa on luvut myös lihasta ja kalasta sekä ravintolisistä. Periaatteessa kirjan raaka-aineilla pystyy kokoamaan kokonaisia aterioita, sillä siinä esitellään niin monenlaisia ruokia. Jokaiselle Superruokaa -kirjan ruoalle on varattu sivu tai kaksi, mutta tilasta suuren osan vievät kuvat. Tieto on jaettu yleisesittelyyn ja terveysvaikutuksiin. Asioita on helppo myös silmäillä, sillä osa tiedosta on laitettu käteviin laatikoihin. Kuvat ja ilmava taitto antavat kirjalle ajankohtai...

Kävin tänään pikaisesti postissa ja lähimarketissa, jonka kirjaosastolla näytti olevan aikamoinen kuhina. Ja hyvä niin, kirjathan ovat parhaita lahjoja. Itsekin poimin mukaani muutaman kirjan vielä joulua varten, vaikka suurin osa lahjoista onkin jo hankittu nettikaupoista. Lastenkirjoja on kuitenkin netin kautta niin vaikea ostaa, kun pitää päästä oikeasti katsomaan niiden sisälle. Jos lahjavinkkejä vielä uupuu, löytyy tästä pari kirjavinkkiä kirjojen ystäville. Lukutoukille on joskus vaikea ostaa kirjoja, jos ei ole ihan varma lahjansaajan kirjamausta. Kirjoista kertovat tietokirjat ovat yksi idea, jolla onnistuu ehkä tämän välttämään. Niitä on aina hauska omistaa, ja ne voi myös lukea monta kertaa. Jacques Bonnet: Kirjaston henget Tämä on sympaattinen pieni kirja täynnä lukemisen riemua ja kirjojen omistamisen onnea. Jacques Bonnetin Kirjaston henget sisältää valtavan määrän hauskaa kirjoihin liittyvää pohdintaa esimerkiksi kirjastoista, lukemisesta ja ylipäätään kirjoista. Kir...

Meinasin pyörtyä, kun näin miten paksu opus tämä Stephen Kingin uutuus, Kuvun alla, on. Siinä on yli tuhat sivua ja tekstiosion paksuuskin on noin 5,5 cm (jep, mittasin). Mutta teksti oli kuitenkin nopealukuista, joten ei kirjan lukemiseen niin kauhean pitkään sitten mennytkään. Olen pitänyt aika tavalla taukoa Kingin kirjoista, sillä en pitänyt siitä suunnasta johon kirjat silloin joskus alkoivat mennä. Pidin eniten Kingin kirjoittamasta yliluonnollisesta kauhusta, mutta minua alkoi ärsyttää se väkivallan määrä kirjoissa. Kuvun alla olikin minulle vähän sellainen kokeilu, miltä King maistuu pitkästä aikaa. Valitsin näköjään väärän kirjan sillä yliluonnollisuutta on tässä kirjassa vaan mausteeksi, mutta väkivaltaa ja eritteitä riittää turtumukseen asti. Kuvun alla kertoo pikkukaupungista, jonka päälle tipahtaa tyhjästä läpinäkyvä mutta lähes läpäisemätön kupu. Se noudattaa täsmälleen kaupungin rajoja, eikä sitä saa rikki edes ohjuksilla. Kuvun alle jää myös Dale Barbara, entine...

Lukupiirimme valitsi tällä kertaa luettavaksi Anna Kortelaisen Virginie! -kirjan. Se kertoo Albert Edelfeltin rakastajattaren tarinaa – sen verran, mitä siitä tiedetään tai arvaillaan. Osa lukupiiriläisistä oli kirjan jo lukenut aikaisemminkin, mutta kaikki halusivat sen kuitenkin nyt lukea uudestaan. Minä luin kirjan ensimmäistä kertaa, vaikka olenkin usein ihaillut kirja kantta ja ajatellut, että se pitäisi lukea. Tiedot Virginiestä ovat vähäisiä. Epäillään, että taiteilijalla oli Pariisissa tuon niminen malli ja rakastajatar, ja joidenkin lähteiden mukaan parilla oli kaksi lastakin. Mutta kuka Virginie todellisuudessa oli, ja voiko lapsien jälkeläisiä vielä löytyä jostain? Kirjan rakenne muodostuu Kortelaisen tutkimuksista ja pyrkimyksistä Virginien henkilöllisyyden selvittämiseen. Tutkijan mutkikas tie vie arkistoista Pariisin kaduille ja Ranskan maaseudulle. Anna Kortelainen asettaa itsensä kirjan kertojan asemaan, ja muuttuu näin itsekin puolittain fiktiiviseksi hahmoksi. Kir...

