Kirjamielellä

Vuosi on tullut päätökseen ja se onkin ollut mahtava vuosi. Minun kirjabloggausvuoteni parhaita helmiä ovat olleet ehdottomasti kirjabloggareiden tapaamiset. Olen löytänyt bloggauksen ansiosta tänä vuonna myös uuden ystävän, mistä olen erityisen iloinen. Vuoteen on mahtunut myös ennätyspaljon kirjoja, mutta lopullista lukua en vielä kerro, sillä yritän parantaa sitä vielä yhdellä tässä illan mittaan. Ei se silti salaisuus ole, sillä päivitin juuri eilen luettujen kirjojen listan myös tänne blogiin. Ensi vuodelle en aio tehdä mitään lupauksia, mutta tavoitteita minulla kyllä on. Yksi tavoitteistani on lukea enemmän kuin vuonna 2010, mutta se tulee olemaan haasteellista. Aloitan nimittäin heti tässä vuoden alussa gradun kirjoittamisen, joten aikataulut vähän jännittävät – varsinkin kun olen siis lisäksi päivätyössä. Yritän myös jatkaa aakkoshaastetta, joka siis lopahti jo C-kirjaimeen. Kauheaa. Mutta olen tyytyväinen, jos saan ensi vuoden aikana luettua edes vähän aakkosia eteenpäin...

Ensimmäiseksi hiukan hehkutusta: Jos et vielä ole lukenut Señor Peregrinoa , hanki se heti käsiisi. Kirja on nimittäin todella ihana ja siitä jää valtavan hyvä mieli. En olisi voinut keksiä parempaa luettavaa joulunpyhiksi, sillä kirja oikein henkii sellaista pientä iloa, joka ei synny mistään suurista linjoista vaan lämpöisestä tunnelmasta. Cecilia Samartinin Señor Peregrino kertoo kauniista meksikolaisesta Jamiletista, jonka elämä pyörii hänen selässään olevan hirvittävän ruman ja valtavan syntymämerkin ympärillä. Merkki on estänyt tytön koulunkäynnin ja varjostanut koko hänen perheensä elämää. Lopilta Jamilet pakenee rajan yli Yhdysvaltoihin toiveissaan pääsy paremmalle lääkärille. Saadakseen rahaa lääkärille nuori nainen menee töihin psykiatriseen laitokseen ja päätyy erikoisen potilaan hoitajaksi. Potilas alkaa kertoa Jamiletille tarinaa nuoruudestaan. Pian hoitaja ja potilas alkavat viihtyä yhdessä enemmän ja enemmän. Kirjan juoni tuntuu aika mitättömältä, mutta kirjan t...

Bazar tuntuu julkaisevan jatkuvasti mielenkiintoisia espanjalaisia kirjoja. Yksi tällainen on viime keväänä julkaistu Enrique Morielin Ajattoman kaupungin varjot . Kirja on mystinen ja kiehtova tarina hyvän ja pahan jatkuvasta kamppailusta maailmassa. Ajattoman kaupungin varjot on ennen kaikkea kertomus Barcelonasta. Kirja ei pelkästään sijoitu Barcelonaan, vaan kaupunki on tärkeä osa tarinaa. Tarina purkautuu samalla kun Barcelona kasvaa ja uusia taloja ja katuja rakennetaan vanhojen päälle. Aika on läsnä kaikkialla – se onkin kuin yksi kirjan henkilöistä. Barcelonassa liikkuu myös ainakin kaksi iätöntä ihmistä, jotka elävät vuosisadasta toiseen. Kirjan päähenkilö on juuri tällainen ihminen. Hänellä on lapsenakin aikuisen miehen kasvot ja vaikka hän kasvaa aikuiseksi, ei hän vanhene ollenkaan. Miestä vaivaa myös verenhimo, joka johtaa hänet vaikeuksiin. Päähenkilön tarina alkaa orjanaisten bordellista ja jatkuu kaupungin syrjäkujien kautta kirkkoihin, lehtien toimituksiin ja mo...

