Kirjamielellä

Tämänvuotinen kirja-ale meni osaltani erittäin maltillisesti. Alekirjoja tuli ostettua vain yhdeksän kappaletta ja rahaakaan ei tainnut mennä kuin kolmisen kymppiä. Löydöt olivat silti ihan ykkösluokkaa. Olen erittäin tyytyväinen sekä niihin että siihen, etten kuitenkaan hamstrannut kirjoja ihan mahdottomasti. Varsinkin Maarit Verrosen Karsintavaihde ilahdutti, sillä olin juuri ajatellut, että se pitäisi lukea. Muita kaunokirjallisia löytöjä olivat J. Pekka Mäkelän Nedut , joka kertoo neandertalilaisten paluusta Maahan, Mikael Niemen Verenimijät ja J.G Ballardin Super-Cannes. Tietokirjapuolen löytöjä olivat Margaret Atwoodin Velka ja vaurauden varjopuoli, Jaana Kapari-Jatan Pollomuhku ja Posityyhtynen sekä Sisko Ylimartimon Satujen elämää, elämän satuja, joka kertoo H.C. Andersenista . Lisäksi ostin yhden satukirjan, eli Kenneth Grahamen Vastahakoisen lohikäärmeen, ja Anni Sumarin toimittaman ja suomentaman Odinin ratsun, jossa on skandinaavisia jumaltarinoita. Tällä kertaa k...

Pasila on mielestäni ihan paras tv-sarja, joka telkusta tulee. Sen käsikirjoitus on nokkela ja näyttelijät sopivat rooleihinsa täydellisesti. Kolmannen kauden toisen jakson teemana oli kirjallisuus, kirjat ja kirjoittaminen. Ilmeisesti aihe oli kirjoittajille sen verran omakohtainen, että tämä jakso oli vielä normaalia hauskempi. Jos Pasila ei ole tuttu, uhratkaa vajaa puoli tuntia ajastanne ja katsokaa jakso Yle Areenasta . Uskon että pidätte! Pasilan kotisivu löytyy täältä .

Joskus kannattaa epäilyksistä huolimatta tarttua kirjaan. Voi yllättyä iloisesti, kuten minulle kävi tämän Maggie Stiefvaterin Väristyksen kanssa. Olin kuullut kirjasta kehuja pitkin viime vuotta, mutta ajattelin että kyseessä on taas yksi samaa kaavaa toistava ihmistytön ja yliluonnollisen pojan rakkaustarina. Kirjan kieltä kehuttiin kuitenkin monessa paikassa, joten päätin antaa kirjalle mahdollisuuden. Väristys kertoo Grazesta, joka tuntee outoa vetoa lähimetsässä elävää sutta kohtaan. Susi paljastuukin Sam-nimiseksi ihmissudeksi, joka pysyy ihmishahmossaan vain, kun on riittävän lämmin. Ihmishahmoinen Sam ja Graze rakastuvat, mutta heidän mieltään synkentää lähestyvä talvi. Onko ihmissusien mahdollista parantua vai koittaako nuorille rakastavaisille mahdollisesti lopullinen ero talven tullen? Kirjan juoni ei todellakaan vaikuta mitenkään kauhean omaperäiseltä, mutta siihen tuo elävyyttä kertojan vaihtelu. Kerrontavuoro vaihtelee nimittäin Grazen ja Samin välillä, mikä on sii...

