Antti Hyryn Finlandia-palkittu Uuni yllätti minut positiivisesti. Tiesin suurin piirtein mitä odottaa, mutta kirjan lämminhenkinen leppoisuus yllätti. Minulle tuli kirjasta jotenkin mieleen Henry David Thoreaun Elämää metsässä ja Volter Kilven Alastalon salissa , vaikka Uuni olikin molempia huomattavasti helpommin ja nopeammin luettava. Kirjoissa on samankaltainen filosofinen ote. Uuni kertoo nimensä mukaan uunin rakentamisesta - ja vielä erittäin seikkaperäisesti. Kirjasta pystyy silti nauttimaan ilman uuninrakennustaitoakin, koska se on kirjoitettu erittäin hyvin ja muistuttaa paikoitellen runoutta. Teksti suorastaan vetää keskelle maalaismaisemaa, jossa linnut syöksyvät taivaalla ja tuuli heiluttaa puita. Tästä tunnelmasta ei valitettavasti kerro mitään kirjan kansi, joka on minusta päinvastoin antaa kirjalle teollisen ja tunkkaisen ensivaikutelman. Nautittavinta kirjassa olivat päähenkilön ajattomat pohdinnat ja kiireettömän maalaiselämän kuvaus. Ainoa asia, josta en kirja...
Kirjablogi täynnä kokemuksia kirjoista, lukemisesta ja kirjallisuudesta