Minun tulee luettua aika vähän varsinaista lastenkirjallisuutta. Johanna Sinisalo on kuitenkin yksi suosikkikirjailijoistani, joten tartuin myös tähän hänen viime kesänä julkaistuun kirjaansa. Möbiuksen maa on lasten fantasiaseikkailu, jonka päähenkilö on kahdeksanvuotias Pii-niminen tyttö. Miisa Lopperin sympaattinen kuvitus tuo kirjan tapahtumat todella lähelle lukijaa. Pii on aloittamassa yksinäistä kesälomaansa, kun hän yhtäkkiä tapaa oudon kissan ja joutuu hyvin kummalliseen maailmaan. Outo maa on täynnä mitä oudompia olioita ja kasveja. Pii joutuu ratkaisemaan myös hyvin suuria ongelmia, sillä kummallinen maa on lähellä tuhoa. Piin tehtäväksi tulee matkustaa maailman laidalle selvittämään maata uhkaavaa vaaraa. Apuna Piillä on onneksi paikallisia olentoja ja runsaasti tietoja siitä, miten vastaaviin tilanteisiin joutuneet lapset ovat kirjoissa toimineet. Samalla Pii oppii asioita myös omasta maailmastaan. Kirjassa pohdiskellaan menettämistä, kasvamista ja erilaisuutta. Tärke...

L. J. Smithin Vampyyripäiväkirjat ehti Suomeen ensin tv-sarjana ja vasta sitten kirjoina. Nyt julkaistu Korpinmusta on Vampyyripäiväkirjojen ensimmäinen osa. Tämä nuortenfantasia on julkaistu alkukielellä jo 1991, joten se sijoittuu nykyisin huippusuositun vampyyriromantiikan esihistoriaan. Kirja kertoo pienestä Fell´s Church -kaupungista, jonka lukiolaisten elämä mullistuu, kun uusi oppilas ilmestyy kouluun. Tämä tyylikäs ja salaperäinen muukalainen saa tytöt lääpälleen ja pojat kateellisiksi. Tumman Stefanin päättää saada omakseen myös Elena, koulun suosituin tyttö. Stefanin kintereillä seuraa kuitenkin myös outojen kuolemien ja pelottavien tapahtumien aalto. Elena törmää myös toiseen outoon ja komeaan poikaan, joka on myös Stefanille tuttu. On melkoinen sääli, että kirja julkaistaan vasta nyt, sillä se on melko varmasti vauhdikkaampaan menoon tottuneiden vampyyrikirjojen ystävien mielestä hidastempoinen ja ennalta-arvattava. Näin käy helposti, kun jälkeläiset kasvavat esivanhe...

Joulu tuli nopeasti, enkä muka ehtinyt edes tänne blogiin tulla toivottamaan hyviä joulunaikoja. Mutta eivätköhän ne ole olleet hyviä kaikilla siitä huolimatta. Oma jouluni on ollut runsasruokainen mutta ei niin lukutäyteinen kuin olisin toivonut. Onneksi vielä on aikaa korjata sekin asia – ja huomenna tuleekin varmasti arvio yhdestä tänä jouluna lukemastani nuortenkirjasta, Vampyyripäiväkirjojen ensimmäisestä osasta. Kirjoja joulupaketeissani ei ollut, mutta se olikin tiedossa. Kirjoja on taas kuluneen vuoden aikoina kertynyt aika tavalla, joten ainoa lahjatoiveeni oli tänä jouluna koru. Sen sijaan autoin joulupukkia hyvin kirjapitoisilla lahjoilla, mutta niistä en voi kertoa mitään, sillä kaikkia lahjoja ei ole vielä annettu. Joulussa koittaa nimittäin vielä toinen otos ensi viikon puolivälissä, kun vietämme jälkijoulua avomieheni tytärten kanssa. Siitä siirrytäänkin sitten sujuvasti juhlimaan vuoden päättymistä. Oikein rentouttavia ja lukupitoisia joulunpyhiä kaikille!

Minulla on aika hyvä käsitys siitä, mitä fantasiakirjoja Suomessa on viime vuosina julkaistu, mutta silti välillä tulee hassuja yllätyksiä ihan tyhjästä. Jostain syystä minulta on täysin jäänyt huomaamatta yhden lapsuuteni kirjasuosikin uusi painos! Eikä siinä vielä kaikki, en myöskään tiennyt, että kirja onkin ollut kolmiosaisen sarjan aloitus! Ja että WSOY on jo julkaissut sarjan toisen osan ja kolmas osa tulee keväällä. Iik! Miten tuo on mennyt minulta täysin ohi? Epäilen, että se johtuu kannesta, joka on aika epäselvä ja sekava. Lapsuuteni kirjasuosikki on Diana Wynne Jonesin Noidan veli , joka siis aloittaa Chrestomancin maailmat -sarjan. Kirja kertoo orvoista sisaruksista, Gwendolenista ja Ericistä eli Kissasta, jotka muuttavat upeaan linnaan asumaan. Gwendolen on noita, mutta Ericillä ei ole mitään taitoja. Lempinimi ei kuitenkaan ole tullut turhasta, sillä Ericin taidotkin paljastuvat lopulta. Muistan kirjan tapahtumia vähän huonosti, mutta mieleen on jäänyt voimakkaasti...