Kuva lainattu täältä Pääsin eilen vierailemaan Unkarin tiede- ja kulttuurikeskukseen, jossa juhlistettiin unkarilaista kirjallisuutta. Illan teemana oli keskuksen 30-vuotisjuhlakirja Mitä olet nähnyt ja kuullut – valikoima uutta unkarilaista proosaa ja runoutta -antologia. Mitä olet nähnyt ja kuullut -antologiaa ei tule ollenkaan myyntiin, mutta sitä pitäisi olla saatavissa kirjastoista. Kirjoitan kirjasta enemmän, kunhan ehdin tutustua siihen vähän paremmin. Olen siitä jonkun verran jo lukenut ja sen perustella voin sanoa, että kirja on aika mielenkiintoinen kokonaisuus. Se on käännetty taitavasti ja sisältää hyvin erilaisia tekstejä. Unkarilainen kirjallisuus vaikuttaa tämän kirjan perusteella varsin vireältä. Yksi kirjan kääntäjistä, pitkäaikainen kulttuurimies Juhani Huotari , vastaanotti tapahtumassa vuoden 2010 István Rácz -palkinnon. Se myönnetään vuosittain sekä Suomessa että Unkarissa henkilölle, joka on edistänyt toisen maan kulttuuria. Palkinnon Huotarille luo...

Yrttikirjat ovat kiehtoneet minua jo ihan teini-iästä lähtien, joten niitä on tullut luettua aika paljon. Edelleen kuitenkin ilahdun aina, kun näen jonkin kiinnostavan näköisen yrttikirjan. Ihastuin Annabelle Fagnerin ja Martina Schlegerin Hyvän olon yrttitarha -kirjaan jo sen esittelytekstin perusteella. Siinä luvataan, että "Jo sivuja selatessa mieli lepää" . Ja näin juuri tapahtuukin. Erilaisia puutarha- ja kasvikirjoja julkaistaan nykyään aika paljon. Parhaita ovat mielestäni sellaiset, joissa on selkeä näkökulma, josta asioita lähestytään. Tässä kirjassa on esimerkiksi kiinnostava ja omaleimainen osa, jossa tarkastellaan yrttien käyttöä muinaisissa kulttuureissa ja siitä edelleen kohti nykyaikaa. Sen jälkeen esitellään yrttejä yksityiskohtaisemmin ja annetaan muutamia vinkkejä niiden käyttöön sekä ruoassa että kauneudenhoidossa. Vaikka kirja on käännetty saksasta, ovat siinä esitellyt yrtit tuttuja, esimerkiksi anista, basilikaa, iisoppia ja minttua. Yrttien esitte...

Sami Parkkisen Punainen pyörre pisti silmääni heti tutustuessani Gummeruksen kevään esitteeseen. Kirja on lähitulevaisuuteen sijoittuva dystopia, jonka tapahtumapaikkana on lisäksi vielä Suomi. Kirjan takakannen mukaan kyseessä on eksistentiaalinen scifi-trilleri, joten kiinnostukseni oli taattu. Punaisen pyörteen päähenkilö on CJ Hakala, joka on liittynyt armeijaan paetakseen menneisyyttään. Häntä koulutetaan yksinkertaiseen työhön, jonka tarkoitusta ei miehelle paljasteta. Kun koulutus on ohi, mies lähetään odottelemaan ohjeita. Eräänä päivänä tapahtumat lähtevät vyörymään ja CJ huomaa koulutuksensa liittyvän ihmisten fysiologiseen parantelemiseen. Pian miestä jahdataan pitkin teollisuusalueita ja kesyttömiä korpimaita. Päähenkilön lisäksi kertojina toimivat muun muassa armeijan ja poliisin edustajat, jotka sotkeutuvat outoon tapahtumavyyhtiin. Kerronta tapahtuu aina kyseisen henkilön lähtökohdista, joten tarinaan jää runsaasti aukkoja. Niitä paikkaillaan satunnaisesti, ja vasta ...