Kylläpä näitä hyviä nuortenkirjoja tuntuu nyt osuvan luettavakseni ihan solkenaan! Kat Fallsin Veden alla kuvaa valtamerten peittämää maailmaa, jossa pinnan alle muuttaneet uudisasukkaat yrittävät tulla toimeen lainsuojattomien, luonnonvoimien ja valtakoneiston armoilla. Veden alla kertoo merenpinnan alla syntyneestä ja kasvaneesta 15-vuotiaasta Ty-pojasta, joka tutustuu pinnan yläpuolelta tulleeseen Gemmaan. Samaan aikaan merenalaista yhteiskuntaa vaivaavat lainsuojattomat alkavat häiriköidä entistä enemmän ja syyllistyvät jopa murhaan. Lisäksi Tyllä on kykyjä, joista hän ei ole kertonut edes vanhemmilleen. En ehtinyt lukea kirjaa montaakaan sivua, kun olin jo täysin sen lumoissa. Veden alla etenee vauhdikkaasti ja esittelee jännittävän maailman. Vaikka kirja käyttää nuortenkirjoista tuttuja aiheita, se pääsee silti yllättämään paitsi raikkaudellaan, myös juonellaan. En lainkaan arvannut muutamia käänteitä etukäteen. Veden alla muistuttaa minusta vähän vanhoja poikakirjoja, ja u...

Tämän vuoden kesäkirjojen ensimmäiseksi luettavaksi kirjaksi päätyi Haruki Murakamin Suuri lammasseikkailu . Se sattui olemaan pinossa päällimmäisenä ja lisäksi pokkarina kätevän kokoinen muutenkin pursuilevaan juhannuksen kirjakassiin. Osa kesäkirjoista on nimittäin aivan väärän kokoisia mukana kuljetettaviksi. Olen aikaisemmin lukenut Murakamin Kafka rannalla -kirjan, josta pidin todella paljon. Suuri lammasseikkailu ei juoneltaan kuulostanut yhtä mielenkiintoiselta, mutta minua kiehtoi kuitenkin se, että kirjaa kuvattiin todella omalaatuiseksi. Ja sitä se kyllä olikin. Kirja nimittäin kertoo erään omalaatuisen ja myyttisenkin lampaan etsimisestä. En aio kirjoittaa juonesta enempää, sillä minusta osa kirjan viehätystä on juuri siinä, että sen juonesta ei aluksi tiedä juuri mitään. Kirja on erikoinen, se riittäköön alustukseksi. Yksi Suuren lammasseikkailun parhaita ominaisuuksia oli se, että kirjan jännitys rakentui hyvin taitavasti. Lukijalta esimerkiksi vietiin välillä tarina ...

Viime päivinä on tullut luettua niin paljon kevyttä ja mukavaa luettavaa, että teki mieli jotain raskasta eikä ollenkaan iloista. Siihen löytyikin helposti juuri sopiva opus, sillä keväällä ilmestyi Lankeemus , toinen osa Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin vampyyritrilogiassa. Trilogian ensimmäinen osa, Vitsaus, esitteli viruksen, joka muuttaa kantajansa vampyyreiksi. Se leviää hirvittävällä nopeudella rakkaidensa luokse pyrkivien kuolleiden levittämänä. Viruksen takana on ikivanha vampyyri, Mestari, jonka suunnitelmat maailman valtaamiseksi paljastuvat Lankeemuksessa nyt tarkemmin. Vampyyri on hautonut suunnitelmiaan jo pitkään. Mestari ei ole kuitenkaan ainoa vampyyri maailmassa, vaan ikivanhoja verenimijöitä on enemmänkin. Hajanainen joukko sattumalta yhteen päätyneitä ihmisiä yrittää taistella Mestaria ja tämän loputtomia vampyyriarmeijoita vastaan. Tarinaa kerrotaan vuorotellen eri ihmisten näkökulmasta. Kerronta poikkeaa myös vähän väliä satunnaisille urille, kun tarinaa...

Michelle Harrisonin 13 lahjaa -kirja on hyvä esimerkki erinomaisesta nuortenkirjasta, jossa on omaperäisyyttä mutta myös tuttua nuortenkirjaperinnettä. Kirja on kolmiosaisen fantasiasarjan lupaava aloitusosa. Luin kirjan jo jokin aika sitten, mutta arvostelu joutui vähän odottamaan, koska kirjoitin kirjasta myös toisaalle. 13 lahjaa kertoo Tanyasta, jolla on kyky nähdä keijuja. Keijut tuhoavat tytön tavaroita ja aiheuttavat monenlaista hämminkiä hänen ympärillään. Ongelmien takia Tanyan äiti vie tytön lomalle isoäidin luokse suureen sukutaloon. Siellä asuu myös Fabian, jonka kanssa Tanya alkaa tutkia vuosia sitten kadonneen tytön salaisuutta. Keijut eivät kuitenkaan jätä Tanyaa rauhaan, vaan hän joutuu yhä suurempiin ongelmiin, joita on vaikea piilotella muilta. Kirjan asetelma on nuorten seikkailukirjoille aika tyypillinen: lapset luulevat, että vanhemmilla ei ole ympärillä tapahtuvista asioista mitään käsitystä, ja joutuvat lähes mahdottomaan pulaan. Perinteisestä as...

