Maria Turtschaninoffin edellinen kirja, Arra, räjäytti tiensä suosikkikirjojeni joukkoon hetkessä. Olin kirjasta aivan lumoutunut. Vaikka sen lukemisesta on jo aikaa, muistelen sitä välillä edelleen ja olen miettinyt pitäisikö se lukea uudestaan. Samalla olen vähän odotellut tätä uutta kirjaa, joka on ollut ruotsiksi saatavilla jo jonkin aikaa. Underfors on nyt kääntynyt, ja se on julkaistu nimellä Helsingin alla.
Helsingin alla kertoo seikkailusta, johon kaksi aivan tavalliselta vaikuttavaa koululaista, Alva ja Joel, joutuvat. Heille paljastuu, että Helsingin alla on toinen kaupunki, Alistadi, jota asuttavat kansantarinoista tutut hahmot: peikot, keijut, vuorenhaltijat ja noidat. Lapsena adoptoitu Alva on kadottanut lapsuusmuistonsa, mutta jostain ilmestyvä salaperäinen muukalainen kutsuu tyttöä Alistadin prinsessaksi. Ja kaiken lisäksi Alvalla pitäisi olla taito, jolla maan alla olevan salaperäisen aarteen voisi saada haltunsa.
Kirjassa nousevat esille perheen teemat, joita tutkitaan esimerkiksi adoption kautta. Kohti aikuisuutta siirtyvä Alva huomaa kaipaavansa tietoja menneisyydestä. Biologisten sukulaisten löytäminen kasvaa yhtäkkiä kaikkein tärkeimmäksi asiaksi. Alva haluaa, että olisi joku ihminen, joka olisi tiennyt ja tuntenut hänet aivan alusta asti. Vaikka tytön lapsuusmuistot lopulta palaavat, ne eivät tuo lapsuutta takaisin.
Oli mukava lukea kirjan peikoista ja vuorenhaltioista, sillä niiden olemukset olivat kovin kotimaisia. Nuoret myös reissaavat ympäri maata muun muassa Vetehisen ratsun kyydissä ja kohtaavat uhkaavan Louhiliskon. Pidin näistä kohdista todella paljon, mutta siltikään kirja ei päässyt suosikkieni joukkoon. Siinä oli paljon hyvää, mutta perusjuonessa oli minusta vähän puutteita.
Minua harmittikin Helsingin alla -kirjassa, että sen juonikuvio oli kirjoitettu liian paljastavasti. Se nimittäin aukesi minulle jo aivan liian aikaisin. Sen jälkeen minua ärsytti, kun päähenkilöt eivät tajunneet samaa asiaa millään. Myös lopullinen käänne oli arvattavissa, mutta sitä ei kuitenkaan pohjustettu juuri ollenkaan. Nämä kaksi asiaa laskivat muuten hienon kirjan pisteitä minun silmissäni aika paljon. Ja kyllähän tätä pakostakin tulee verrattua ihanaan Arraan.
Jälleen on kehuttava kirjan kääntäjää Marja Kyröä, joka vakuutti jo Arrassa. Helsingin alla ei ole yhtä runollinen, mutta siinäkin on kääntäjä joutunut käyttämään luovuutta. Uusia tai jostain unohduksesta kaivettuja sanoja riitti tässäkin kirjassa. Ne saivat minut aina ilahtumaan – kuten koko sujuva tekstikin. Olin ennakkoon myös mietinyt sitä, miten Underfors kääntyisi suomeksi, ja Alistadi oli iloinen yllätys.
Suosittelen kirjaa kaikesta huolimatta satufantasian ystäville, jotka osaavat nauttia kauniista kielestä. Ja olisi kiva myös kuulla, aukesiko juoni teillekin liian pian. Ja luuletteko, että nuoret lukijat ratkaisevat asian yhtä pikaisesti?
Lukunäyte sivulta 111:
Se johtui silmistä. Pimeys painoi, puristi niin, että se tuntui luomissa. Alva ei ollut koskaan kokenut samanlaista pimeyttä, yhtä tiheää ja säälimätöntä. Hän kohotti kädet eteensä kuin torjuakseen sen, haukkoi henkeä, mutta paino ei kadonnut, se kasvoi, se lisääntyi, Alva ei saanut ilmaa, hän avasi suunsa ja pimeys virtasi häneen – ja yhtäkkiä hän näki. Paine oli poissa. Alva laski kätensä ja katsoi käytävää, katsoi Nideä. Kaikki ympärillä erottui veitsenterävänä harmaan eri sävyissä, muuten täysin värittömänä.
Samalla tavalla hän oli nähnyt joskus lapsena. Hän oli palannut kotiin.
Helsingin alla Tammen sivuilla ja Adlibriksessä.
