Kirjamielellä

Nyt osui käteen todella erikoinen kirja, mysteerisaduksi luokiteltu Kraatterin lapset . Vaikka olin kuuntelemassa, kun Harri István Mäki esitteli kirjaansa aika seikkaperäisestikin sen julkaisutilaisuudessa, oli kirja silti aivan erilainen kuin ajattelin. Kraatterin lapset kertoo Varjosta, joka asuu ja harjoittelee tanssia Linnassa, tanssikoulussa salaperäisen kraatterin pohjalla. Linnaa vartioi pelottava Poppakuoriainen, ja keskinkertaiset tanssijat katoavat yksi toisensa jälkeen. Tanssijat pyrkivät totuuteen ja kauneuteen – katsottuina olemiseen. Unen ja todellisuuden maailmat ovat kirjassa erottamattomat. Kirjan juonesta onkin aika mahdoton kirjoittaa mitään sen enempää. Kirja toimii esimerkkinä siitä, miten teksti on enemmän kuin siihen kirjoitettujen peräkkäisten sanojen ja lauseiden summa. Kraatterin lasten merkitys ei löydy sanoista eikä juonesta vaan siitä tunteesta, jonka teksti lukijassa herättää. Kaurismäkeläisen dialogin, vaikeasti määriteltävien merkitysten ja omituis...

Postiluukusta putkahti eilen Avaimen kevään 2011 katalogi.  Olen jo muutenkin vähän ehtinyt tutkailla ensi kevään kirjatarjontaa, mutta palaan siihen tarkemmin vähän myöhemmin. Avaimen kevään tarjonnasta minua kiinnostaa eniten Harri István Mäen Kraatterin lapset ja Ursula K. Le Guinin Maanpakolaisten planeetta . Myös Rebecca Stottilta tulee uusi kirja, Veden muisti . Tai kyseessä on siis Stottin esikoiskirja, joka suomennetaan nyt Korallivarkaan jälkeen. Kraatterin lapset kertoo tanssikoulusta mystiseltä kuulostavassa Linnassa kraatterin pohjalla keskellä kaupunkia. Kirjan pitäisi olla "lumoava mysteerisatu lapsista, jotka tekevät unohtumattoman matkan tanssin vangitsevaan maailmaan ja itseensä". Kirja kuulostaa sekä kummalliselta että kiehtovalta, joten se ainakin pääsee lukulistalle. Maanpakolaisten planeetta puolestaan jatkaa Le Guinin Hainilaista sarjaa , josta ilmestyi tänä syksynä ensimmäinen osa, Rocannonin maailma . Nyt on pakko tunnustaa, että se on minulta...