Taisin vahingossa vähän huijata tuossa edellisessä kirjoituksessani, kun väitin, että minulla on poikkeuksellisesti luvussa vain yksi kirja. Olin näköjään ihan unohtanut, että luin myös tätä Jaana Kapari-Jatan Pollomuhku ja Posityyhtynen -kirjaa. Kirja on kulkenut laukussani jonkin aikaa, ja olen lueskellut sitä suurella mielenkiinnolla silloin tällöin. Jaana Kapari-Jatta tuli muutama vuosi sitten tutuksi lähes kaikille kirjoja lukeville suomalaisille, sillä hän suomensi Harry Potter -kirjat. Samalla Kapari-Jatta tuli tehneeksi myös suuren palveluksen kääntäjille, sillä Pottereiden myötä yleisö kiinnostui ihan uudella tavalla kääntämisestä. Pottereiden suomentaja joutuikin aikamoiseen pyöritykseen ja suurten odotusten kohteeksi aina, kun uusi käännettävä kirja julkaistiin. Pollomuhku ja Posityyhtynen on Jaana Kapari-Jatan kirjoittama kirja, jossa hän pohtii (työ)suhdettaan Potter -kirjoihin. Pollomuhku ja Posityyhtynen vastaa moniin Harry Potter -fanien kysymyksiin, mutta kirjassa ...

Luin jokin aikaa sitten jostain, että enkelit ovat fantasiakirjallisuuden seuraava suuri hitti. Nyt tämä väite on laskeutumassa, sillä enkeleistä kertovia kirjoja on sekä jo ilmestynyt että vielä ilmestymässä. Danielle Trussonin Enkelioppi julkaistiin alkukielellä vasta viime vuonna, mutta se ehti jo alkuvuodesta julkaisuun myös suomeksi. Kirja kertoo Evangelinesta, joka on asunut suurimman osan elämästään luostarissa. Naisen elämä on täynnä rutiineja, jotka kuitenkin sekoavat, kun vanhoja kirjeitä etsivä Verlaine pyytää Evangelinen apua. Pian nainen huomaa, että on joutunut syvälle vaarallisiin enkelitutkimuksiin, joiden vuoksi hänen äitinsä murhattiin Evangelinen ollessa vasta lapsi. Koko Evangelinen suku on ollut enkelitutkijoita, ja nyt on vihdoin tullut aika paljastaa, mitä tutkijat piilottelevat. Enkeliopissa on runsaasti kristillistä symboliikkaa ja myyttejä, jotka on kiedottu onnistuneesti ja saumattomasti enkelitutkijoiden teoriaan ja historiaan. Eniten tukea kirja hake...

Viime lukupiirissä kirjana oli Enid Blytonin elämäkerta ja siihen samaan yhteyteen sai vielä lukea jonkin Blytonin kirjoittaman kirjankin. Seikkailu -sarja on ollut suurin suosikkini Blytonin kirjoituksista, mutta toki Viisikkokin oli suuressa kulutuksessa lapsena. Se on myös unohtunut muististani Seikkailua tehokkaammin, sillä Seikkailu -kirjoja olen lukenut moneen kertaan vielä myöhemminkin. Siksi valitsinkin tällä kertaa luettavaksi Viisikko -kirjan. Olisin halunnut lukea sen ihan ensimmäisen Viisikon , mutta kirjastossa ei ollut juurikaan valinnanvaraa, joten päädyin valitsemaan Viisikko pulassa -kirjan. Olin muuten siinä luulossa, että Viisikkoja olisi suurin piirtein 40–50 kappaletta, mutta eihän niitä olekaan kuin 21 kirjaa. Kirjastossa niitä oli silloin lapsena aina niin monta paikalla, että määrä tuntui loputtomalta. Viisikko pulassa kertoo lasten pyöräretkestä, joka päättyy tietysti seikkailuun. Viisikko tapaa matkalla rikkaan ja hemmotellun Richard-pojan, joka lyöt...