Turtschaninoff, Maria: Helsingin alla (Underfors, 2010/Söderströms). 493 sivua. Suomennos: Marja Kyrö, kansi: Ea Söderberg. Tammi, 2012. ISBN: 9789513166434
Helsingin alla kertoo seikkailusta, johon kaksi aivan tavalliselta vaikuttavaa koululaista, Alva ja Joel, joutuvat. Heille paljastuu, että Helsingin alla on toinen kaupunki, Alistadi, jota asuttavat kansantarinoista tutut hahmot: peikot, keijut, vuorenhaltijat ja noidat. Lapsena adoptoitu Alva on kadottanut lapsuusmuistonsa, mutta jostain ilmestyvä salaperäinen muukalainen kutsuu tyttöä Alistadin prinsessaksi. Ja kaiken lisäksi Alvalla pitäisi olla taito, jolla maan alla olevan salaperäisen aarteen voisi saada haltunsa.
Kirjassa nousevat esille perheen teemat, joita tutkitaan esimerkiksi adoption kautta. Kohti aikuisuutta siirtyvä Alva huomaa kaipaavansa tietoja menneisyydestä. Biologisten sukulaisten löytäminen kasvaa yhtäkkiä kaikkein tärkeimmäksi asiaksi. Alva haluaa, että olisi joku ihminen, joka olisi tiennyt ja tuntenut hänet aivan alusta asti. Vaikka tytön lapsuusmuistot lopulta palaavat, ne eivät tuo lapsuutta takaisin.
Oli mukava lukea kirjan peikoista ja vuorenhaltioista, sillä niiden olemukset olivat kovin kotimaisia. Nuoret myös reissaavat ympäri maata muun muassa Vetehisen ratsun kyydissä ja kohtaavat uhkaavan Louhiliskon. Pidin näistä kohdista todella paljon, mutta siltikään kirja ei päässyt suosikkieni joukkoon. Siinä oli paljon hyvää, mutta perusjuonessa oli minusta vähän puutteita.
Minua harmittikin Helsingin alla -kirjassa, että sen juonikuvio oli kirjoitettu liian paljastavasti. Se nimittäin aukesi minulle jo aivan liian aikaisin. Sen jälkeen minua ärsytti, kun päähenkilöt eivät tajunneet samaa asiaa millään. Myös lopullinen käänne oli arvattavissa, mutta sitä ei kuitenkaan pohjustettu juuri ollenkaan. Nämä kaksi asiaa laskivat muuten hienon kirjan pisteitä minun silmissäni aika paljon. Ja kyllähän tätä pakostakin tulee verrattua ihanaan Arraan.
Jälleen on kehuttava kirjan kääntäjää Marja Kyröä, joka vakuutti jo Arrassa. Helsingin alla ei ole yhtä runollinen, mutta siinäkin on kääntäjä joutunut käyttämään luovuutta. Uusia tai jostain unohduksesta kaivettuja sanoja riitti tässäkin kirjassa. Ne saivat minut aina ilahtumaan – kuten koko sujuva tekstikin. Olin ennakkoon myös mietinyt sitä, miten Underfors kääntyisi suomeksi, ja Alistadi oli iloinen yllätys.
Suosittelen kirjaa kaikesta huolimatta satufantasian ystäville, jotka osaavat nauttia kauniista kielestä. Ja olisi kiva myös kuulla, aukesiko juoni teillekin liian pian. Ja luuletteko, että nuoret lukijat ratkaisevat asian yhtä pikaisesti?
Lukunäyte sivulta 111:
Se johtui silmistä. Pimeys painoi, puristi niin, että se tuntui luomissa. Alva ei ollut koskaan kokenut samanlaista pimeyttä, yhtä tiheää ja säälimätöntä. Hän kohotti kädet eteensä kuin torjuakseen sen, haukkoi henkeä, mutta paino ei kadonnut, se kasvoi, se lisääntyi, Alva ei saanut ilmaa, hän avasi suunsa ja pimeys virtasi häneen – ja yhtäkkiä hän näki. Paine oli poissa. Alva laski kätensä ja katsoi käytävää, katsoi Nideä. Kaikki ympärillä erottui veitsenterävänä harmaan eri sävyissä, muuten täysin värittömänä.
Samalla tavalla hän oli nähnyt joskus lapsena. Hän oli palannut kotiin.
Helsingin alla Tammen sivuilla ja Adlibriksessä.
Turtschaninoff, Maria: Helsingin alla (Underfors, 2010/Söderströms). 493 sivua. Suomennos: Marja Kyrö, kansi: Ea Söderberg. Tammi, 2012. ISBN: 9789513166434
Tämä nin kuin aiempi teos Arra ovat lukulistalla. Viimeksi mainittu oli edellisellä kirjastokäynnillä hyllyssä, mutta vanhempia lainoja oli kertynyt jo kasaksi asti ja piti tehdä päätös jättää se paikalleen. Helsingin alla kiinnostaa, Kodittomien kaupungissakin olleen kiehtovan erilainen Helsinki ideansa takia. Kuvailusi alku tuo mieleen Gaimanin Neverwheren, jonka katsoin vähän aikaa sitten tv-sarhana.