Luontokirjat ovat minusta ihania. Haluan ihastella luontokuvaajien otoksia ja lukea mielenkiintoisia asioita varsinkin eläinten elämästä. Niitä nimittäin riittää aina vaan. Tänä vuonna on ilmestynyt kaksi varsin erilaista mutta erittäin mielenkiintoista luontokirjaa. Kumpikaan niistä ei ole ihan tavanomainen luontokirja, joten erilaisuudestaan huolimatta ne sopivat hyvin tähän yhteiseen arvosteluun. Tässäpä siis mielestäni kiinnostavimmat luontokirjat tänä vuonna: Elämänmittainen luontoretki ja Suomen luontovuoden opas . Ilkka Koivisto: Elämänmittainen luontoretki – Mitä luonto ja eläimet ovat minulle opettaneet Elämänmittainen luontoretki on Ilkka Koiviston kirjoittama kokoelma tekstejä, joissa hän kertoo luontoelämyksistään ja asioista, jotka hämmästyttävät häntä itseäänkin. Koivistoa ei varmasti tarvitse esitellä, sillä tämä Korkeasaaren entinen johtaja on tuttu muun muassa Luontoilloista . Elämänmittainen luontoretki -kirjaan on koottu monenlaisia tekstejä, joista osa on hassu...

Jouluun on aikaa enää viikko ja tontut kurkkivat sisään ikkunoista. Onkin siis syytä hiukan kerrata, millaisia tontut oikeastaan ovat. Koska tontut ovat todella vikkeliä ja piiloutuvat ihmisiltä, paras keino tutustumiseen on avata Suuri tonttukirja . Ihanan tonttuopuksen on kirjoittanut Wil Huygen ja kuvittanut Rien Poortvliet . Suuri tonttukirja taisi olla lapsuuteni kirjastossa se kirja, joka oli kaikkein eniten kulunut lasten käsissä. Itsekin vietin pitkiä aikoja kirjaa lukien – taisin jopa tehdä kirjasta muistiinpanoja vihkoon, jotta voisin tarkistaa asioita sitten, kun kirja jo piti palauttaa kirjastoon. Kirjan kuvat ja hauskan yksityiskohtaiset tonttutiedot ovatkin jääneet ahkeran lukemisen ansiosta syvälle muistiin. Suosikkilukuni Suuressa tonttukirjassa on ehdottomasti se, jossa kerrotaan tonttujen ja eläinten suhteesta. Tontut voivat nimittäin auttaa eläimiä monissa pulmissa. Ne voivat poistaa vaikka rautalankaa hirvien sarvien ympäiltä tai vapauttaa sarvista toisiinsa ki...

Sain jälleen huomata, että kirjojen tai lukemisen kanssa askaroivat ihmiset ovat todella mukavia ja mahtavia tyyppejä. Eilinen ilta oli nimittäin yhtä glögittelyä, kun käväisin ensin glögeillä Bazarissa ja sitten Avaimessa . Tapasin paljon tuttuja ja vielä enemmän ennestään tuntemattomia ihmisiä: kirjailijoita, kääntäjiä, kustantamon työntekijöitä, kirjabloggareita ja monia muita. Pääsin jälleen ihastelemaan sitä, miten lämpimiä ja mahtavia ihmisiä ovat kirjaihmiset. En oikein tiedä, mistä se edes johtuu, mutta näin vain on. Kaikkia kirjaihmisiä yhdistää ainakin rakkaus kirjoihin. Tavoitteena on myös jakaa muillekin mahdollisuuksia tutustua kirjojen maailmoihin. Ajatelkaapas seuraavan kerran, kun tartutte johonkin kirjaan, miten monen ihmisen työn tulos on se, että kirja ylipäätään on kirjoitettu, julkaistu ja käsiisi päätynyt. Siinä on ollut lusikat sopassa monella mahtavalla kirjaihmisellä.

