Kirjamielellä

Taisin vahingossa vähän huijata tuossa edellisessä kirjoituksessani, kun väitin, että minulla on poikkeuksellisesti luvussa vain yksi kirja. Olin näköjään ihan unohtanut, että luin myös tätä Jaana Kapari-Jatan Pollomuhku ja Posityyhtynen -kirjaa. Kirja on kulkenut laukussani jonkin aikaa, ja olen lueskellut sitä suurella mielenkiinnolla silloin tällöin. Jaana Kapari-Jatta tuli muutama vuosi sitten tutuksi lähes kaikille kirjoja lukeville suomalaisille, sillä hän suomensi Harry Potter -kirjat. Samalla Kapari-Jatta tuli tehneeksi myös suuren palveluksen kääntäjille, sillä Pottereiden myötä yleisö kiinnostui ihan uudella tavalla kääntämisestä. Pottereiden suomentaja joutuikin aikamoiseen pyöritykseen ja suurten odotusten kohteeksi aina, kun uusi käännettävä kirja julkaistiin. Pollomuhku ja Posityyhtynen on Jaana Kapari-Jatan kirjoittama kirja, jossa hän pohtii (työ)suhdettaan Potter -kirjoihin. Pollomuhku ja Posityyhtynen vastaa moniin Harry Potter -fanien kysymyksiin, mutta kirjassa ...

Luen mielelläni sekä kasvi- että kielikirjoja, joten voitte varmaan arvata riemuni, kun huomasin tämän sekä kasveja että suomen kielen historiaa käsittelevän kirjan. Kaisa Häkkisen ja Terttu Lempiäisen Aaloesta öljypuuhun – suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan paneutuu nimensä mukaan vanhoihin mainintoihin kasveista ja tutkii sekä nimien että kasvien alkuperää. Kaisa Häkkinen on minulle ennestään tuttu kirjailija, sillä olen lukenut monia hänen kirjoittamiaan kirjoja suomen kielen historiasta. Aaloesta öljypuuhun -kirjaan on kerätty vanhimpia suomen kirjakielessä mainittuja kasveja, joita Suomen kirjakielen isä , Agricola , on esitellyt teoksissaan. Monet kirjan kasveista on mainittu Agricolan vuonna 1544 ilmestyneen Rucouskirian alkuosan kalenterissa, johon Agricola on koonnut terveysohjeita eurooppalaisesta kansanperinteestä. Yhteensä Agricola mainitsee kaikissa teksteissään nimeltä vajaat 80 kasvia. Kirjan alussa on lyhyt esittely kirjan aineistosta ja kasvien ry...

Kuva: Digitalkoot Jos minulta kysyttäisiin juuri nyt, kuka on tehnyt vuoden hienoimman keksinnön, niin vastaisin Kansalliskirjasto. Tai en tiedä, mistä idea on tullut, mutta ainakin se on mahtava. Nyt on nimittäin mahdollista pelata kahta myyräpeliä ja samalla auttaa Kansalliskirjastoa digitoimaan vanhoja tekstejä. Digitoinnissa siirretään siis painettua tekstiä digitaaliseen muotoon. Vanhoja tekstejä on jo luettu koneellisesti, mutta esimerkiksi nimet ja epäselvät kohdat ovat menneet väärin. Pelien avulla sanoja tarkistetaan ja korjataan. Pelaamiseen tarvitaan ainakin toistaiseksi Facebook-tili. Minä olisin kyllä valmis auttamaan ihan ilman pelaamistakin, jos siihen olisi mahdollisuus. Pelaamisen ja auttamisen ohella tulee muuten opittua lukemaan noita vanhoja tekstejä, sillä sivuilla on siihen vinkkejä. Kohta sujuu lukeminen kuin vettä vaan! Tästä Digitalkoiden sivulle.

Suomen kielen tutkimuksen historiaa ja nykyhetkeä käsittelevällä kurssilla oli puhetta siitä, mikä on klassikko. Sanaa käytetään nykyään aika herkästi, jopa aivan uusista asioistakin. Luennoitsija esitti muutamia piirteitä, jotka tekevät asiasta klassikon. Vaikka nämä piirteet koskivatkin kielitieteen kirjoja, sopivat määritelmät myös kaunokirjallisuuteen ja moneen muuhunkin asiaan. Kaikki piirteet eivät välttämättä silti toteudu kaikissa tapauksissa. Klassikot: – ovat yleensä suurten virtausten pääteoksia – ovat isoja ja painavia, eli niissä on paljon sisältöä – ovat käänteentekeviä – ovat laajalle levinneitä ja vaikutusvaltaisia – käännetään monelle kielelle – luovat uutta kontekstia, ja niitä luetaan poissa alkuperäisestä kontekstista – syntyvät vähitellen ajassa – leviävät yli sukupolvien – eivät vanhene helposti, eikä niitä lueta pelkkinä historiallisina dokumentteina – ovat tunnustettuja mutta eivät ehkä suosituimpia – synnyttävät ympärilleen seuraajia ja toimivat m...

Syntymälahja on Kristin Cashoren esikoisteos ja trilogian ensimmäinen osa. Se kertoo Katsa-nimisestä nuoresta naisesta, jonka erityiskyky, leiviskä, on tappaminen. Hän elää seitsemän kuningaskunnan alueella, jossa silloin tällöin syntyy erityislahjoilla siunattuja (tai kirottuja) ihmisiä. Taidot voivat olla monenlaisia tanssimisesta taistelemiseen. Syntymälahjan saaneet ihmiset tunnistaa siitä, että heidän silmänsä ovat eriväriset. Lähes kaikki kuninkaat keräävät ympärilleen hyödyllisen leiviskän omaavia ihmisiä, joten Katsan taidotkin on valjastettu kuninkaan hyväksi. Hän kiertää ympäri valtakuntaa uhkailemassa ja kiduttamassa ihmisiä, jotka eivät ole totelleet kuninkaan määräyksiä. Katsalla on kuitenkin myös toinen puolensa, josta kuningas ei tiedä. Kirjan kansikuva ei ole erityisen houkutteleva - minusta kuvan nainen näyttää ihan Angelina Jolielta. Myös kirjan alku takkuili jonkin verran ja olin pettynyt kirjan tavanomaisuuteen. Onneksi kuitenkin jatkoin lukemista, sillä kirja p...