Kirjamielellä

Terry Pratchettin Kiekkomaailma -kirjoissa on ihan omanlaisensa tunnelma. Jo kirjaan tarttuessaan tietää suurin piirtein, mitä tuleman pitää. Kirjoissa on silti eroja. Hirmurykmentti oli siitä jännä kirja, että se oli pinnaltaan hauska, paljon hauskempi kuin viimeksi lukemani Yövartiosto , mutta silti pinnan alla sen juoni ei ollut minusta kovinkaan ihmeellinen. Hirmurykmentti kertoo Pollysta, joka värväytyy piskuisen maansa armeijaan löytääkseen sodassa kadonneen veljensä. Koska naisen liittyminen armeijaan on mahdotonta, Polly pukeutuu pojaksi, vaikka sekin on paikallisen jumalan mielestä Iljetys. Muutkin alokkaat ovat varsin persoonallista porukkaa. Mukaan päätyy muun muassa vampyyri ja peikko. Sekalainen joukko alokkaita aloittaa marssinsa kohti sotaa ja kohtaa matkalla monenlaisia vastuksia ja yllätyksiä. Pratchettin huumori ei uppoa kaikkiin. Minua sen sijaan jaksoi naurattaa jokainen kirjan sukkavitsi (sukkakäärö on olennainen osa mieheksi pukeutuneen naisen valepukua) ja mu...

Mitä, jos törmäisit 30 vuotta nuorempaan itseesi? Malttaisitko antaa itsesi löytää oman tiesi siksi ihmiseksi joka nyt olet? Entä yrittäisitkö pysäyttää vallankumouksen, jos tietäisit, että uusi hallinto ei ole vanhaa parempi? Tällaisiinkin asioihin Vartioston Sam Vimes törmää, kun hän joutuu ajallisen sekaannuksen takia 30 vuotta ajassa taaksepäin Terry Pratchettin Kiekkomaailma -sarjan uutuuskirjassa Yövartiosto . Sam Vimes on juuri pidättämässä rikollista, kun he molemmat yhtäkkiä tempautuvatkin ajassa taaksepäin. Rikollinen pääsee vapaaksi ja surmaa John Keel -nimisen sankarin. Vimesin on nyt astuttava Keelin saappaisiin ja laitettava historia tapahtumaan niin kuin se tapahtui hänen nuoruudessaankin. Samalla Vimesin pitää opettaa nuoremmalle itselleen ne asiat, jotka John Keel hänelle opetti, sillä ilman niitä Sam Vimes ei selviä hengissä nykyisyyteen asti. Vaikka Yövartiosto onkin jo 27. Kiekkomaailmasta kertova kirja, ei sitä vaivaa väsymys. Kirja on tuttua, ha...