Kirjamielellä

Luin ensimmäisen kerran tästä Anne Leinosen ja Miina Supisen Rautasydän -yhteisteoksesta Supisen Sokeripala-blogista. Vaikka olenkin pitänyt molempien kirjailijoiden aiemmista teoksista, en ollut ollenkaan varma, olisiko tämä kirja ihan minun makuuni. Päätin kuitenkin antaa sille mahdollisuuden, kun sitä tarjottiin luettavaksi. Rautasydän kertoo nelikymppisestä Sarista, joka pyörittää pikkukylässä rautakauppaa. Sarin mies on kuollut vuosia sitten, mutta nainen on jäänyt miehen kotipaikkakunnalle kasvattamaan lapsiaan ja pitämään kauppaa. Sarin aiemmin hiljainen elämä saa uuden käänteen, kun paikkakunnalle iskee rikosaalto ja rautakaupan nurkissa alkaa pyöriä sekä pelottavia että houkuttelevia miehiä. Pian seuraakin kaikenlaista toimintaa ja vipinää. Arvelin ennakkoon, että Rautasydän olisi hyvin ja vetävästi kirjoitettu, enkä pettynyt. Tällainen kahden kirjoittajan systeemi taitaa olla aika toimiva. Supisen absurdien tarinoiden fanina toivoin, että tässäkin kirjassa olisi äärimäisy...

Tiedättehän sen tunteen, kun aloittaa uuden kirjan ja huomaa, että se toimii juuri niin kuin pitääkin? Ja että voi rentoutua ja antaa mennä – voi luottaa siihen, että kirja vie juuri sinne, minne sen kuuluukin mennä? Tässä on sellainen kirja, tai oikeastaan Routasisarukset on kolmiosaisen kirjasarjan aloittava teos. Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen yhteisvoimin kirjoittama Routasisarukset on dystopia tulevaisuudesta, jossa ihmiskunta elää suuren katastrofin jälkeistä aikaa. Tapahtumasta on jo vuosia, joten elämä on sopeutunut omiin uomiinsa teknologian ja primitiivisyyden sekamelskassa. Käsittelyyn nousevat muun muassa teemat syntyvyyden säännöstelystä, ihmisen eliniän keinotekoisesta pidentämisestä ja varallisuuden epätasaisesta jakautumisesta. Ote tapahtumiin ei kuitenkaan ole synkkä tai ahdistava. Kirjan päähenkilöt ovat Utu ja Marras Routa, jotka ovat kasvaneet sisaruksina yhdessä uuden Euraasian kylässä. Marras on kuitenkin lähtenyt jo pois, ja pian Utu seuraan häntä uutee...

Juri Nummelinin toimittama Verenhimo on suomalaisten kirjailijoiden vastaus nykyiselle vampyyribuumille. Sen tarkoituksena on nostaa esiin se vampyyreiden rumempi puoli, joka on nykyään vähemmistönä kirjallisuudessa. Kokoelmassa on 22 novellia, joiden kautta syntyy kattava kuva suomalaisista vampyyritarinoista. Ensimmäiseksi kuitenkin jupinaa esipuheesta: Toisin kuin esipuheesta annetaan ymmärtää, Stephenie Meyerin Twilight -sarja ei tullut ennen L. J. Smithin Vampyyripäiväkirjoja ja Darren Shanin nimeä kantavaa vampyyrisarjaa. Vampyyripäiväkirjat on kirjoitettu jo 1991 ja Darren Shan -sarja vuonna 2000, ja se on suomennettukin jo 2001. Toki kirjat tulivat ainakin Suomessa suosituiksi Twilightin (2005) vanavedessä, mutta esipuheesta saa sen käsityksen, että ne olisi myös kirjoitettu sen jälkeen. Lisäksi haluan korjata, että Yön talo -sarjalla on kaksi kirjoittajaa, eli Kristin Castin kanssa kirjoja kirjoittaa hänen äitinsä P. C. Cast . Enkä minä kutsuisi Charlaine Harrisin Sookie...