Kirjamielellä

Tänään juhlistin Kalevalan päivää hyvin kirjallisissa merkeissä. Kävin ensin kuulemassa Bazarin kevään kirjatarjonnasta. Tilaisuudessa puhuivat Victoria Hislop ja Christian Rönnbacka   – molemmat kevään kirjailijoita ja harvinaisen mielenkiintoisia puhujia. Hislopin Saari kiinnostaa minua kovasti, sillä kirjailija on tutustunut hyvin perusteellisesti kreikkalaiseen elämänmenoon kirjaa kirjoittaessaan. Seuraavaksi suuntasin Pohja akka -nimiseen tavernaan, jossa juhlittiin Seija Vilénin uuden kirjan Pohjan akan julkkareita. Tilaisuus oli mukava ja lämminhenkinen, ja siellä saatiin kuulla niinkin eksoottista musiikkia kuin sahan soittoa. Lisäksi Seija luki otteita kirjastaan, jossa nykyaika limittyy Kalevalaan. Otteet olivat kovin talvisia, mutta minulle vakuutettiin, ettei kirja ole kuitenkaan "talvikirja". Mutta kyllä Pohjan akka varmaan pitää lukea varmuuden vuoksi jo tässä lopputalven aikana. Pohjan akan julkkareissa tapasin myös muutamia kirjailijoita, mikä olikin ...

Nyt seuraa niin paljon ylistystä ja lähes kohtuutonta henkilöpalvontaa, että lienee parasta kertoa heti alkuun, että kyseessä on arvostelukappaleena saatu teos, ettei lipsahda vallan mainostamiseksi. Harhakaupunki on Ursula K. Le Guinin kolmas kirja ja samalla Hainilaisen sarjan kolmas osa. Päätin jokin aika sitten lukea kaikki sarjan suomennetut osat järjestyksessä. Vaikka olen pitänyt noista sarjan edellisistäkin osista, vasta tässä kirjassa alkaa Le Guinin nerous todella alkaa loistaa. Kirja on kirjoitettu vuonna 1977, ja seuraavana vuonna kirjailija julkaisikin jo upean Maameren velhon . Kirja jatkaa sarjan teemoja tutkimalla ihmisyyttä ja kuljettamalla Harhakaupungin päähenkilöä inhimillisyyden raunioilla. Tässä kirjassa näyttämönä toimii tulevaisuuden Maa, jonne ilmestyy outosilmäinen muukalainen vailla muistoja tai menneisyyttä. Falkiksi kutsuttu mies lähtee lopulta etsimään itseään ainoasta paikasta, josta voi löytää totuuden tai pelkkiä valheita. Vaikka Harhakaupunki on...

Minulla on aivan erityinen suhde Siiri Enorannan kirjoihin. Olen jopa vähän ylpeä siitä, että olen fanittanut Enorantaa jo vuodesta 2009 asti. Silloin löysin nimittäin Junior Finlandia -ehdokkaiden joukosta hänen ensimmäisen kirjansa, Omenmean vallanhaltijan . Jo siinä oli monia asioita, jotka ennustivat kirjailijalle hyvää uraa. Tämä Enorannan uusin, Gisellen kuolema , ilmestyi viime vuonna. Enoranta on kirjoittanut todella ahkerasti, sillä tähän väliin on mahtunut myös Nukkuu lapsi viallinen . On ollut mielenkiintoista seurata, miten Enorannan kirjoittaminen on muuttunut näissä kirjoissa. Ja varsinkin, kun suunta on ollut koko ajan ylöspäin. Gisellen kuolema kertoo onnettomasta perheestä ja sen onnettomista lapsista, Joelista ja Linneasta. Linnea on lähetetty jo pienenä Ruotsiin harjoittelemaan balettia.  Epäonnistunut liike kuitenkin tuhoaa tytön polven ja samalla koko tanssijanuran. Linnea palaa kotiin rikkinäisenä, eikä sopeudu mihinkään. Vanhemmat eivät saa tytöstä mitä...

Eilen sain pitkään himoitsemani e-kirjojen lukulaitteen. Pitkän pähkäilyn ja ahkeran kyselyn jälkeen päädyin Kindleen . Tärkein kriteeri minulle oli E Ink -näyttö, eli sähköinen paperi, jonka ei pitäisi rasittaa silmiä. Lisäksi laaja englanninkielisten kirjojen valikoima on aika houkutteleva. Suomessa valikoimaa ei ihmeemmin vielä ole. Olen nyt testaillut Kindleäni nyt jonkin verran, ja olen erittäin tyytyväinen. Minun on edelleen vaikea käsittää sitä, että pystyn todellakin lähes yhdellä klikkauksella tilaamaan kirjoja Amazonilta tietokoneella ja kirjat vain putkahtavat lukulaitteeseen – jopa ne kirjat, jotka tilasin, kun lukulaite vielä seilasi UPS:n kuljetuksen kyydissä edestakaisin. Vielä vaikeampi minun on käsittää, miten paljon ilmaista tai lähes ilmaista luettavaa ja varsinkin huttua Amazonin e-kirjavalikoimassa on. Näköjään omakustantaminen on Jenkeissä huippusuosittua. Latasin kokeeksi pari ilmaista fantsiahömppäkirjaa, joten pian varmaan kuulette, onko niistä mihinkään. ...

