Ensiksi on todettava, että kaikkea sitä tuleekin oman päänsä menoksi keksittyä! Kehittäessäni Ota riski ja rakastu kirjaan -haastetta tiedostin kyllä sen riskin, joka muiden suosittelemissa kirjoissa piilee. Mutta toisaalta ihmiselle tekee ihan hyvää välillä lukea jotain muutakin kuin sitä omaa suosikkiosastoa.Jari Tervon sain haasteena takaisin Jorilta, jolle määräsin Ursula K. Le Guinin Hain-sarjaa. Tämä kyseinen Minun sukuni tarina löytyi minulta omasta kirjahyllystä, sillä se tuli silloin aikoinaan kirjakerhosta, kun olin unohtanut peruuttaa kuukaudenkirjan. Jostain syystä olin säilyttänyt kirjaa, vaikkei se koskaan minua kiinnostanutkaan. No, nytpä se sitten pääsi käyttöön.
Minun sukuni tarina kertoo jaritervomaisesta mieskirjailijasta, jolle alkoholi maistuu, ja muutenkin on vähän ankeaa. Tyyppi on aikamoinen reppana, joka ei oikein saa otetta elämästään. Viime kirjastakin on jo aikaa ja kustantaja hätyyttelee. Onneksi mies saa toimeksiannon vankilassa istuvan tappajan tarinan kirjoittamiseen. Siitä alkaa aikamoinen sotku, joka sysää päähenkilön sotkemaan koko elämänsä.
Kirja alkaa niin ankeasti, että jos kyseessä ei olisi ollut haastekirja, olisin varmasti lopettanut lukemisen heti alkuunsa. Ryyppyreissut ja ankeudessa rypeminen eivät oikein innostaneet. Minun sukuni tarina rakentuu kuitenkin useista äänistä ja erilaisista tyyleistä, joten kirjan edetessä hiukan helpotti. Jotkin pätkät olivat itse asiassa aika kiinnostaviakin. Tekstin tasolla en kuitenkaan nauttinut kirjasta.
Ihan onnetonta ei Minun sukuni tarinan lukeminen kuitenkaan ollut, sillä jossain vaiheessa huomasin, että tarinan juoni alkoi vetää. Kirjan rakenne olikin aika toimiva, sillä minua kiinnosti selvittää, mitä kaikkea jutun takana piili. Loppu oli minulle kuitenkin pettymys, kun kaikki mahdolliset avoimet päät solmittiin tiukasti yhteen. Sellaiset ratkaisut tuntuvat aika lapsellisilta, sillä eihän kaikilla ihmisillä ja tapahtumilla voi olla osaa siinä samassa suuressa suunnitelmassa. Plussaa kuitenkin parista viimeisestä lauseesta.
Eli lyhyesti: Otin riskin. Rakastuinko? En. Kannattiko? Kyllä, sillä nytpä tiedän taas jotain yhden suomalaisen kirjailijan tyylistä. Ilman haastetta en olisi päässyt loppuun. Muuta? Siis mitä, onko tämä ollut Finlandia-ehdokkaana?
Lukunäyte sivulta 5-6:
Pojat kiistelivät siitä, kenen olo oli armottomin. Yksimielisyyteen ei päästy, siitä päästiin, kuka kysyy kysymykset. Pärjäsimme kohtalaisesti, vihjekysymyksistä olisimme saanet vielä enemmän pisteitä, mutta Goethen arvonimessä oli hämäävä painovirhe. Osasin lopettaa kolmanteen, kehotin poikia jatkamaan. Varhainen poistumiseni aiheutti epäilyjä, että olen tullut uskoon. Torjuin ne, myös viime hetken vippipyynnöt. Pihalla tajusin, etten ollut sanonut Hannikalle, että tilaa taksin. Kävelin kotiin ja itseni vapauttavaan hikeen.
Minun sukuni tarina WSOY:n sivuilla ja Kirjaseurannassa.
Tervo, Jari: Minun sukuni tarina. 371 sivua. Kansi: Martti Ruokonen. WSOY, 1999. ISBN: 9510236756.
Se kaikkien lankojen solmiminen lopussa on Tervolle tyypillistä, ja minä nimenomaan tykkään siitä. Mistään ei kerrota turhaan, vaan kaikki liittyy isoon kuvaan. Tuo kirjan kansi on kyllä aika kamala.
VastaaPoistaAaa..., sittenhän sitä varmaan oikein odottaa, miten kaikki oikein sopii yhteen! En tiennyt, enkä osannut sitä odottaa, joten olin ihmeissäni siitä ratkaisusta. :D
PoistaKirjan kansi näyttää siltä, kuin olisi kaikki 90-luvun kliseet lätkäisty samaan kanteen.
Minä taas kovasti tykkäsin kirjasta ja Jorin tapaan lankojen yhdistymisestä lopussa. Minun sukuni tarina on itse asiassa aika valoisaa Tervoa (juu, osa Tervon kirjoista on aika karua tekstiä ;)).
VastaaPoistaPihi nainen, se ankeus harmitti lähinnä siinä alussa. Siksi olin tyytyväinen, että luin kirjan loppuun, koska sillä oli niitä muitakin tyylejä. :) Jotkut niistä olivat jopa ihan hyviä pätkiä. ;)
PoistaEn tiedä mikä siinä Tervossa on, kun jotenkin en ole päässyt sisään hänen tyyliinsä, en kyllä ole yrittänytkään kuin muutaman kerran. Kuitenkin hän vaikuttaa hyvältä kirjoittajalta, kun joitain pienempiä juttuja olen lukenut.
VastaaPoistaKirjanainen, ehkä sinuakin häirtsee tuo vähän töksähtelevä tyyli? En tosin tiedä millaisia ne muut kirjat ovat, mutta tuosta lukunäytteestä näkee sellaisen kohdan, joka on liian katkonaista minun makuuni. :D
PoistaNämä ovat hyviä kokeiluja. Vaikkei pitäisikään kirjailijan tyylistä, ei tarvitse pohtia, mistä voisi jäädä paitsi :)
VastaaPoistaJokke, ehdottomasti! Kirjoja ei mielestäni voi lukea "turhaan". Kaikista oppii jotain - ainakin sitten välttelmään kirjailijan muita teoksia jos ei muuta. ;) Ei vaiskaan, olen tyytväinen, että tämä oli haastekirja, niin tuli luettua loppuun. :)
PoistaMitkä ne pari viimeiset lausetta oli?
VastaaPoistaEi se oikeastaan ollut niissä lauseissa sinällään, vaan siinä miten ne samalla sulkivat ja jättivät lopun auki. :D
Poista