Jos etsit joululahjaa isälle, aviomiehelle tai jollekulle leffafanille, voit nyt huokaista helpotuksesta. Tässä on nimittäin aivan mahtava kirjavinkki joululahjaksi. Kari Uusitalon ja Sakari Toiviaisen Valkokankaan Waltariana on upea paketti tietoa Mika Waltarin elokuvista ja niiden ympäriltäkin. Valkokankaan Waltarianassa on esitelty kaikki Mika Waltarin teksteistä tehdyt elokuvat Sinisestä varjosta (1933) aina Suuri illusioni -elokuvaan (1985). Kirjassa on elokuvien tietojen lisäksi myös elokuvien juonikuvaus ja leffojen tekemiseen liittyviä seikkoja sekä niiden saamaa aikalaiskritiikkiä. Kaikkea tätä maustavat vielä Mika Waltarin haastattelut ja upeat mustavalkoiset valokuvat elokuvien tekemisestä. Tunnen näköjään aika huonosti suomalaisia elokuvia, sillä joukossa oli monia minulle täysin tuntemattomia leffoja. Toisaalta mukana oli myös sellaisia, joiden en tiennytkään olevan Waltarin kynäilemiä. Kirjassa esitellään 36 leffaa, joten Waltari on ollut todella tuottelias elokuvi...

Kirjallisuuden historian peruskurssit eivät ole olleet suosikkikurssejani yliopistossa. Opetussuunnitelmassa on nimittäin jaettu eurooppalainen kirjallisuus vain kolmeen kurssiin, joten kokonaisuudet ovat valtavia. Myös luennoitsijoissa on ollut suuria eroja tiukasta järjestyksestä maailmoja syleilevään haahuiluun. Olen pitänyt eniten varmaan Teemu Ikosen luennointityylistä, joten olikin hauska huomata, että häneltä on ilmestynyt kirja, 1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia – eli Don Quijoten perilliset . Ikosen kirja avaa 1700-luvun kirjallisuuden keskeisiä kirjailijoita, käsitteitä ja ilmiöitä Englannista, Ranskasta ja Saksasta. Ensyklopediatiedon lisäksi kirjassa on myös esseitä, joiden kautta tutustutaan muutamiin ajan tärkeimpiin kirjailijoihin ja heidän teoksiinsa, esimerkkeinä vaikka Daniel Defoen Robinson Crusoe ja Lawrence Sternen Tristam Shandy – elämä ja mielipiteet . Vaikka 1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia kertookin käsitteistä...

Puolalaisen Andrzej Sapkowskin Viimeinen toivomus vakuutti minut jo parin ensimmäisen sivun aikana. Joistain kirjoista tietää jo niin vähästä, että niistä tulee pitämään. En tiennyt kirjasta etukäteen oikeastaan mitään muuta kuin sen, että se aloittaa useampiosaisen sarjan. Sapkowskin luomaan maailmaan on ollut mahdollista tutustua jo aikaisemminkin The Witcher -tietokonepelissä. Kirja kertoo Geralt-nimisestä miehestä, joka on ammatiltaan noituri. Kiertelevät noiturit metsästävät ja tappavat hirviöitä, jotka vainoavat ihmisiä. Vaikka noitureita tarvitaan, heitä myös pelätään ja vihataan. Noitureilla on ennen riittänyt runsaasti puuhaa, sillä sekä maaseutua että kaupunkeja ovat uhanneet monet vaaralliset olennot, kuten kikimorat, bruksat ja stryksit. Viime aikoina hirviöt ovat kuitenkin vähentyneet ja Geraltin elanto alkaa olla kiven alla. Mielenkiintoiset ja kekseliäästi kirjoitetut hirviöt rikastuttavat kirjan muuten aika perinteistä keskiaikaista fantasiamaailmaa. Tätä virkistä...

