Kirjamielellä

Opintovapaalla voi opiskelun ohella tehdä kaikkea muuta(kin) mukavaa. Nyt pääsin peräti käymään sellaisessa paikassa, jossa en varmasti ole käynyt pariinkymmeneen vuoteen, nimittäin kirjastoautossa! Viimeksi olen tainnut astua kirjastoautoon mökkipaikkakunnallamme, jonka kiertävä kirjaparatiisi pelasti monet kesät. Olen joskus nähnyt takapihallamme sellaisen pienen kirjastoautokyltin, mutta en ole koskaan sattunut sopivaan aikaan paikalle. Mutta nytpä onnistuin piipahtamaan kirjastoautoon, joka paljastuikin Snadiksi lastenkirjastoautoksi ! Niin sitä vaan brändätään kirjastojakin. Tarjolla oli kirjoja niin pienille lapsille kuin nuorillekin, ja löytyi sieltä pieni valikoima myös aikuisten kirjoja. Minuun teki vaikutuksen nuortenhylly, jossa oli melkoisesti uutuuksia. Nämä kuvat eivät tee oikeutta meidän kirjastoautollemme, sillä todellisuudessa siellä oli vilskettä ja vipinää, kun lapset ihan itse palauttivat ja lainasivat kirjoja sekä jatkoivat laina-aikojaan. Siellä oli a...

Tästä tulee nyt varsinainen sekapostaus, sillä ymppään tähän pienen aasinsillan kautta pari asiaa ja lisäksi kerron vielä muutamasta uudistuksesta blogissa. Ensiksi kuitenkin asia, josta minun on pitänyt kirjoittaa jo jonkin aikaa, eli mainostusta uudelle blogille. Kyseessä on blogi kaikille fantasiakirjojen ystäville, ja varsinkin niille, jotka asuvat pääkaupunkiseudun kirjastojen läheisyydessä. Espoon Fantasia on Espoon kaupunginkirjaston fantasiavalintaryhmän blogi, jossa Espoon kirjastojen fantasia-, kauhu- ja scifikirjahankinnoista päättävät henkilöt kertovat tekemistään kirjavalinnoista ja työstään. Blogin alku ainakin vaikuttaa todella kiinnostavalta, ja sieltä löytyy varmasti luettavaa, vaikka oma kirjasto sijaitsisikin jossain muualla. Espoon Fantasian uusimassa blogimerkinnässä oli uutta tietoa paranormaalin romantiikan ystäville. Helmet-sivuillehan voi tehdä hankintaehdotuksia, ja kirjastolta oli pyydetty Harlequin Nocturne -kirjoja myös lainattavaksi. Toistaiseksi kir...

  Sain jo aikoja sitten tunnustuksen (tai kaksi) ja haasteen Hannalta Kirjainten virrasta . Olen ollut kuitenkin niin kiireinen, etten ole ehtinyt ajatella koko haastetta ollenkaan. Mutta nyt on onneksi hetki aikaa taas blogille. Olen joskus aikaisemminkin vastannut tähän samaan haasteeseen ja kertonut silloin asioita itsestäni . Nytpä onkin siis kirjastoon liittyvien tunnustusten vuoro. 1. Ensimmäisiä kirjoja, jotka muistan itse lainanneeni kirjastosta, ovat jotkut lasten hevoskirjat, joiden nimen olen unohtanut. Ne olivat sellaisia ohuita kirjoja, jotka luki hetkessä. Olin silloin kuitenkin jo niin iso, että osasin lukea. 2. Myöhemminkin luin tosi paljon hevoskirjoja. Suosikkini oli Australiaan sijoittuva Villiori -sarja, jonka takia haaveilin pitkään muuttavani sinne asumaan. En ole kuitenkaan koskaan ratsastanut. 3. Olin luultavasti viidennellä luokalla, kun tein ensimmäiset lainaukseni aikuisten osastolta. Silloin lainasin muistaakseni Catherine Cooksonin kartanoromant...

Jos pääkaupunkilaisilla lojuu nurkissa kirjoja, joita ei enää itse tarvitse, voi ne antaa nyt Käpylän asukaskirjaston käyttöön. Kirjasto aukeaa elokuun puolivälissä ja se toimii täysin lahjoitus- ja poistokirjojen varassa. Lisää tietoa Helsingin Uutisten sivuilla . Mahtava juttu!

