Paul Auster sanoo Helsingin Sanomien haastattelussa, että "hyvä kirjallisuus vie myös aina ihmisen epämukavuusalueelle". Kirjailijan uusin kirja, Näkymätön , ei kuitenkaan vienyt minua millekään epämukavuusalueelle. Onko se siis huonoa kirjallisuutta? Vai onko Auster väärässä? Uskon, että hyvä kirja voi viedä epämukavuusalueelle mutta se voi myös olla viemättäkin. Epämukavuusalueelle voi päätyä myös huonon kirjan kyydissä. En väitä olevani viisaampi kuin Auster, mutta kirjallisuus on niin subjektiivinen kokemus, että on aika vaarallista tehdä yleistyksiä siitä, millaista on hyvä kirjallisuus. Mutta sitten asiaan. Luvussa oli siis Austerin uusin Näkymätön -kirja. Se on taattua, taidokasta Austeria niin hyvässä kuin pahassakin. Kirja kertoo viehättävän pienieleisesti päähenkilön, Adam Walkerin, elämästä. Mies tutustuu sattumalta erikoiseen pariskuntaan ja joutuu pian määrittelemään koko elämänsä uudelleen. Paljon enempää tästä juonesta ei uskalla kertoa, kosk...
Kirjablogi täynnä kokemuksia kirjoista, lukemisesta ja kirjallisuudesta