Joululahjavinkit ovat tällä kertaa tietokirjapainotteisia. Ne on tarkoitettu suurin piirtein lukioikäisille, eli 16–19-vuotiaille. Tietokirjoja olen valinnut vinkeiksi sen vuoksi, että hyvät tietokirjat ovat hyödyksi ja avuksi myöhemminkin ja tuon ikäinen nuori osaa niitä jo arvostaa. 1. Philip Wilkinson: Myytit ja legendat – ensyklopedia Kiinnostavaa tietoa, jota voi lukea huvikseen tai parantaakseen yleissivistystään. Ei vaikuta oppikirjalta, mikä on aina plussaa. Arvostelu täällä . 2. Rani-Henrik Andersson ja Markku Henriksson: Intiaanit – Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia Tutustuin kirjaan vasta äsken, mutta se pääsi heti vinkiksi. Todella hyvä opus, josta on hyötyä, jos nuori lähtee opiskelemaan esimerkiksi joitain humanistisia tieteitä. Arvostelu täällä . 3. Elina Hirvonen ja Anu Silfverberg: Sata sivua – tekstintekijän harjoituskirja Helppoja harjoituksia, joiden avulla voi lukiolainenkin parantaa kirjoitustaitoaan. Arvostelu täällä . 4. WSOY:n s...

Sinikka Piippo on yksi suosikkitietokirjailijoistani. Hän kirjoittaa niin asiantuntevasti ja selkeästi kasveista ja niiden ominaisuuksista. Tietoa naisella riittääkin, sillä hän on kasvitieteen professori Helsingin yliopistossa. Piipon Kasvien salaiset voimat -teos on ollut varmaan mielenkiintoisin lukemani kasvikirja. Nyt Sinikka Piippo on kirjoittanut kirjan Suomalaiset marjat , jossa tutustutaan kaikkiin Suomessa luonnonvaraisina tai kotipuutarhoissa kasvaviin marjoihin. Kirjan alussa on tietoa marjojen keräämisestä ja säilömisestä ja sen jälkeen on kerrottu seikkaperäisesti marjojen ravintosisällöstä, vitamiineista sekä kivennäis- ja hivenaineista – ja muista marjojen sisältämistä aineista. Suurimman osan kirjasta vie kuitenkin aakkosten mukaan järjestetyt esittelyt jokaisesta marjasta. Näissä käydään läpi esimerkiksi marjojen kuvaus ja niiden terveysvaikutukset. Tärkeä lisä on myös monen marjan kohdalla tieto käytön rajoituksista. Jotkin sairaudet esimerkiksi voivat rajoittaa ma...

Pierre Pevelin Kardinaalin miekat sijoittuu 1600-luvun Ranskaan, jota kardinaali Richelieu käytännössä hallitsee. Hovi on täynnä juonittelijoita ja vakoilijoita, joista suurimpana uhkana ovat Ranskan verivihollisen Espanjan kätyrit. Kaiken lisäksi ikivanhat ja äärimmäisen vaaralliset lohikäärmeet yrittävät aiheuttaa sekaannusta molempien maiden hoveissa. Lohikäärmeet ovat verhoutuneet ihmisten hahmoon ja niillä on omat tarkoitusperänsä. Yhtä tällaista hovin juonta ratkomaan kootaan uudestaan Kardinaalin miekat -niminen taistelijajoukko, joka hajosi muutamia vuosia aikaisemmin sisäisen petoksen takia. Joukkueen johtajana toimii luotettava ja paljon kokenut kapteeni La Fargue. Kapteenillakin on kuitenkin menneisyydessään asioita, joista eivät tiedä edes hänen omat joukkonsa. Kirjan rakenne hämmensi minua varsinkin aluksi. Kardinaalin miekat lähti hitaasti liikkeelle ja keskittyi esittelemään tarinan henkilöitä. Yleensä tällainen rakenne on yleistä sarjoissa, mutta ei yksittäisissä t...

Intiaanit ovat aina kiehtoneet minua erityisen paljon. Nuorempana ihailu oli sellaista romanttista kaipuuta johonkin aidompaan ja maanläheisempään kulttuuriin. Sitä leimasi myös tietoisuus ja syyllisyyskin valkoisten teoista ja intiaanikulttuurien tuhoamisesta. Näin jälkikäteen asiaa katsottaessa tuntuukin hassulta, että samaan aikaan käsitykseni intiaaneista perustui pitkälti elokuviin ja kirjoihin. Onneksi olen löytänyt sittemmin asiallisia teoksia Amerikan alkuperäisväestöstä. Ilahdun aina, kun huomaan jonkun uuden intiaaneista kertovan kirjan. Lähes uunituore Gaudeamuksen julkaisema Intiaanit – Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia on ehdottomasti paras aiheesta kertova kirja, johon olen törmännyt. Rani-Henrik Anderssonin ja Markku Henrikssonin Intiaanit on sekä tieteellinen ja silti helppotajuinen tietopakkaus Pohjois-Amerikan alkuperäisväestöstä. Kirja sisältää runsaasti tietoa ja teoriaa intiaanien alkuperästä ja historiasta. Mukana on sekä vanhempaa että uudempaa tu...