Luin joulunpyhinä kuubalaissyntyisen Cecilia Samartinin Señor Peregrinon, johon ihastuinkin ikihyvikseni. Odotukseni olivat siis todella korkealla, kun huomasin, että Samartinin esikoiskirja, Nora & Alicia , oli tulossa heti alkuvuodesta. Kirja oli luettava mahdollisimman pian! Nora & Alicia kertoo kuubalaisesta suvusta, joka hajoaa, kun Castro astuu valtaan. Samartin onkin käyttänyt kirjassa myös oman sukunsa tarinoita. Nora ja Alicia ovat serkuksia, jotka ovat olleet lapsesta asti hyviä ystäviä, mutta nyt erilainen elämä erottaa heidät. Noran perhe muuttaa Yhdysvaltoihin, kun taas Alician perhe päättää jäädä Kuubaan. Tyttöjen elämät lähtevät täysin eri suuntiin, mutta ystävyys jatkuu ajatuksissa, muistoissa ja satunnaisten kirjeiden välityksellä. Kirjasta välittyy amerikankuubalaisten valtava rakkaus Kuubaa kohtaa ja myös se ääretön viha, jonka kotimaan menettäminen on aiheuttanut. Pakolaisten tunteet entistä kotiaan kohtaan eivät muutu vuosikymmenissä, vaikka itse Kuuba...

Suomen kielen tutkimuksen historiaa ja nykyhetkeä käsittelevällä kurssilla oli puhetta siitä, mikä on klassikko. Sanaa käytetään nykyään aika herkästi, jopa aivan uusista asioistakin. Luennoitsija esitti muutamia piirteitä, jotka tekevät asiasta klassikon. Vaikka nämä piirteet koskivatkin kielitieteen kirjoja, sopivat määritelmät myös kaunokirjallisuuteen ja moneen muuhunkin asiaan. Kaikki piirteet eivät välttämättä silti toteudu kaikissa tapauksissa. Klassikot: – ovat yleensä suurten virtausten pääteoksia – ovat isoja ja painavia, eli niissä on paljon sisältöä – ovat käänteentekeviä – ovat laajalle levinneitä ja vaikutusvaltaisia – käännetään monelle kielelle – luovat uutta kontekstia, ja niitä luetaan poissa alkuperäisestä kontekstista – syntyvät vähitellen ajassa – leviävät yli sukupolvien – eivät vanhene helposti, eikä niitä lueta pelkkinä historiallisina dokumentteina – ovat tunnustettuja mutta eivät ehkä suosituimpia – synnyttävät ympärilleen seuraajia ja toimivat m...

P.C. Castin Partholon -sarjan kolmas ja viimeinen osa on Valontuoja . Kirjan alussa paljastuu, ettei Rhiannon olekaan kuollut vaan vankina puun sisällä.  Hänen onnistuu keplotella itsensä sieltä ulos meidän maailmaamme, jossa hän synnyttää tyttären. Rhiannon kuolee ja Morriganiksi nimetty lapsi viedään Shannonin vanhempien kasvatettavaksi. Myös Partholonissa Shannon synnyttää samaan aikaan oman tyttärensä. Valontuoja hyppää syntymien jälkeen ajassa eteenpäin aikaan, jolloin tytöt ovat jo nuoria naisia. Morrigan on koko elämänsä luullut, että Shannon on hänen äitinsä, joka on kuollut synnytykseen. Morriganilla on outoja kykyjä ja hän kuulee ääniä, joiden lähteestä hän ei ole varma. Kun hänen voimansa kasvavat, on kasvatusvanhempien kerrottava tytölle totuus. Tyttö järkyttyy niin paljon, että siirtää itsestä vahingossa Partholoniin, Sidethan luoliin. Kahdessa ensimmäisessä sarjan osassa kertojana toimi Shannon, mutta tässä viimeisessä kirjassa äänessä on suurimman osan aikaa M...