Kevät alkaa kirjamarkkinoilla jo heti alkuvuodesta. Ainakin jos uskomme kasvi- ja yrttikirjoja, joista ensimmäisen huomaisin jo tammikuussa. Tämä Jeff Coxin ja Marie Pierre-Moinen Maistuvat ruokayrtit kiinnitti huomioni vihreydellään. Keskellä talvea kaikki vihreä muistuttaa keväästä. Ja sitä paitsi kannessa komeilee basilika, yksi suosikkiyrteistäni. Ensivaikutelma Maistuvista ruokayrteistä oli, että onpas näppärän kokoinen ja tyylikkään näköinen kirja. Kirja on nimittäin vain parikymmentä senttiä korkea ja mukavan paksuinen. Se jakaantuu neljään osioon: Ensin kerrotaan, mitkä yrtit sopivat yhteisiin ruukkuihin kasvamaan, ja esitellään suuri määrä yrttejä yksitellen. Sen jälkeen on osuudet yrttien kasvattamisesta, säilömisestä ja käyttämisestä. Kirjan yrtit on esitetty valokuvattuina irrallisina oksina, joten niiden yksityiskohdat on helppo havaita. Maistuvat ruokayrtit -kirjasta huomaa sen, että se on käännöskirja. Yrttiluettelossa on nimittäin meidän oloihimme kovin eksoottisia...

Maarit Verrosen uusin kirja, Kirkkaan selkeää , kertoo tulevaisuuden maailmasta, jonka keinotekoisuus on muuttanut. Viimeisiä luonnonpuistoja suljetaan ja ekosysteemeitä on tallessa enää vain kuvuissa suojassa muuttuneelta ilmastolta. Kaikkea valvotaan – myös ihmisiä. Ihmisillä pitää olla niskassaan siru, joka sisältää heidän tietonsa ja luokkansa. Luokka voi pudota esimerkiksi hoitamattomien velkojen takia, ja lopulta ihmisellä ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa parempiosaisten orjaksi. Kirjan päähenkilö on Tiksu, joka on syntynyt hyvään sukuun, mutta saa huolekseen valtavat velat, jotka ajavat hänet ahdinkoon. Tiksu suostuu tosi-tv-ohjelmaan, jossa hänelle tehdään käsittämättömiä plastiikkakirurgisia operaatioita. Ohjelmasta saaduilla rahoilla nainen maksaa velkansa ja aloittaa elämänsä tavallaan alusta. Hän ei kuitenkaan osaa juuri mitään vaan ajelehtii ammatista toiseen: kuumailmapallon lentäjäksi ja siruttomien ihmisten jäljittäjäksi. Vaikka Kirkkaan selkeän maailma tu...

On vähän hölmistynyt olo: kuka on tämä voimallinen kirjailija ja miksen ole kuullut hänestä juuri mitään? Essi Kummun Karhun kuolema pulpahteli esille muutamassa blogissa loppuvuonna. Tunnistin kirjan kannen, sillä olin huomannut sen Tammen uutuuksissa. Kansi ei silloin kuitenkaan houkutellut minua tutustumaan kirjaan sen enempää. Tosin nyt, kun olen kirjan lukenut, en voisi kuvitella siihen mitään muuta kantta. Karhun kuolema kertoo kahdesta sisaruksesta, Fannysta ja Stellasta, ja heidän perheestään. Perheen isoäiti, mumma, kuolee muttei lähde eteenpäin vaan jää pyörimään ja hyörimään ympäriinsä kevyeksi muuttuneena. Fanny siirtelee mumman talossa tavaroita, eikä näe mummaa. Stella puolestaan päästää taloonsa karhun. Ehkä saman karhun, jota hän on odottanut miehekseen nuoresta saakka. Karhun mukana taloon astuu kuitenkin tragedia. Kirjan juonta on vaikea selittää, koska teksti liikkuu niin voimakkaiden metaforien ja myyttien alla. En tiedä, onko juoni lopultakaan niin tärkeää ...

Olen ollut pari päivää ihanan lumouksen vallassa. Sen on aiheuttanut Maria Turtschaninoffin Arra , joka oli viime vuonna Finlandia Junior -ehdokkaana. Kirja ilmestyi viime vuonna ruotsiksi, mutta nyt se on myös suomennettu. Arra on upea kehityskertomus, joka sadun ja fantasian keinoin kertoo päähenkilön, Arra-tytön kasvamisesta. Arra syntyy ja kasvaa hylättynä, mykkänä ja yksinäisenä lapsena, joka janoaa rakkautta tai edes kosketusta. Kaikki uskovat, että Arra on viallinen ja väärä, myös tyttö itse. Hän joutuu kokemaan monenlaista julmuutta, mutta löytää onnekseen keinon ilmaista itseään ja kanavoida kokemaansa. Kirja on monella tapaa todella koskettava. Tarina noudattaa perinteisten satujen kaavaa, joka tuo siihen tietynlaista turvallisuutta, mutta kirjailija on myös hyödyntänyt vanhojen satujen armottomuutta. Näitä julmiakin tapahtumia tasapainottamassa on todellista lämpöä, luonnon myyttistä voimaa – ja täydellistä onnea tietysti. Kaikki on kuorrutettu vielä voimakkailla k...