Kirjamielellä

Lukupiiri valitsi kesäkuun kirjaksi jotain kevyttä mutta kuitenkin merkityksellistä. Valinta kohdistui L. M. Montgomeryn aikuisten kirjaan Sininen linna . Kannatin valintaa vahvasti, sillä olin ostanut kirjan jo aikaa sitten hyllyyni kirpputorilta. Minulla on tuollainen kaunis sininen kansi, mutta tästä on paljon muitakin painoksia. Sininen linna kertoo tiukassa kurissa kasvaneesta Valencystä, jota suvun pikkumainen ja tekopyhä asenne ahdistaa. Vanhaksipiiaksi päätynyt Valency saa 29-vuotiaana kuulla, että on kuolemassa vuoden sisällä. Siitä lähtien nainen päättää tehdä asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi, ja vähät välittää sukulaisten kauhistuksesta ja painostuksesta. Kirja on ihastuttavan asenteellinen ja samalla kuitenkin asenteita purkava. Minun piti ihan tarkistaa, koska kirja on julkaistu (1926!), koska siinä oli sen verran rohkeita ajatuksia. Se asettaa vastakkain hyveellisen elämän ja naisen säädyttömän itsenäisyyden. Vaikka kirja päättyykin sovinnaisen onnellisesti,...

Haastekirjan parissa harhailun jälkeen tuli kiire takaisin omille maille. Onneksi löysin turvallisen paluukirjan, eli Steph Swainstoin Uusi maailma -kirjan, joka on Nelimaa -trilogian päättävä osa. Edellinen, Aika on lahjoista suurin , oli minusta aivan mahtava, joten odotukset olivat suuret myös tältä uusimmalta kirjalta. Uusi maailma palaa takaisin Nelimaan maankamaralle meriseikkailun jälkeen. Kuolemattomien Arkkitehti on keksinyt keinon, jolla turilaat saadaan vihdoin tapettua. Asiat menevät kuitenkin kammottavasti pieleen ja Nelimaa on tuhon partaalla. Vihollinen näyttää uhkaavammalta kuin koskaan ennen ja itse Keisarin on puututtava asioihin. Tätä kirjaa lukiessa tuli aika hämmentynyt olo. Tarina tuntui hajoilevan ja rakoilevan joka suuntaan. Välillä lenneltiin ja ihailtiin maisemia, sitten etsittiin karannutta tyttöä, piipahdettiin Siirroksessa, oli lehdistötilaisuus, moniäänisyyttäkin vähän ja sitten sodittiin. Edellinen kirja oli niin ehjä kokonaisuus, että Uusi maailma sa...

Ensiksi on todettava, että kaikkea sitä tuleekin oman päänsä menoksi keksittyä! Kehittäessäni Ota riski ja rakastu kirjaan -haastetta tiedostin kyllä sen riskin, joka muiden suosittelemissa kirjoissa piilee. Mutta toisaalta ihmiselle tekee ihan hyvää välillä lukea jotain muutakin kuin sitä omaa suosikkiosastoa. Jari Tervon sain haasteena takaisin Jorilta , jolle määräsin Ursula K. Le Guinin Hain-sarjaa . Tämä kyseinen Minun sukuni tarina löytyi minulta omasta kirjahyllystä, sillä se tuli silloin aikoinaan kirjakerhosta, kun olin unohtanut peruuttaa kuukaudenkirjan. Jostain syystä olin säilyttänyt kirjaa, vaikkei se koskaan minua kiinnostanutkaan. No, nytpä se sitten pääsi käyttöön. Minun sukuni tarina kertoo jaritervomaisesta mieskirjailijasta, jolle alkoholi maistuu, ja muutenkin on vähän ankeaa. Tyyppi on aikamoinen reppana, joka ei oikein saa otetta elämästään. Viime kirjastakin on jo aikaa ja kustantaja hätyyttelee. Onneksi mies saa toimeksiannon vankilassa istuvan tappajan ta...

