L. M. Montgomery: Sininen linna

Lukupiiri valitsi kesäkuun kirjaksi jotain kevyttä mutta kuitenkin merkityksellistä. Valinta kohdistui L. M. Montgomeryn aikuisten kirjaan Sininen linna. Kannatin valintaa vahvasti, sillä olin ostanut kirjan jo aikaa sitten hyllyyni kirpputorilta. Minulla on tuollainen kaunis sininen kansi, mutta tästä on paljon muitakin painoksia.

Sininen linna kertoo tiukassa kurissa kasvaneesta Valencystä, jota suvun pikkumainen ja tekopyhä asenne ahdistaa. Vanhaksipiiaksi päätynyt Valency saa 29-vuotiaana kuulla, että on kuolemassa vuoden sisällä. Siitä lähtien nainen päättää tehdä asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi, ja vähät välittää sukulaisten kauhistuksesta ja painostuksesta.

Kirja on ihastuttavan asenteellinen ja samalla kuitenkin asenteita purkava. Minun piti ihan tarkistaa, koska kirja on julkaistu (1926!), koska siinä oli sen verran rohkeita ajatuksia. Se asettaa vastakkain hyveellisen elämän ja naisen säädyttömän itsenäisyyden. Vaikka kirja päättyykin sovinnaisen onnellisesti, on siinä enemmän asennetta kuin monessa nykypäivän viihdetuotannossa.

Sinisen linnan suurin viisaus piilee siinä, että se laittaa lukijansa pohtimaan onnellisuutta. Kun kirjan päähenkilö kuulee elävänsä korkeintaan vuoden, päättää hän alkaa elää muiden pahastumisesta piittaamatta. Näköjään jotkin asiat eivät muutu vuosien kuluessa. Edelleen ihmiset jämähtävät helposti epäonneensa, eivät uskalla tarttua onneen. Toisaalta on myös kovin helppo paheksua niitä, jotka onnensa perään lähtevät tai rikkovat muuten normia.

Montgomery on kyllä ollut harvinaisen viisas ihminen. Mitä useampia hänen kirjojaan luen, sitä enemmän häntä kunnioitan. Viisaiden ajatusten lisäksi Sinisessä linnassa on kutkuttavia henkilökuvauksia, ironiaa ja viihdyttävää romantiikkaa. Toki loppu on vähän turhankin onnellinen, mutta samalla se yllyttää nuoria neitejä käyttäytymään vähän säädyttömämmin. Loistava kesäkirja niin monella tavalla!

Lisää arvioita Sinisestä linnasta löytyy muun muassa K-blogista, Vinttikamarista, Luetut, lukemattomat -blogista, Saran kirjoista ja vaikka kuinka monesta muusta kirjablogista.

Lukunäyte sivulta 51:
Valency ei nukkunut sinä yönä. Hän makasi hereillä pitkät tunnit ajatellen ja yhä ajatellen. Hän teki huomion, joka hämmästytti häntä: hän, joka oli elämänsä pelännyt melkein kaikkea, ei pelännyt kuolemaa. Se ei tuntunut hänestä ollenkaan kauhistuttavalta. Eikä hänen nyt tarvinnut pelätä mitään muutakaan. Miksi hän oli pelännyt kaikkea?

Sininen linna Kirjaseurannassa.

Montgomery Lucy Maud: Sininen linna (The Blue Castle, 1926). 280 sivua. Suomennos: A. J. Salonen. Uusikirjakerho Oy, Karisto, 1973.