Tämä kirja ei varmaan esittelyjä kaipaa, sillä lukuvuorossa oli Finlandia-palkinnon voittanut Mikko Rimmisen Nenäpäivä . Se oli luettavana myös lukupiirissä – joskaan en ehtinyt kirjaa kokonaan lukea siihen mennessä. Kirja aiheutti paljon keskustelua, sillä se sai lukupiirissä aika ristiriitaisen vastaanoton. Olen onnistunut väistelemään muita kirjasta tehtyjä arvioita aika hyvin, mutta jotain asioita olen kuitenkin kuullut muidenkin kuin lukupiirin lukukokemuksista. Nenäpäivä on jakanut mielipiteitä aika voimakkaasti. Kuten monet muutkin, olen sitä mieltä, että kirja olisi voinut olla lyhyempi. Minun lukemiseni alkoi nimittäin pahasti hyytyä puolivälin paikkeilla, vaikka olin siihen mennessä pitänyt kirjasta. Onneksi kirjaan tuli lopussa taas vauhtia, kun tapahtumat menivät absurdiuden puolelle. En tiedä olenko jotenkin kiero tyyppi, sillä minusta kirja oli hauska. Se sai kunnian olla myös ensimmäinen kirja, joka on saanut minut purskahtamaan nauruun julkisella paikalla. Se...

Nämä uudet Harlequinin Nocturne-kirjat ovat olleet aika viihdyttäviä luettavia. Ne toimivat erittäin hyvin varsinkin työmatkoilla, kun ei oikein jaksa keskittyä mihinkään älylliseen tai vakavaan luettavaan – varsinkaan työpäivän jälkeen. Tämä Susan Krinardin Pimeällä puolella ei kuitenkaan oikein toiminut. Se on mielestäni selvästi heikoin näistä tähän mennessä ilmestyneistä kirjoista. Ainekset kirjassa olisivat olleet kuitenkin ihan kohdillaan. Päähenkilö on vapaa ja itsenäinen nuori vampyyrinainen 1920-luvulla New Yorkissa, jossa paheellinen jazz soi salakapakoissa. Hän tapaa kiinnostavan ihmissusimiehen, mutta alkava romanssi kituu ennakkoluulojen ja epäilysten kourissa. Samaan aikaan on tapahtumassa jotain hämärää sekä vampyyrien että ihmissusien klaaneissa ja päähenkilöiden ystävätkin katoavat. Hyvistä puitteista huolimatta Pimeällä puolella ei oikein ottanut siipiä alleen. Luulen, että eniten minua häiritsi se, että henkilöt koko ajan puhuivat ja selittivät asioitansa. Hyvään...

Kaikki fantasiakirjallisuudesta kiinnostuneet, napsauttakaapa itsenne Illusionisti.net -sivulle. Se on suomalainen fantasia-aiheinen verkkolehti, jonka toinen numero on juuri ilmestynyt. Aiheina tässä numerossa on mm. Vaskikirjojen historiikki ja fandomtoiminta. Esittelyssä on myös klassikko 20 vuoden takaa.

Maarit Verrosen uusin kirja, Kirkkaan selkeää , kertoo tulevaisuuden maailmasta, jonka keinotekoisuus on muuttanut. Viimeisiä luonnonpuistoja suljetaan ja ekosysteemeitä on tallessa enää vain kuvuissa suojassa muuttuneelta ilmastolta. Kaikkea valvotaan – myös ihmisiä. Ihmisillä pitää olla niskassaan siru, joka sisältää heidän tietonsa ja luokkansa. Luokka voi pudota esimerkiksi hoitamattomien velkojen takia, ja lopulta ihmisellä ei ehkä ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa parempiosaisten orjaksi. Kirjan päähenkilö on Tiksu, joka on syntynyt hyvään sukuun, mutta saa huolekseen valtavat velat, jotka ajavat hänet ahdinkoon. Tiksu suostuu tosi-tv-ohjelmaan, jossa hänelle tehdään käsittämättömiä plastiikkakirurgisia operaatioita. Ohjelmasta saaduilla rahoilla nainen maksaa velkansa ja aloittaa elämänsä tavallaan alusta. Hän ei kuitenkaan osaa juuri mitään vaan ajelehtii ammatista toiseen: kuumailmapallon lentäjäksi ja siruttomien ihmisten jäljittäjäksi. Vaikka Kirkkaan selkeän maailma tu...