Salaliittoteoriani onkin totta! Joku on juuri etuillut minua kirjaston varauslistalla! Pöyristyttävää! Onko olemassa kirjapoliisia, johon voisi ottaa yhteyttä?

Olen osoittanut suurta itsehillintää, enkä ole ostanut Charlaine Harrisin uusinta Sookie Stackhouse -kirjaa. Nyt järjestyksessä on jo kymmenes Southern Vampire Mysteries -vampyyrikirja, Dead in the Family , ja se on julkaistu jo toukokuun alussa. Edellinen kirja päättyi kauhean surullisesti ja väkivaltaisesti, joten haluan malttamattomana tietää mitä sitten tapahtui. Vasta vähän aikaa sitten kirja ilmestyi kirjaston listalle, mutta yhtä kappaletta lukuun ottamatta kirjat ovat edelleen käsittelyssä. Minä olen varauslistan kakkosena, joten käyn joka päivä katsomassa, milloin kirja lähtee matkustamaan kohti lähikirjastoani. Toivottavasti se tapahtuisi jo maanantaina. Onneksi kesälomaa ei kuitenkaan tarvitse enää odotella. Se on nimittäin nyt alkanut! Käykääpä muuten kaikki vampyyrikirjallisuudesta kiinnostuneet lukemassa Penjamin blogia Jäljen ääni . Hän aikoo tänä kesänä lukea ison kasan vampyyrikirjoja, joten sieltä saa varmasti paljon lukuvinkkejä. Blogissa on jo nyt mielenkiintoin...

Iltasanomat uutisoi tänään, että Jyväskylässä suunnitellaan poltettavaksi 16 000 kosteusvaurioista kärsinyttä kirjaa. Pelkkä otsikko saa jo lukijan ärtymään. Miksei niitä kirjoja voitaisi lahjoittaa jonnekin? Jutussa kyllä sanotaan, ettei kirjaston kirjoja voi lahjoittaa yksityisille, mutta voisihan niitä varmasti antaa esimerkiksi kouluihin tai päiväkoteihin. Tai edes myydä pilkkahintaan. Mutta haluaisitko sinä ostaa homekirjan? Minua kyllä epäilyttää aika tavalla, vaikka kauhistuttaakin tuo kirjojen polttaminen. Pitäisi päästä ensin haistelemaan korjoja, jotta voisi harkita. Kirjojen kuuluu haista kirjoille, ei homeelle.

Lähikirjastossa oli tänään iso poistomyynti, jossa luettavaa myytiin 50 sentillä per kirja. Vipinää taisi riittää ja kirjoja mennä kaupaksi ainakin väkimäärästä päätellen. Kirjat olivat pääosin oikein hyvässä kunnossa. Se oli minusta vähän yllättävää, sillä joskus on kirjastoissa yritetty kaupata aika räjähtäneitäkin kirjoja. Löysin ison kassillisen luettavaa, josta varsinkin Maria Suutalan Naiset ja muut eläimet sekä Marguerite Durasin kolme kirjaa ilahduttivat. Ostatko sinä kirjaston poistoja? Millaisessa kunnossa lähikirjastosi poistokirjat ovat?

Äiti luki minulle ja veljelleni paljon kirjoja silloin, kun olimme pieniä. En kuitenkaan muista kirjastoreissuja siltä ajalta ollenkaan. Ensimmäinen muistamani kirjastokokemus on koulun ehkä toisella luokalla tehty tutustuminen koulun kyljessä olevaan Ruosniemen kirjastoon. Samalla reissulla sain oman kirjastokortin ja tuntui, että taivas aukeni. Kaikki ne kirjat olivat lainattavissa! Minulla oli oma kirjastokortti! Olin riemuissani. Kirjasto tuli nopeasti tutuksi. Muistan edelleen tarkkaan, missä kohtaa kirjastoa olivat Lotta-kirjat, Mustat oriit, Neiti etsivät ja monet muut, moneen kertaan lukemani kirjat. Mukava kirjastotäti, Vuokko, neuvoi ja suositteli minulle aina lisää luettavaa. Tyttökirjat ja monet poikienkin kirjat tulivat luettua. Oli myös jotenkin etuoikeutettua, koska tiesin, että tiskiltä sai pyytämällä lainata huonokuntoisia kirjoja, joita ei enää pidetty hyllyssä. Tällaisia olivat esimerkiksi Gulla-kirjat. Olin usein välituntisin "töissä" kirjastossa, eli la...