Tai niin ainakin toivon. Juuri aloittaessani tätä tekstiä ukkonen jyrähti oikein kunnolla, joten kai se kesä sieltä on tulossa. Minulla ei varsinaisesti ole kesäfiilistä, sillä tämä alkukesä on mennyt vielä opintojen merkeissä ja ensi viikolla menen joksikin ajaksi töihin. Mutta sen jälkeen alkaa sitten kesäloma. Panostan siis loppukesään lomaillen. Tämä opintovapaa on ollut toimelias: gradu on edistynyt hyvin, vaikkei vielä valmis olekaan, ja sekä sivu- että pääaineopinnotkin ovat nytkähtäneet eteenpäin. Minulla piti olla tentti vielä ensi maanantaina, mutta olin kätevästi unohtanut ilmoittautua sinne. Päätin ottaa nämä opintovapaan viimeiset päivät levon kannalta ja lukea. Vapaa-ajanlukeminen kun on jäänyt tenttikirjojen varjoon viime aikoina. Sen kunniaksi julkaisen nyt kesäkirjalistani, joka tosin on ollut valmiina jo jonkin aikaa. Olen lisäillyt sinne kirjoja pikkuhiljaa. Teeman väri näyttäisi olevan tänä vuonna vihreä – suosikkivärini. Leena Krohn: Unelmakuolema Pääsi m...

Tänään on ollut Luonnonkukkien päivä , jonka kunniaksi olisi järjestetty kaikenlaisia luonto- ja kasvikierroksia ympäri Suomea. Tutkailin vaihtoehtoja muutama päivä sitten, ja tarjolla olisikin ollut monenlaisia opastettuja tapahtumia. Sää on kuitenkin olennainen osa tällaisia retkiä, joten jätin asian hautumaan. Ja niinhän se rankkasade sieltä tulikin helleviikon päätteeksi. Luonnonkukkien päivää voi onneksi viettää myös kotisohvalla kirjallisuuden avulla. Hauskan vierailun kasvien maailmaan ja niiden opettamisen historiaan tarjoaa vaikka tämä herttainen Luonnonkasvit -kirja. Siihen on siirretty Edgar Hahnewallin maalaamat 1950-luvun kasvitaulut. Tämä erilainen kasvikirja on viehättävä ja nostalginen taidekirja, jonka avulla kyllä kasvien tunnistuskin onnistuu, sillä maalaukset ovat uskomattoman tarkkoja ja yksityiskohtaisia. Parhaimmillaan kirja on kuitenkin näin sohvalukemisena, sillä piirrosten ja nimien lisäksi tauluissa ei ole muuta kuvausta kasveista. Luonnonkasvit -kirj...

Tänään julkaistiin vihdoin kymmenen vuoden käännösurakka, kun James Joycen Ulysseksen uusi suomennos ilmestyi. Pääsin mukaan julkistamistilaisuuteen Irlannin suurlähetystöön, jossa tilaisuuden avasi Irlannin suurlähettiläs, H.E. Mr Dermot Brangan (vas.). Sen jälkeen Leevi Lehto (oik.) kertoi mietteitään Joycesta ja tämän teoksen kääntämisestä. Minua kiinnosti erityisesti se kääntämisen teoria, jolla Lehto on teosta lähestynyt. Hän kertoi ottaneensa tavoitteekseen sen, että Ulysses olisi suomalaisille yhtä vaikea kuin se on englantia puhuvillekin. Käännöksessä ei ole siis selitetty tai oikaistu mitään vaan se on tarkoituksella pidetty yhtä etäällä kuin alkuteoskin. Joissakin kohdissa kääntäjä on kuitenkin joutunut tekemään toisin kuin oli ajatellut, sillä teoksen jokainen luku on oma kokonaisuutensa, ja se mikä toimii toisessa luvussa, ei toimikaan enää toisessa. Lehto paljasti pallotelleensa yhtä lukua vielä huhtikuussa, kun ei saanut sitä mieleisekseen. Perinpohjaisesta työs...