Olen jostain lukenut, että talvi pitäisi käyttää uusiin puutarhasuunnitelmiin. Vaikka minulla ei ole puutarhaa, käytän silti paljon aikaa puutarhaunelmissa. Tai onhan minulla kyllä parveke, jossa pääsen toteuttamaan edes murto-osan niistä kaikista suunnitelmista, joita joka vuosi kehittelen. Jos minulla olisi oikea puutarha, se olisi ehdottomasti sellainen vähän villi ja ränsistynyt – todellinen luontopiha, jonne olisivat tervetulleita myös luonnonkasvit ja eläimet. Ei kai mikään voisi olla rentouttavampaa kuin piha, joka kutsuu luokseen siilejä ja perhosia, ehkä jopa ketunkin? Tällaiseen haavemaailmaan joutuu, kun lukee Riku Cajanderin Luontopihaa .  Se on juuri sellainen puutarhakirja, joka saa aikaan kevätkaipuuta, vaikka edessä onkin vielä puolikas talvea. Kirja sisältää tärkeää tietoa luontopihan hoitamisesta ja oikeiden kasvien valinnasta. Monien hyötykasvienkin mesi on tärkeää esimerkiksi perhosille. Luontopiha esittelee myös luonnonmukaisissa pihoissa viihtyviä eläimiä...

Edellisen blogimerkinnän Noidan veljen jälkeen lukuvuoroon pääsi tietysti Diana Wynne Jonesin Chrestomancin maailmat -sarjan toinen osa, Tietäjän lapsuus . Olen varsin innoissani siitä, että sarjan suomentamista on nyt jatkettu. Sarjan kolmas osa, Taikuuden taakka , ilmestyy toukokuussa. En lukenut Tietäjän lapsuudesta edes takakantta etukäteen, joten olin yllättynyt, kun kirja ei kertonutkaan Ericistä. Tämän kirjan päähenkilö oli Christopher, joka oli Noidan veli -kirjassa Chrestomanci. Chrestomancihan on ammatti, kuten edellisessä kirjassa selvisi. Edellisessä kirjassa Chrestomanci ja hänen perheensä jäivätkin aika vähälle huomiolle, joten oli mielenkiintoista lukea miehen lapsuudentarina. Christopher on melko tavallinen poika, jolla on kuitenkin varsin epätavallinen unimaailma. Unissa poika nimittäin matkustaa jännittävään paikkaan, josta on pääsy lukemattomiin maailmoihin. Kun pojan onnistuu tuoda yöllisiltä matkoiltaan tavaroita mukanaan, paljastuu, että maailmat ovatkin tode...

Huomasin jokin aika sitten, että Diana Wynne Jonesin Noidan veljestä , yhdestä lapsuuteni suosikkikirjasta on otettu uusi painos. Tällä kertaa käännetään koko Chrestomancin maailmat -kirjasarja – tai sarjan toinen osa on jo ehditty julkaistakin. Koko asia oli mennyt minulta kokonaan ohi, kuten jo yhdessä aikaisemmassa blogimerkinnässä kirjoitin. Syytän tästä kirjojen kansia, jotka olen epäselvän tekstin takia jättänyt huomiotta. Noidan veljen päähenkilö on Kissa eli Eric, joka jää sisarensa Gwendolenin kanssa orvoksi, kun heidän vanhempansa kuolevat siipirataslaivan onnettomuudessa. Lapset ottaa hoitoonsa eräs noita, joka järjestää Gwendolenille noitaopetusta huomattuaan tämän suuret kyvyt. Ericillä puolestaan ei näytä olevan mitään erikoisia taitoja. Pian mahtava Chrestomanci kiinnostuu lapsista ja ottaa heidät luokseen asumaan. Muutos on vaikea Gwendolenille, joka alkaa kapinoida ja tehdä pieniä kiusoja Chrestomancin oudossa linnassa. Mutta pulaan joutuukin tietysti Eric. Minua v...