VastaaPoistaNafisan, kiva kuulla! Mutta harmi, ettei Arra tarttunut vielä tällä kirjastokerralla mukaasi. Se on n i i n ihana. :)
PoistaMinä en ollut kuullut aiemmin koko kirjailijasta, mutta laitan nyt ehdottomasti ainakin Arran listalle. Toisinaan sitä kaipaa satufantasiaa ja tämä vaikuttaa juuri sellaiselta (etenkin Arra, josta kertovan juttusi myös luin) josta voisi nauttia. Kiitos. :)
VastaaPoistaLinnea, haa, mahtavaa! Saan käännytettyä väkeä Arran puoleen, vaikka sen lukemisesta on jo aikaa. :)
PoistaTämä odottelee hyllyssä lukuvuoroaan. Nappasin kirjastosta mukaan ihan vain Arran takia, tykkäsin siitä kovasti :)
VastaaPoistaJane, kiva kun kommentoit, niin löysin blogisi. :) Odottelen sun arviota kirjasta!
PoistaTuo Arra on lukulistoilla, tästä en ollut vielä kuullutkaan...
VastaaPoistaBooksy, no nyt kuulit! ;)
PoistaTämä taitaa löytyä tbr100-listaltani, mutta lisään sinne Arrankin.
VastaaPoistaTintti, kyllä Arra pitää olla listalla ehdottomasti! (Ainakin jos multa kysytään) :D
PoistaTaas uusi ja mielenkiintoisen oloinen lukuvinkki, kiitos! Tuo ruotsinkielinen kirjan nimi on kyllä vinkeä :)
VastaaPoistaVillasukka, minustakin se on tosi mahtava. Kun luin kirjan ilmestymisestä ruotsiksi, en tajunnut ensin kyllä sitä nimeä ollenkaan. Se aukeni vasta, kun luin kirjan esittelytekstin. Hyvä keksintö, ja Alistadi on hyvä suomennos sille. :)
PoistaMinulla pinossa - palaan toivottavasi pikimmiten. Yksi kirja on kesken ennen tätä, senkin huomasin sinun lukeneen...
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, hih! Nyt alkoi mietityttää, mikä se toinen kirja on. :D
PoistaMinäkin pidin Arrasta tosi paljon. Varmaan pitää tämäkin lukea jossain vaiheessa.
VastaaPoistaLankakeiju, hauska kuulla, että Arralla on paljon faneja. Suosittelen kyllä tätäkin kirjaa. :)
PoistaKansi vaikuttaa todella mielenkiintoiselta, mutta itse tarina ei kyllä kuulostanut ihan minun jutultani! Mutta katsotaan. Hauska lukea aina tällaisista itselle täysin vieraista kirjoista arvioita :)
VastaaPoistaKatri, se on minustakin kirjablogien mahtava puoli. Ja varsinkin, jos joskus voi suositella kehuttuja kirjoja kaverille, vaikka ne eivät itseä kiinnostaisikaan. :)
PoistaOi, sait kiinnostuksen tarttumaan...kuulostaa todella mielenkiintoiselta ja ihanan omaperäiseltä. TBR!
VastaaPoistaElmä Ilona, toivottavasti pääset pian tämä kimppuun! :)
PoistaLopulta! Taisi olla onneni, että luin tämän ensin, sillä minut tämä veti mukanaan. Pitkästä aikaa tunsin olevani Potter-huumassa. Seikkailu imaisi minut ihan mukaansa, vaikkakin osan juonenkäänteistä pystyin arvailemaan. Kirja on kuitenkin sen verran vetävästi kirjoitettu, ettei se haitannut ensinkään. Pidin kovasti Alistadista, mielestäni se olisi sopinut myös kirjan nimeksi! Toisaalta ehkä se olisi rajannut liikaa lukijakuntaa...
VastaaPoistaPidin myös suomalaisen mytologian ja kansanperinteen hyödyntämisestä ja siitä, miten raikkaasti kaikki oli tuotu tähän hetkeen ja Helsingin vilskeen lomaan. Taitava kirjoittaja! Nyt vain etsimään Arraa käsiini!
ps. Se toinen kirja oli Hytti nro 6 ;)
Valkoinen kirahvi, mukavaa, että pidit tästä. Odotan mitä tykkäät Arrasta, sillä iih! :)
PoistaJa arvasin, että se oli tyo Hytti, kun luin arviosi siitä. :)
Rakastin tätä kirjaa, ja lemppari hahmoni oli Nide (voitte vaan kuvitella kuinka paljon ärsytti kun miekkonen kuoli), mutta suosittelen todellakin kaikille fantasian ystäville! :)
VastaaPoistaAnonyymi, kirjaa voi todellakin suositella! Ja Arraa myös! :D
PoistaMinäkin luin tämän kirjan ja se oli ihan hyvä mutta en ole vielä lukenut arraa
VastaaPoista