Eilen olikin varsin hauska ilta, sillä kiireisen työpäivän jälkeen odotti kaksi kirjallista tapahtumaa. Ensin pääsin kukittamaan Katja Ketun , kun luovutimme Sallan kanssa hänelle Blogistanian Finlandia -kunniakirjan Kätilöstä . Sen jälkeen Salla haastatteli kirjailijaa Helsingin Akateemisen kirjakaupan Kohtauspaikassa. Paikalle olikin saapunut paljon kuulijoita, joiden ikäjakauma taisi olla ihan laidasta laitaan. Keskustelua oli ilo seurata, sillä haastattelija oli paneutunut aiheeseensa huolella. Sanoinkin tilaisuuden jälkeen Sallalle, että hänen pitäisi tehdä tästä ammatti itselleen, koska oli hiin hyvä! Katja Kettu oli todella sympaattinen ja mukava. Ajattelin ennakolta, että hän olisi jotenkin räyhäkkäämpi, mutta se olikin väärä luulo. Kuulin myös haastattelun jälkeen jonkun toisenkin kuuntelijan toteavan, että olipas herttainen kirjailija. Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä. Haastattelussa Kettu kertoi muun muassa esikuvistaan, ja mainitsi sellaisiksi Timo K. Mukan ja R...

Ensiksi muistutus huomisesta: Kirjabloggarit luovuttavat Blogistanian Finlandia -palkinnon huomenna torstaina 16.2. Katja Ketulle Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa klo 17. Palkinnon luovuttaminen ja haastattelu tapahtuvat Kohtaamispaikassa . Sinne siis kaikki kynnelle kykenevät onnittelemaan Katja Kettua! Paikalla varmaan vilahtaa myös tuttuja kirjabloggareita.   Kätilö on minulla vielä luvussa, mutta olen kuitenkin lukenut sitä niin pitkälle, että olen muodostanut kirjasta mielikuvan. Joka toki saattaa vielä muuttua, mutta näillä mennään. Kirja on meillä myös lukupiirikirjana, eli erittäin ajankohtainen juttu siis. Sitten sitä hekumointia! Pitkän empimisen ja vatuloinnin (tämän sanan olen oppinut Morrelta ) jälkeen tilasin eilen itselleni Kindlen ! Lisää raporttia tulossa, kunhan saan sen hipelöitäväkseni ja testattavaksi.

Yksi kirjablogien mahtavimmista puolista on se, että löytää kirjoja, joista on blogeissa ihan vastakkaisia mielipiteitä. Se saa minut aina pohtimaan niitä pieniä asioita, jotka erottavat meidät lukijoina. Voin olla jonkun bloggarin kanssa täysin samaa mieltä jostain kirjasta ja seuraavasta sitten taas ihan eri mieltä. Ja niin hassua kuin se onkin, tämä Philippa Gregoryn Valkoinen kuningatar paljastui juuri tuollaiseksi mielipiteenjakajaksi. Valkoinen kuningatar on romanttinen tarina nuoren lesken, Elisabet Woodvillen , noususta Englannin kuninkaan Edvard IV :n kuningatarpuolisoksi 1400-luvun puolivälin jälkeen. Pariskunnan välinen rakkaus kukoistaa, vaikka liitto ei saakaan koko kansan suosiota. Kuningasperheen elämä on kaikkea muuta kuin rauhallista, sillä sodat ja vallantavoittelijat horjuttavat kruunua. Kirja oli minusta todella viihdyttävä ja kiehtova. Pidin erityisesti Valkoisen kuningattaren päähenkilöstä, joka muuttuu melko naivista, joskin juonikkaasta nuoresta naisesta kyl...