Olen koonnut tähän kirjoitukseen muutamia sellaisia kirjoja, jotka sopivat mielestäni joululahjoiksi nuorille, ehkä sellaisille 12–15-vuotiaille. Kaikista näistä kirjoista löytyy myös kokonainen arvostelu blogistani, eli olen ne kaikki myös itse lukenut ja voin niitä täysin suositella joululahjoiksi. Kirja on mielestäni aina hyvä lahja, joten toivottavasti vinkeistä on hyötyä. 1. Maria Turtschaninoff: Arra Aivan ihana satufantasia, jonka päähenkilö nousee kurjuudesta omien taitojensa ja vahvuuksiensa avulla. Suosittelen tytöille! Kirja oli viime vuonna Finlandia Junior -ehdokkaana. Arvostelu täällä . 2. Siiri Enoranta: Nukkuu lapsi viallinen Vaikuttava kertomus sairaasta pikkutytöstä, joka joutuu enkelin matkaan ja näkee surua mutta myös toivoa. Suosittelen tytöille mutta en kovin nuorille. Arvostelu täällä . 3. Brandon Mull: Myyttihovi -sarja Vauhdikas seikkailu, joka sopii sekä tytöille että pojille. Sarjassa on ilmestynyt jo kaksi osaa, ja keväällä on tulossa s...

Vaikka uusia kirjakuvastoja ei ihan joulukalenterin tahdissa postiluukusta tipahtelekaan, tuli tällä viikolla myös toinen kevätkuvasto, nimittäin Gummeruksen ensi kevään kirjakuvasto. Täytyy sanoa, että nämä kirjakuvastot saavat minut unohtamaan kaiken muun ja uppoutumaan siihen, mitä keväällä on luvassa. Tällä kertaa minua kiinnostaa Gummeruksen alkuvuoden tajonnasta eniten kaksi kotimasta scifikirjaa: Hannu Rajaniemen Kvanttivaras ja Sami Parkkisen Punainen pyörre . Kumpikin on minulle ennestään tuntematon kirjailija. Kvanttivaras on Rajaniemen esikoinen mutta Parkkisella on jo useampiakin romaaneja. Kvanttivaras on siitä kummallinen suomalainen kirja, että se kirjoitettiin ja julkaistiin ensin englanniksi nimellä The Quantum Thief . Gummeruksen esitteen mukaan englantilainen Gollancz-kustantamo solmi Rajaniemen kanssa sopimuksen kirjasta vain yhden luvun perusteella. Eikä siinä kaikki, samaan sopimukseen nimittäin kuuluu kaikkiaan kolme kirjaa. Aploodeja Rajaniemelle! Hannu Raja...

Seth Grahame-Smithin kehittelemä Jane Austen -sovitus Pride and Prejudice and Zombies oli jonkinlainen kirjallinen sensaatio viime vuonna. Nyt kirja on saatu myös suomeksi ja vielä kiitettävän nopeastikin. Kuinka siis taipuu Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo zombeilla ja väkivallalla höystettynä? Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit -kirjan tapahtumapaikkana on englantilainen pikkukaupunki, jossa asustaa Bennettien viisilapsinen perhe. Kaikki lapset ovat tyttöjä, joten perheen äidillä on suuri huoli siitä, pääsevätkö tyttäret naimisiin. Isä puolestaan on huolestunut ainoastaan siitä, pysyvätkö tyttäret hengissä. Siksi hän onkin kouluttanut koko katraasta taitavia taistelijoita. Taistelutaitoja onkin syytä pitää yllä, sillä Englannin on vallannut kauhea zombiepidemia. Grahame-Smith on kirkastanut kirjan henkilöhahmoja jonkun verran, joten jo alunperinkin ironiset hahmot ovat nyt vieläkin terävämpiä. Bennettien äiti on vielä kauheampi pyrkyri ja Elizabethin nuoremmat sisaret vie...