Vihdoin tuli luettua tämäkin paljon kehuttu sarjan aloitus! Angie Sagen Septimus Heap edustaa taattua brittiläistä fantasiaperinnettä, josta on jo ehditty suomentaa kuusi osaa. Kirjailijalla on työn alla seitsemäs, joten sarja ei ihan heti lopu kesken. Magiaa esittelee lukijalleen hauskan maailman, jossa on velhoja, taikaa, kadonnut prinsessa, pahiksia, hassuja otuksia ja huumoria. Sarjan nimihenkilö, Septimus Heap on seitsemännen pojan seitsemäs poika, eli lupaava velho. Hänet vaihdettiin toiseen vauvaan heti syntymänsä jälkeen, koska kuningattarellinen prinsessa piti saada turvaan. Sarjan ensimmäinen osa kertoo siitä, miten Septimus pääsee takaisin perheensä luo. Septimus Heapin maailma on laaja ja tarkasti suunniteltu. Uusia, nautittavia yksityiskohtia riittää Magiaa- kirjan loppuun saakka, vaikka lähellekään tarinan sydäntä ei taidettu vielä päästä. Ihan varauksettomasti en tähän ihastunut, mutta melko paljon kuitenkin. Suomennoksessa oli joitakin kummallisuuksia, jotka vähän t...

Pitkästä aikaa tuleekin nyt arvioitua blogiin keittokirja. Ja millainen keittokirja! En ole varmaan koskaan ennen lukenut keittokirjaa niin, että on pitänyt käyttää kirjanmerkkiä muistuttamaan oikeasta paikasta. Sally Butcherin Vegestan – Kasvisruokaa Lähi-idästä oli kuitenkin myös nautittavaa luettavaa. Vegestanin kirjoittaja Sally Butcer on naimisissa iranilaisen miehen kanssa, ja he pyörittävät Lontoossa Persepolis-nimistä etnistä ruokakauppaa. Vegestan on Butcherin toinen kirja. Olin alunperin siinä luulossa, että kyseessä olisi vegaanikirja, johtuen ehkä siitä, että Moreeni julkaisee niitä niin paljon. Vegestanin ohjeissa on kuitenkin käytetty munia ja maitotuotteita, mikä oli minulle mieluinen yllätys, sillä rakastan juustoja. Eräs juustoa sisältävä ruoka nousikin heti suosikkiruokieni joukkoon. Lähi-itä on Vegestan -kirjassa määritelty melko epämääräisesti, mutta siitä huolimatta kirja vaikuttaa ehjältä kokonaisuudelta. Ryppyotsaisuus ja tiukka rajojen määrittely ei sovi...

Tämä haaste sai alkunsa siitä, kun yritin innostaa kirjabloggariystävää lukemaan erään kirjan. Ajattelin, että jos tekisin haasteesta julkisen, hän ei enää kehtaisi viivytellä suosittelemani kirjan lukemista. Siispä sääntöjä laatimaan! Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste  Lukeeko joku kirjabloggari vääriä kirjoja? Nyt voit vaikuttaa siihen, mitä muut lukevat Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteen avulla. Tässä haasteessa voit määrätä kirjabloggarille luettavaksi kirjan, jota hän ei ole vielä ymmärtänyt lukea tai joka on kaukana hänen omista lukutottumuksistaan. Ottamalla riskin ja astumalla tuntemattomalle alueelle haastettu bloggari voi löytää uuden kirjallisen rakkauden – tai paremman syyn pysytellä omalla alueellaan. Samalla saat itsekin lukea jotain sellaista, johon et ehkä olisi muuten uskaltanut tarttua. Ota riski! Säännöt: Mitä teet, jos sinut haastetaan Ota riski ja rakastu kirjaan -haasteeseen? 1. Joudut lukemaan haastajasi sinulle määräämän kirjan. Jos olet j...