Jotenkin on ollut niin ankea sunnuntai, että piti hetkeksi paeta lomamuistoihin. Egyptin-lomalle oli tietysti pakattava mukaan myös yksi egyptiläinen kirjailija. Koska edellisellä reissulla yllätyin positiivisesti Naguib Mahfouzin Palatsikadusta , valitsin mukaan saman trilogian toisen osan, Intohimon palatsin . Kirjojen nimet viittaavat niihin Kairon katuihin, joilla perhettä asuu. Intohimon palatsi jatkaa aika lailla siitä, mihin edellinen kirja loppui. Perheen tyttäret ovat perustaneet omat perheensä ja asuvat muualla, mutta pojat asuvat kotona. Vanhin poika on palannut epäonnistuneen avioliiton jälkeen kotiin ja nuorin vasta opiskelee. Perheen äiti jää kirjassa lähes vallan taka-alalle, ja huomio kiinnittyy pelkästään perheen miehiin ja heidän naisseikkailuihinsa ja -huoliinsa. Toisin kuin Palatsikatu , tämä Intohimon palatsi ei yllättänytkään mukavasti. Edellisen kirjan perhe-elämän tutkailu on nyt vaihtunut perheen miesten sisäisiksi ajatuksiksi ja loputtomaksi pään sisäise...

Tämän lauantain ahmaisu oli Rachel Vincentin Kissojen kesken -sarjan viimeinen osa, Uusi alfa . Olen jo toistuvasti ja useissa tilanteissa hehkuttanut tätä sarjaa Harlequin Nocturnen parhaaksi, joten riittäköön se, että sanon tämän viimeisen osan olevan aivan loistava. Uudessa alfassa Faythen ihmiskissalauma on sodan partaalla, ja kun vastapuoli käyttää likaisia keinoja, ei auta enää muu kuin ryhtyä suin päin epätoivoiseen taisteluun. Se pakottaa Faythen ihan uudenlaiseen asemaan, mutta onneksi hän on kasvanut sitä kohti joka kirjassa. Naisen on kuitenkin tehtävä epätoivoisia ratkaisuja, jotka saattavat tuhota koko lauman. Rakkauden suhteen Uusi alfa on aika hiljainen, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö kulisseissa tapahtuisi. Muutamassa viime kirjassa kasvatettu kolmiodraama nousi kirjassa epätoivoiseen huippuunsa ennen kuin ratkesi – suuntaan, jota arvelin ja toivoinkin. Mutta sehän näissä kirjoissa onkin parasta, että lopussa on kaikenlaista mukavaa odottamassa, enkä minä kaiva...

Huh, onpas kulunut aikaa viime kirjoituksesta! Kiireinen työ- ja opiskeluvaihe kuorrutettuna kaikenlaisella ylimääräisellä on imenyt voimat niin, etten ole saanut kirjoitettua edes arvioita kirjoista, jotka olen jo lukenut. Myös lukurintamalla on ollut hiljaista, sillä genreteoriat ovat sekoittaneet pääni, ja tuntuu siltä, etten tiedä mistään mitään. Mutta onneksi osaan silti sanoa edes sen, mistä tykkään ja mistä en. Ja tämä Ally Condien Tarkoitettu on ehdottomasti tykkäyslistalla. Ahmin kirjan lähes yhteen menoon – ja onneksi olin silloin lomalla, koska meni vähän valvomiseksi. En vain pystynyt lopettamaan lukemista. Tarkoitettu kertoo 17-vuotiaasta Cassiasta, joka elää täydellisen säädeltyä elämää Yhteiskunnassa. Yhteiskunta valitsee ihmisille puolisot, työpaikat ja valvoo unta sekä päättää kuolemasta. Virheen tai sabotaasin takia Cassia tutustuu Yhteiskunnan hylkiöön, Ky-nimiseen poikaan, joka avaa Cassian silmiä täydellisen yhteiskunnan virheille. Sen jälkeen mikään ei enää nä...

Mitä Suomi edellä sitä muu maailma perässä! Katja Kettu voitti Blogistanian Finlandian, ja aiheesta innostuneina perustimme myös toisen palkinnon, Globalian, joka jaetaan käännöskirjallisuudelle. Kilpailun säännöt ja muuta tietoa voi käydä lukemassa Kirjavassa kammarissa . Mietin pitkään omia kriteereitäni kirjojen arvottamiseen, sillä yleensä jätän sen suosiolla tekemättä. Tämä on kuitenkin hyvin tärkeä palkinto, onhan se meidän kirjabloggareiden oma sellainen, joten päätin miettiä minulle tärkeitä kirjojen erinomaisuuden mittareita. Nämä valitsemani kirjat ovat sellaisia, jotka ovat vaikuttaneet minuun. Olen nauttinut niiden lukemisesta sekä tarinan että kielen takia. Ne ovat minusta siis myös hyviä käännöksiä. Lisäksi niiden kääntäminen suomeksi on minusta tärkeää. Vain yksi kirjoista on uusi – ja kahden vanhemman kirjan suomentaminen on kulttuuriteko. Sattumalta ehdokkuudet menevät myös eri maihin. Kiitos siis näistä kirjoista! Tässä ovat minun ehdokkaani Blogistanian Glob...