On vähän hölmistynyt olo: kuka on tämä voimallinen kirjailija ja miksen ole kuullut hänestä juuri mitään? Essi Kummun Karhun kuolema pulpahteli esille muutamassa blogissa loppuvuonna. Tunnistin kirjan kannen, sillä olin huomannut sen Tammen uutuuksissa. Kansi ei silloin kuitenkaan houkutellut minua tutustumaan kirjaan sen enempää. Tosin nyt, kun olen kirjan lukenut, en voisi kuvitella siihen mitään muuta kantta. Karhun kuolema kertoo kahdesta sisaruksesta, Fannysta ja Stellasta, ja heidän perheestään. Perheen isoäiti, mumma, kuolee muttei lähde eteenpäin vaan jää pyörimään ja hyörimään ympäriinsä kevyeksi muuttuneena. Fanny siirtelee mumman talossa tavaroita, eikä näe mummaa. Stella puolestaan päästää taloonsa karhun. Ehkä saman karhun, jota hän on odottanut miehekseen nuoresta saakka. Karhun mukana taloon astuu kuitenkin tragedia. Kirjan juonta on vaikea selittää, koska teksti liikkuu niin voimakkaiden metaforien ja myyttien alla. En tiedä, onko juoni lopultakaan niin tärkeää ...

Tästä listasta löytyvät vuonna 2011 lukemani kirjat. Täydennän listaa aina, kun saan uusia kirjoja luetuksi. 1. Cast, P.C.: Valittujen taisto 2. Kummu, Essi: Karhun kuolema 3. Jones, Diana Wynne: Noidan veli – Chrestomancin maailmat 1 4. Jones, Diana Wynne: Tietäjän lapsuus – Chrestomancin maailmat 2 5. Cajander, Riku: Luontopiha – Ympäristöystävällinen piha ja puutarha (osin) 6. Verronen, Maarit: Kirkkaan selkeää 7. Krinard, Susan: Pimeällä puolella 8. Rimminen, Mikko: Nenäpäivä (lukupiiri) 9. Cast, P. C.: Valontuoja  10. Samartin, Cecilia: Nora & Alicia 11. Parkkinen, Sami: Punainen pyörre 12. Fagner, Annabelle ja Schleger, Martina: Hyvän olon yrttitarha (osin) 13. Stiefvater, Maggie: Väristys 14. Harris, Joanne: Herrasmiehiä ja huijareita (lukupiiri) 15. Viertola, Ulla: Rautasynty 16. Salmela, Alexandra: 27 – Eli kuolema tekee taiteilijan 17. Hauf, Michele: Rakas vampyyrini 18. Cox, Jeff ja Moine, Marie-Pierre: Maistuvat ruokayrtit (osin) 

P.C. Castin Partholon -trilogian ensimmäisessä Jumalattaren valittu -kirjassa oklahomalainen Shannon Parker siirtyi outoon maailmaan, jossa hän joutui täyttämään kaksoisolentonsa tehtävät jumalattaren ylipapittarena. Shannon sopeutui uusiin tehtäviinsä, ja uuteen avioliittonsa, nopeasti ja hän pelasti koko maan kauhistuttavalta viholliselta. Tässä sarjan toisessa osassa, Valittujen taistossa , raskaana oleva Shannon joutuu vastoin tahtoaan takaisin omaan maailmaansa. Hän saa pian kuulla, että hänen kanssaan paikkoja vaihtanut Rhiannon on sotkenut Shannonin entisen elämänsä täydellisesti. Kaiken lisäksi Rhiannon yrittää tuoda maailmaan jotain todella pahaa. Shannonin on selvitettävä asiat ensin vanhassa maailmassaan ja sen jälkeen päästävä vielä jotenkin takaisin uuteen kotiinsa Partholoniin. Valitujen taisto käynnistyi hiukan hitaasti, mutta edellisestä kirjasta tuttuun vauhtiin päästiin kuitenkin lopulta. Tähän maailmaan tuodut tapahtumat eivät olleet aivan yhtä kiinnostavia kuin...

Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhuri on ollut lukulistallani jo reilun vuoden. Kerran jopa varasin sen kirjastosta, mutta kun kirja sitten viimein saapui, en ehtinytkään sitä hakemaan. Nyt lukupiiri innostui ottamaan kirjan luettavakseen, joten minunkin piti vihdoin tarttua siihen. Luin kirjan itseasiassa jo viime vuoden puolella, mutta olin unohtanut kirjoittaa siitä arvion. Kirja kertoo pienestä englantilaisesta kylästä, jossa asuu julkkis, herra Darwin itse. Darwinia ei kirjassa näy, vaan tärkeimmäksi hahmoksi nousee kirjan nimihenkilö, Thomas Davies, joka on Darwinin puutarhuri. Miestä sekä kylän muita asioita, uskontoa ja maailmaa yleensä ruotii kollektiivinen kyläläisten ääni, joka antaa vuoronperään puheenvuoron yksittäisille kyläläisille.  Olin varautunut siihen, että kieli on erikoista, mutta silti kirjan alussa odotti järkytys. Mitä ihmettä tämä on? Apua, onpa outoa... Mutta alkujärkytyksen jälkeen kirjan rytmiin pääsikin aika hyvin mukaan. Teksti kulki jout...

En muista lukeneeni yhtään venäläistä scifiä aiemmin, tai fantasiaakaan sen puoleen, joten tietysti piti kokeilla Dmitri Gluhovskin Metro 2033 -kirjaa. Aihe on ehdottoman kiinnostava: ydinsodan jälkeen vain metrotunneliin paenneet ihmiset pitävät yllä ihmiskunnan viimeisiä rippeitä. Moskovan metrossa eletään pienoismaailmassa, jossa asemat ovat muuttuneet kaupungeiksi, joiden kesken soditaan tai solmitaan ystävyyssuhteita. Elämä on sopeutunut maan alle yllättävän hyvin. Kaikkea varjostaa kuitenkin uhka yläpuolelta, maan pinnalta, jossa säteily on saanut aikaan pelottavia uusia elämänmuotoja. Eivätkä metrotunnelitkaan ole täysin turvallisia. Sen saa huomata myös kirjan päähenkilö, Artjom, joka lähtee viemään viestiä omalta kotiasemaltaan monen metroaseman toiselle puolelle, legendaariseen Polikseen. Meinasin aluksi lannistua kirjan nimipaljouden keskellä. Ihmisten nimissä vielä pysyi kärryillä, mutta metroasemien kanssa oli aika tavalla vaikeuksia. Olin kuitenkin hyvin sitoutunut ki...

Sain kuin sainkin kasvatettua vuoden 2010 aikana luettuja kirjoja vielä yhdellä kirjalla eilisen aikana. Vuoden viimeinen kirja oli Metro 2033 , jonka lukeminen kesti luvattoman pitkään. Onneksi en kuitenkaan jättänyt sitä kesken, sillä se oli hyvä kirja hankalasta alusta huolimatta. Luettuja kirjoja kertyi siis ennätyspaljon, eli 118 kirjaa. Vuonna 2009 luin 78 kirjaa, joten kasvuhyppäys oli valtava. Olen edelleen listannut myös osittain lukemiani tietokirjoja, jos olen oikeasti syventynyt niiden lukemiseen. Listan voi katsoa kokonaisuudessaan täältä . Alkuvuonna kirjoitin vähän huonosti arvioita blogiin, koska opiskelin silloin oikein urakalla, mutta kesällä tilanne onneksi parani. Parina aikaisempana vuonna lukemani kirjat löytyvät Librarythingistä . Vuoden suosituin aihe blogissani oli ehdottomasti vampyyrit. Eniten lukukertoja saivat Charlaine Harrisin vampyyrikirjoista kirjoitetut blogimerkinnät, mutta myös muut vampyyrikirjat saivat paljon lukijoita. Tässä vielä luetuimp...